Iltalehti haastatteli tässä taannoin juttuunsa hoitajaa, joka oli sitä mieltä, että lakkoilu on tyhmää ja työstä pitäisi maksaa suoritusperusteista palkkaa. Artikkelissa ollut hoitaja sanoo olleensa esihenkilöasemassa.
Artikkelin perusteella vaikuttaa siltä, että haastateltavan toiminnassa on perus huonoa johtajuutta, joka ajaa ihmiset vaikeuksiin ja aiheuttaa sairauspoissoloja. Haastatellun mukaan töihin pitäisi palata nopeammin ja hmisen sairastaa palkatta.
Sehän olisi ihan farssi, jos sairastaakaan ei saisi rauhassa, vaan pitäisi tulla keskenkuntoisena töihin. Tärkeintä on luoda olosuhteet, jossa ihminen ei jää pois siksi, että ei enää jaksa. Painostaminen kipeänä töihin olisikin juuri se keino, jolla ylityöllistetyt hoitajat varmasti jäisivät mielellään alalla ja alan pitovoima paranisi. Not.
Toinen asia mikä nousi mieleen on työn tuottavuus. Se, että aletaan käyttää hoitajia entistä pahemmin loppuun, ei lisää tuottavuutta. Ja valitettavasti se on ainoa “keino”, millä voisi saada vähemmällä henkilökunnalla paremman tuloksen. Alan kohdalla pitäisi vähemmän miettiä tuottavuutta ja arvostaa työtä rahallisesti työn yhteiskunnallisen tärkeyden perusteella. Tuottavuutta ei voi määräänsä enempää nostaa kuitenkaan. Ja se on valitettava fakta, että hoitajan työpanos ei tuota samalla tavalla suoraan ja välittömästi työnantajalle tai yhteiskunnalle paljoa rahaa. Ne tuotot saadaan pitkällä tähtäimellä, jos ihmiset saavat ajoissa hoitoa ja hoitovelka ei ehdi kasvaa.
Joten sovitaanko tässä kohtaa, ettei yritetä ratkaista hoitoalan lakkoa pahentamalla työoloja tai tekemällä alasta vähemmän. houkuttelevaa? Palkankorotusten ohella johtamisen kehittäminen on yksi tärkeistä keinosta parantaa alan veto- ja pitovoimaa.
Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.
