Julkisen terveydenhuollon yksityistäminen on tapahtumassa kuin varkain, mikä tulee Suomen kansalle valtavan kalliiksi. Petteri Orpon hallitus on onnistumassa siinä, missä Juha Sipilän hallitus epäonnistui täysin, sillä se tekee yksityistämisen huomattavasti ovelammalla tavalla. Terveydenhuollon yksityistäminen tulee meille valtavan kalliiksi, mutta valitettavasti siitä ei pidetä tarvittavaa meteliä. Pian on jo liian myöhäistä.
Yksityistämisen prosessi terveydenhuollossa on monimutkainen ja törmää yleensä syystäkin vastustukseen, sillä yksityistäminen johtaa väistämättä julkisen puolen alasajoon ja siihen, että hoitojonot pidentyvät ja hoidosta tulee tehottomampaa ja kalliimpaa.
Yleinen trendi yksityistämisessä on ensin vähentää julkisen sektorin resursseja ja palveluita, mikä luo tarpeen yksityisille toimijoille astua markkinoille. Tämä prosessi koostuu useista vaiheista, joista ensimmäinen on julkisen rahoituksen leikkaaminen ja resurssien vähentäminen julkisessa terveydenhuollossa. Tätä vaihetta on toteutettu jo vuosikymmeniä Kokoomuksen johdolla, mikä onkin johtanut kohtuullisen pitkiin hoitojonoihin ja suuriin sosioekonomisiin eroihin. Palveluita saavat nopeasti ne, joilla on rahaa.
Lue myös: Kokoomus on tehnyt yksityistämisestä taikaseinän, jossa veronmaksajan rahoilla tehdään voitot
Kun julkisia resursseja leikataan, julkinen terveydenhuolto joutuu karsimaan palveluitaan ja henkilökuntaansa, mikä heikentää sen kykyä tarjota laadukasta hoitoa ja palveluita kansalaisille. Niin sanottu “tehostaminen” johtaa usein pidempiin odotusaikoihin, vähentyneeseen hoitokapasiteettiin ja huonompaan hoitoon potilaille. Sote-uudistus olisi voinut olla menestys, mutta Orpon hallituksen toteuttamien miljardileikkausten takia hoidon laatu, työntekijöiden jaksaminen ja jonotusajat ovat heikot.
Julkisen puolen alasajoa seuraa yksityisten tunkeminen markkinoille
Toisessa vaiheessa yksityiset terveysyritykset tunnistavat markkinaraon ja alkavat tarjota vaihtoehtoisia ratkaisuja julkisen terveydenhuollon puutteisiin. Yksityiset terveyspalvelut mainostavat nopeampaa hoitoonpääsyä, parempaa palvelua ja mukavampia tiloja houkutellakseen asiakkaita. Tämä voi luoda näennäisen kilpailutilanteen, vaikka todellisuudessa se voi johtaa terveydenhuollon eriarvoistumiseen, missä vain varakkaat voivat varaa nopeaan ja laadukkaaseen hoitoon. Yksityisten lisäämistä ajettiin sisään etenkin Juha Sipilän aikana ja moni terveysjätti ehti varata paljon tiloja hoitoa varten ja osa kunnista jopa ulkoisti palvelunsa yksityisille. Nämä toki karkasivat paikalta heti, jos voittoja ei voinut tehdä. Hyvinvointialueelle jäi perinnöksi kalliit sopimukset, joista veronmaksajat kärsivät.
Sipilän hallituksen sote-uudistukset törmäsivät perustuslakiin, onneksi, sillä he yrittivät myydä julkisen puolen alihintaan liian nopealla tahdilla. Valitettavasti Orpon hallitus on viisastunut tästä ja kansan äänekäs oikeanlaidan osa ei edes tajua, millainen suuri puhallus on tapahtumassa. Terveydenhuollon yksityistäminen tapahtuu juuri meidän silmien alla, ja osa hurraa sille.
Kolmas vaihe onkin yksityisten terveyspalveluiden lisääntyminen ja julkisen terveydenhuollon roolin supistuminen. Kun yksityiset toimijat saavat jalansijaa markkinoilla, julkinen terveydenhuolto menettää entistä enemmän resursseja ja potilaita yksityisille toimijoille. Tämä voi johtaa kierteeseen, missä julkinen terveydenhuolto heikkenee entisestään, kun resurssit siirtyvät yksityisille markkinoille. Kyseinen vaihe on näkyvissä hyvin Suomessa ja Orpon hallitus edesauttaa kehitystä tekemällä miljardileikkauksia väittämällä, että on “pakko” leikata. Näinhän ei ole, vaan tarkoitus on ainoastaan antaa palvelut suurille yrityksille, jotka ovat myös rahoittaneet oikeistopoliitikoiden kampanjoita.
Samaan aikaan, kun on muka “pakko” leikata julkiselta puolelta, rahaa löytyy kuitenkin 500 miljoonaa lisää yksityiselle puolelle. Samalla rahalla saisi huomattavan paljon ennaltaehkäiseviä palveluita ja esimerkiksi vanhuksille inhimillistä hoivaa. Tämä tulonsiirto valuu suoraan terveysjättien taskuihin ja sieltä ulkomaille veronkiertoon, eikä edes rikkaimmat saa alennusta hintoihin. Edelliset Kela-korotukset menivät suunnilleen 1:1 toimistomaksujen korotuksiin, eli alennusta maksuista ei maksajalle tullut. Ykistyiselle lahjoitettu raha ei myöskään auta pienituloisia, sillä heillä ei näihin palveluihin ole varaa. Samaan aikaan nostetaan kuitenkin julkisen puolen hintoja, mikä hankaloittaa entisestään ihmisten elämää Orpon hallituksen leikkausten keskellä.
