Työttömällä ihmisellä ei ole mitään ihmisarvoa ja häntä voi kohdella kuin roskaa. Tämä on viesti, jonka Orpon hallitus välittää kansalle.
Valitettavasti kansa resonoi oikeiston työttömien haukkumisretoriikan kanssa turhankin laajasti ja monesti somen kommenttipalstalla puheet työttömistä johtaisivat syytteeseen, jos kyseisen kaltaisia kommentteja jaettaisiin etnisistä vähemmistöistä. Kova retoriikka ja putkiaivoinen ajattelu siitä, että työtön on työtön omasta tahdostaan, on valitettavan yleistä. Sitä ruokkii myös median fiktiiviset tarinat ruhtinaallisilla tuilla elävistä työttömistä (näitä olen kumonnut blogissani).
Lue myös:
Kokoomus aikoo leikata työttömiltä – mutta onko siinä järkeä?
Nyt huudetaan – lopetetaan työt, jotta voidaan elää toimeentulotuella
Julkisessa keskustelussa työtön ihminen ei ole lainkaan ihminen – puhutaan vain työttömistä (kauneimmillaan). Toisinaan kuulee sanaa loinen, elätti tmv. Tämä tosin koskee vain pienipalkkaisten alojen työttömiä – esim. pääomatuloilla maailmaa reissaavat rikkaimmat ihmiset eivät koe inhoa, vaan heitä seurataan ja heitä jumaloidaan. Osa-aikaisesti tuottavaa työtä tekevät ihmiset ovat ”hyviä”, osa-aikaisena kaupan kassalla työskentelevä, tukia saava ihminen on paha. Ajattelumalli on kieroutunut ja mustavalkoinen.
Työ määrittää nykyään liikaa ihmisarvoa. Miksi työtön olisi yhtään huonompi ihminen, kuin muutkaan? Jos jään huomenna työttömäksi, olen keskustelijoiden silmissä mitätön, roskaa, pelkkä rikkaruoho. Kukaan ei kysy, miksi jäin työttömäksi – onko ollut YT-neuvottelut, olenko sairastunut vai olenko palanut loppuun? Työttömistä puhutaan yhtenä homogeenisena ryhmänä, joka vain laiskottelee, vaikka todellisuudessa noin 1 % on vapaaehtoisesti työtön.
Entäpä jos työ ei määrittäisi ihmisarvoa? Nykymaailmassa on vaurautta enemmän kuin koskaan, mutta myös köyhiä on enemmän, kuin koskaan. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa työ jakautuisi tasaisesti, kuten myös varallisuus, ja jokaisella ihmisellä olisi reilusti vapaa-aikaa, jota viettää läheisten kanssa tai itseään hemmotellen.
Ajatusmallien pitää muuttua.
Vapaa ja reilu yhteiskunta on mahdollinen, jos siihen riittää tahtoa.
P.s Kerro kommentteihin omia kokemuksia ja näkemyksiä työttömyydestä sekä kerro, oletko samaa mieltä siitä, että työn ei tarvitse määrittää ihmisarvoa!
Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.
Suomessa vallitsee vahvasti sellainen pärjäämisen kulttuuri ja ihmisen arvo määritellään tämän työn kautta. Luterilainen raataminen on kaiken keskiössä. Ei väliä vaikka et ehtisi viettää aikaa perheesi ja läheistesi kanssa, jos käytit kaiken vapaa-aikasi raataen työssä ja sitten kuolla kupsahdit heti eläkkeelle päästyäsi, sinä kuitenkin olit hyvä ja ahkera ihminen, mitä sitten vaikka et ehtinyt olla läheisille läsnä.
Jos tekee töitä esim. kaupan kassana tai siivoajana, osa katsoo nenää pitkin ja olettaa, että sinä et “pystynyt parempaan” vaikka ko. henkilö olisi itse hyvinkin tyytyväinen omassa työssään. Tällaiset ammatit mielletään sellaisiksi joihin jokainen pystyy (ei pidä paikkaansa) ja että sellaiseen jääminen on tyytymistä ja omaa laiskuutta ja huonommuutta.
Kaikki tämä korostuu jo oikeastaan työn hakemisessa. Pitäisi olla viisi vuotissuunnitelmaa ja ollaan innoissaan työstä niinkuin se olisi joku elämän tarkoitus. Kutsua haastatteluun ei saa kirjoittamalla hakemukseen, että mun suurin intohimoni työelämässä on että mulla on varaa asuntoon ja ruokaan ja sitten vapaa-ajalla voin tehdä mistä oikeasti nautin.
Juuri tämä pärjäämisen ja raatamisen kulttuuri luo osalle jonkun ihme illuusion, että ihmisen työllistyminen ja menestys on aina kiinni yksilöstä ja, että kaikilla on siihen yhtälaiset mahdollisuudet, joka ei voisi olla kauempana totuudesta.