Suomi on maailman mittakaavassa yksi tasa-arvoisimpia maita. Meillä on jo melko vapaa ilmapiiri eri seksuaalivähemmistöjen itseilmaisuille, naisilla on lähes yhtäläiset oikeudet miesten kanssa, ja kielellisistä ja kulttuurillisista vähemmistöistä pidetään huolta. Asepalveluksen epätasa-arvoisuus on kuitenkin edelleen räikeä ihmisoikeusongelma.
Yksi suurimmista ongelmista tasa-arvokeskustelun uskottavuudelle on nolo epäkohta eli miesten pakollinen asepalvelus. Jokainen yli 18-vuotta täyttänyt mies joutuu armeijan käymään, ellei ole jotain fyysistä tai henkistä vammaa tai jos henkilö on ahvenanmaalainen tai jehovan todistaja. Tämä sulkee täysin naisoletetut ulos asepalveluksesta, toki hekin sinne vapaaehtoisesti saavat mennä. Viimeisimmässä saapumiserässä olikin hulppeat 500 naista.
YK:n ihmisoikeuksien yleisjulistus kieltää syrjimisen mm. sukupuolen, uskonnollisen vakaumuksen ja etnisen taustan perusteella, mutta silti Suomen perustuslakiin on kirjattu pykälä vain miehille pakollisesta asevelvollisuudesta. Asepalveluksen epätasa-arvoisuus vaatii siis muutoksia perustuslakiin.
Maanpuolustusvelvollisuus taas koskee myös naisia, mutta tähän velvollisuuteen päädytään vasta mahdollisessa sotatilanteessa.
Lue myös: Vappusatanen toteutui huomaamatta
Patriarkaatin viimeinen linnake?
Armeija on erittäin miesvaltainen instituutio, joka on jostain kumman syystä lähes koko kansan hyväksymä. Toki taustalla on ajatuksia sodasta ja oman maan puolustuksesta, mutta armeijan legitimointiin käytetyt argumentit ovat usein kuin suoraan 1800-luvulta tai 1900-luvun alusta. Silloin tasa-arvo pesi vain ideana harvojen hullujen päässä, mutta nykyaikana feminismin vapautettua naiset tasa-arvosta on tullut Suomessakin itsestäänselvyys. Silti meillä on yksi tällainen räikeä epäkohta, joka sortaa vähän alle 50 % kansalaisista.
Suurin tekijä tässä on vanhat, maskuliiniset arvot. Toisin kuin naisemansipaatiossa, armeijainstituution muutoksessa halu ei lähde sukupuolesta itsestään. Moni ”vanhan koulukunnan” mies pitää armeijaa edelleen paikkana, jossa pojista tehdään miehiä, ja armeijan käymättömät miehet ovat ”mikkihiiriä”. Miettikää, jos samaa sanottaisiin naisista, jotka eivät synnytä lapsia! Maskuliiniset arvot näkyvät vahvasti yli sukupolvien kulttuurissamme, sillä vanhan luolamiesajattelun mukaan armeija on ”miesten paikka”, jossa naisilla ei ole sijaa eivätkä he pärjäisi siellä. Tämähän on täyttä bullshittiä.
Moni ”vanhan koulukunnan” mies pitää armeijaa edelleen paikkana, jossa pojista tehdään miehiä, ja armeijan käymättömät miehet ovat ”mikkihiiriä
Toinen vahva tekijä räikeän asepalveluksen epätasa-arvon ylläpitämiselle on yksinkertaisesti se, että upseerit ja armeijan leivissä palkkansa saavat tekijät kokevat tarpeelliseksi ylläpitää järjestelmää erilaisen propagandan ja toisaalta mutu-puheiden kautta. Korostetaan aina, kuinka maanpuolustus vaatii miehiä, miten naiset eivät pärjää tai miten kulurakenne muuttuisi kestämättömäksi, jos tilannetta muutettaisiin. Omat työpaikat ja toisaalta myös vaikutusvalta halutaan säilyttää, ja siihen pyritään luomalla uusia uhkakuvia sekä hiljentämällä vastapuolen ehdotukset. Tämän lisäksi sodasta hyötyvät osapuolet, kuten juuri palkkansa saavat upseerit tai vaikkapa asevalmistajat, haluavat luoda kuvaa sodasta ”isänmaallisena”, vaikka todellisuudessa sodassa on kyse jonkun sellaisen etujen ajamisesta, joka ei ole itse rintamalla mukana, vaan istuu jossain turvallisessa paikassa tekemässä voittoa.
Tosiasiassahan armeijalla ei luultavasti olisi mitään väliä sodassa, sillä kuolunuhreja ja tragediaa tulee joka tapauksessa valtavasti, ennen kuin joudutaan antautumaan. Mikäli tuntematon vihollinen hyökkäisi, nykyisten teknologisten innovaatioiden, kuten automaattisten dronejen käyttö, tekee sodasta vastustajalle lyhyen ja aiheuttaa kotimaalle suuren uhrimäärän. Ja täysin turhan takia.
Lue myös: Sota Ukrainaa vastaan on Venäjän valtion, ei kansalaisten aiheuttama
Asepalveluksen epätasa-arvoisuus ei kerää huutavia otsikoita
Siinä missä mediassa nostetaan kohu vaikkapa väärin perustein palkatusta yliopisto-opettajasta tai jonkun huolimattomasti lausumasta vanhoja arvoja korostavasta lauseesta, armeijan patriarkaalisia rakenteita ylläpitävästä asemasta ei jakseta kiinnostua. Kenties tämä menee osittain hedonistisen ”minulle parempi näin” -ajattelun piikkiin – siksi asepalveluksen epätasa-arvoisuus ei ole monen puolueen listalla ykkösenä. Vihreät kannattaa kuitenkin onneksi tasa-arvoista asepalvelusta.
Muutos kohti tasa-arvoa tulisi ottaa mahdollisimman pian joko luomalla palkka-armeija, tekemällä armeija vapaaehtoiseksi tai asettamalla kaikki yli 18-vuotiaat samalle viivalle sukupuolesta riippumatta. Nykyinen järjestelmä sorsii järkyttävästi miehiä, jotka yleensä menettävät vuoden elämästään lähes turhaan ja joskus toisenkin, sillä armeijassa harvoin on aikaa tai energiaa hankkia vaikkapa opiskelupaikkaa. Samalla jos mietitään mahdollista sotaa konseptina, nykyjärjestelmä suorastaan huutaa sitä, että miesten henki on paljon vähemmän arvokkaampi kuin naisen, vaikka se ei millään järjellä sitä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa voi olla.
Tasa-arvon kannalta on siis vielä yksi suuri este ylittämättä. Samalla ei kuitenkaan tule unohtaa pienempiä epäkohtia, joihin puuttuminen on vähintään yhtä tärkeää.
Lue myös: Naistenpäivä on hyvä hetki muistaa, että ihmisoikeudet eivät ole itsestäänselvyys
Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.