Terveydenhuollon yksityistäminen tulee kalliiksi inhimillisesti ja taloudellisesti
Hyvinvointialueet ovat tehneet valtavat alijäämät, eikä tosiaan kyse ole siitä, että uudistus olisi epäonnistunut. Kyse on siitä, että Orpon hallitus päätti heti alkuun laittaa rahahanat kiinni suomalaisilta ja siirtää rahavirrat suurille terveysjäteille. Hyvinvointialueiden alijäämien suurin syy oli ostopalveluiden kallis hinta ja tähän hallitus on ajamassa koko Suomen terveydenhuoltoa. Voitte vain kuvitella, kuinka kalliiksi tulee valtiolle, kun perusterveydenhuollosta alkaen kaikki pitää ostaa muualta. Viiden vuoden siltasopimusten jälkeen hinta on huomattavasti kalliimpaa, mitä se olisi omalla tuotannolla, mutta oman tuotannon luominen tyhjästä on huomattavan kallista. Silloin ollaan loukussa.
Yksityistämisen vaikutukset tulevat olemaan vakavia monille kansalaisille. Ne, joilla ei ole varaa yksityisiin palveluihin tai joilla ei ole pian lähes pakolliseksi tulevaa vakuutusta, joutuvat odottamaan hoitoa ja saattavat jäädä ilman tarvitsemaansa hoitoa kokonaan. Tämä johtaa terveydenhuollon eriarvoistumiseen, missä varakkailla on parempi pääsy hoitoon kuin köyhillä. Lisäksi yksityistämisen myötä terveydenhuollon kokonaiskustannukset nousevat, kun yksityiset yritykset tavoittelevat voittoja ja hinnoittelevat palvelunsa korkeammiksi. Ei yksityisen tehtävä ole auttaa Suomea, vaan osakeyhtiön tehtävä on tehdä voittoa. Mikäs sen parempi ala sille, kuin terveydenhuolto tai vaikka sähkö. Voitte miettiä, miten hyvin Kokoomuksen ajama Carunan myynti satoi veronmaksajien laariin.
Esimerkkinä hyvin suoritetusta Terveydenhuollon yksityistämisestä on Iso-Britannia. Iso-Britanniasta voidaan nähdä, miten terveydenhuollon yksityistäminen on johtanut vakaviin seurauksiin. Monet köyhät ja vähävaraiset kansalaiset ovat jääneet ilman asianmukaista hoitoa ja ovat jopa kuolleet perussairauksiinsa, koska julkisen terveydenhuollon palvelut eivät ole olleet riittäviä. Tämä on hälyttävä esimerkki siitä, miten yksityistäminen voi heikentää terveydenhuoltoa ja vaarantaa kansalaisten hyvinvoinnin. Yhdysvalloissa ihmiset voivat kuolla diabeteksen kaltaiseen vakavaan tautiin, koska jos ei ole rahaa vakuutukseen, ei ole hoitoa tarjolla. Samaa trendiä voidaan odottaa hyvin Suomeenkin, jos/kun Kokoomuksen suuri puhallus edelleen uppoaa vähemmän ymmärtävään kansanosaan.
Sivuhuomiona voidaan muuten todeta, että valtionvelka on suurimmaksi osaksi Kokoomuksen hankkimaa ja Soten sekä koulutuksen kriisit ovat seurausta leikkauspolitiikasta. Silti kansa nielaisi velkapopulismin koukkuineen päivineen ja on hankala nähdä kansan viisastuvan tästä niin paljoa, että terveydenhuollon koukkua ei nielaistaisi.
Yksityistämisen sijaan olisi tärkeää panostaa julkisen terveydenhuollon resursseihin ja kehittää sitä entistä paremmaksi ja tehokkaammaksi. Etenkin ennaltaehkäisevät palvelut luovat suuria säästöjä pitkällä aikavälillä. Valitettavasti oikeiston talousosaaminen on surkeaa ja yli neljän vuoden päähän ei osata tehdä päätöksiä. Esimerkiksi mielenterveyteen panostamalla voitaisiin säästää valtavasti, sillä mielenterveysongelmien kulut ovat ainakin 11 miljardia euroa vuodessa, mutta sen sijaan hallitus leikkaa ongelmia pahemmaksi pikavoittojen toivossa. Eikä pikavoittojakaan välttämättä tule, koska leikkaukset aiheuttavat suuremmalle massalle ongelmia.
Jos hallituksessa olisi empatiaa, se varmistaisi, että kaikilla kansalaisilla on tasapuolinen pääsy laadukkaaseen terveydenhuoltoon, eikä kenenkään terveys joutuisi vaarantumaan taloudellisen aseman perusteella. Valitettavasti hallitukselle ihmisarvo mitataan rahassa. Siitä maksamme kalliisti me kaikki.
Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.
