Oma tarinani alkoi syntymästäni vuonna 1992, kun satuin syntymään puhtaasti sattumalta Suomeen. Koen olevani onnekas synnyttyäni Suomeen, vaikka en sitä täysin vielä lapsena hahmottanut. Jo pelkästään syntyminen Suomeen on etuoikeutettua eikä millään tavalla ansaittua, joten voin olla kiitollinen siitä. Haluan kuitenkin varmistaa, ettei muiden syntyperä määrää heidän ihmisarvoa. Suomalaisuus on onnenkauppaa, eikä meillä ole mitään syytä pitää rajoja kiinni tästä syystä. Miksi muut eivät ansaitsisi samanlaista onnea?

Muuten taustani on pienituloisesta perheestä ja olenkin kiitollinen siitä, että äitini teki kaikkensa minun ja veljeni eteen, kun olin pieni. Meillä ei koskaan ollut uusimpia vaatteita tai varaa ulkomaan matkoihin, mutta olimme kohtuu onnellisia. Eikä meidän tarvinnut nähdä nälkää.

Oikeastaan tarinani alkaa kunnolla vasta, kun pääsin Tampereen yliopistoon. Ensin opiskelemaan historiaa, sitten politiikkaa. Aiemmin olin jo kehittänyt vahvan kiinnostuksen molempiin ja saanut yhteiskuntaopista sekä historiasta Laudaturin ylioppilaskokeista. En ehkä siksi, että olisin ollut kaikkein ahkerin, vaan siksi, että hahmotan aivan poikkeuksellisesti eri asioiden syy-yhteydet. Ja siitä syystä välillä kauhistelen nykyajan politiikkaa, sillä päätöksiä tehdään paljon ilman minkäänlaista käsitystä päätösten intersektionaalisuudesta eli siitä, miten ne vaikuttavat laaja-alaisesti eri politiikan sektoreihin sekä ihmisiin.

Yliopisto-opintoja sävytti tietynlaiset haasteet oman toimeentulon osalta – opintorahan suuruus oli mitätön ja lainakin liian pieni. Lainaa makselen muuten vieläkin pois. Parhaassa tapauksessa opintorahan ja asumistuen jälkeen tilillä oli -45 euroa. Laina yksinään oli pieni raha elämiseen. Opinnot hidastuivat ja huoli toimeentulosta lamautti.

Lopulta selätin haasteet ja valmistuin yliopistosta. Matkani on kuitenkin opettanut paljon – kun toiset kokevat ansainneensa hyvät työpaikat ja rahaa, tajusin, että totuus on yleensä kaukana siitä. Todella moni on etuoikeutettu taustansa takia. Ihonvärinsä takia. Sukupuolensa takia. Tai muun syyn takia. Harva saa niitä työpaikkoja taitojensa takia, vaan siksi, että on suhteita tai oikea ihonväri. Karu fakta, mutta totuus.

Siksi minua kylmää joidenkin ajatukset politiikasta, jossa ihmiset nähdään vain kuluerinä. Politiikasta, jossa poliitikot uskovat kaikkien selviävän itse ja työtä löytyy jopa halvaantuneelle, kun vain kysyy. Tai politiikasta, jossa paikallisesti suuret yritykset voivat sopia yksinäisen työntekijän kanssa asioista. Sen verran olen historiaa opiskellut, että tiedän miten siinä käy, kun yksinäinen työntekijä yrittää pitää palkat tai työajat “sopimalla”. 

Tästä syystä olenkin päätynyt mukaan politiikkaan – ymmärrän syitä ja seurauksia laajemmin, kuin moni muu. Ymmärrän myös, että historia toistaa itseään ja se on näkyvissä monin paikoin nykyajan yhteiskunnassa. Valitettavasti kaikki eivät sitä näe, mutta eihän sitä voi kaikilta olettaakaan. Siksi on tärkeää, että valistuneet ihmiset pitävät huolen siitä, ettei kukaan putoa kyydistä.

Siksi minusta tuli poliitikko – tehdäkseni Suomesta paremman monille, eikä vain harvoille.

-Santeri Kärki

P.s Mediaa varten kannattaa katsoa aiheeseen omistettu sivu.