Tuloerot Suomessa ovat kasvaneet valtavasti vuodesta 1995 alkaen – Varallisuus on keskittynyt yhä pienemmälle joukolle

You are currently viewing Tuloerot Suomessa ovat kasvaneet valtavasti vuodesta 1995 alkaen – Varallisuus on keskittynyt yhä pienemmälle joukolle
Tuloerot Suomessa ovat kasvussa.

Tuloerot Suomessa ovat globaalisti mietittynä verrattain pienet. Usein etenkin oikean laidan väki lyttää keskustelun tulo- ja varallisuuseroista Suomessa, koska esimerkiksi gini-kertoimet ja muut mittarit eivät anna aihetta huoleen. Yksinkertainen vertailu Tilastokeskuksen sivustolta paljastaa kuitenkin huolestuttavan trendin Suomen tulo- ja varallisuuseroissa. Kasvavat tulo- ja varallisuuserot saattavat olla myös syypää valtion velkaantumiseen.

Kirjoitin aiemmin paljonkin keskustelua herättäneen blogin globaalista varallisuuserojen kasvusta ja siitä, miten varallisuuserojen kasvu on suurimpia syyllisiä valtioiden velkaantumiseen, yhdessä harjoitetun Austerity-politiikan kanssa. Varallisuuserojen kannalta globaali trendi on ollut, että maiden välinen varallisuusero on ollut pienenemään päin, kun taas maiden sisäiset varallisuuserot ovat kasvaneet huomattavasti rikkaimman 10 % ja rikkaimman 1 %:n osalta suhteessa jopa köyhimpään 50 %:iin. Rikkain prosentti omistaa jo 38 % kaikesta varallisuudesta, mikä ei voi olla heijastumatta siihen, miten valtioiden verotulot muodostuvat.

Suomen osalta asiaa on aiemmin tutkittu muun muassa Riihelä, Sullström ja Tuomaalan (2017) artikkelissa Varallisuuserot Suomessa. kyseisessä tekstissä on tehty havainto tuloerojen kasvusta 1990-luvulta alkaen sekä varakkaimpien varallisuuden kasvamisesta jopa finanssikriisin jälkeen. Tässä blogissa pyritään tarkastelemaan kehitystä sekä tulo- että varallisuuserojen avulla ja samalla pohditaan myös sitä, onko tulo- ja varallisuuserojen kasvulla jotain tekemistä valtion velkaantumisen kanssa.

Tämä teksti ei ole tieteellinen artikkeli eikä sitä tulla vertaisarvioimaan. Aiemmin olen kirjoittanut vastaavan esimerkiksi vappusatasen toteutumisesta. Artikkelissani lähtö-oletus on, että tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet merkittävästi uusliberalismin rantauduttua Suomeen Harri Holkerin hallinnon aikana vuonna 1987. Oletuksena on myös, että valtion velkaantuminen on lähtenyt liikkeelle siitä, kun Kokoomus päästettiin hallitukseen.

Tausta-aineisto ja menetelmät

Koska kyseessä ei ole tieteellinen tutkimus eikä minulla ole valitettavasti aikaa tehdä sellaista, on aiheen tarkastelussa tehty tiettyjä kompromisseja ja rajauksia esimerkiksi vuosilukujen ja tulodesiilien osalta. Tilastot on saatu pääosin Tilastokeskuksen sivuilta, mutta yksi kaavio on otettu World Inequality Databasesta, joka ylläpitää eri maiden tulo- ja varallisuuseroihin liittyviä tilastoja.

Tulo- ja varallisuuserojen vertailussa pääpaino on ollut kaikkein köyhimpien sekä kaikkein rikkaimpien välisen kuilun tarkastelussa. Taulukoissa on käytetty pääosin vertailuna joko köyhintä 10 % tai 40 % tai 50 % ja toisessa ääripäässä on ollut rikkain 10 % varallisuudessa ja tuloeroissa mukaan on otettu myös rikkain 1 %. Tämän tuloluokan mukaan ottaminen tuo mielenkiintoisia näkökulmia siihen, miten Suomessa harjoitettu politiikka on vaikuttanut tuloeroihin myös rikkaimpien keskuudessa.

Tarkasteluissa vuosiluvuissa on tehty ajanpuutteen ja resurssien vuoksi kompromisseja. Tulo- ja varallisuuseroja on osittain tarkasteltu pääsääntöisesti vuodesta 1980 alkaen, päättyen joko vuoteen 2022 tai 2016. Tarkastellulla ajanjaksolla on kuitenkin nähtävissä riittävän hyvin trendi erojen kehityksessä.

Varallisuuden tilastoinnissa on hyvä muistaa, että osa varallisuuslajeista on ollut mukana vain osan aikaa, esimerkiksi yhtymän ja peltomaan varallisuus, jotka olivat tilsstoissa mukana vuosina 2009 ja 2013. Lisäksi varallisuusveron poisto vuonna 2005 vaikutti varallisuuden tilastointiin ja todellisuudessa nettovarallisuus on todennäköisesti rikkailla suurempaa, kuin verotusarvona ilmoitettu varallisuus. Selviyyksistä käy kuitenkin erinomaisesti ilmi, mikä on varallisuuden trendi Suomessa.

Varallisuuserot Suomessa ovat kasvaneet merkittävästi 1980-luvun lopusta alkaen

Varallisuuserojen tarkastelussa Suomessa on käytetty apuna Tilastokeskuksesta saatavilla olevaa materiaalia kotitalouksien nettovarallisuudesta ja nettovarallisuudessa on päädytty ottamaan huomioon keskiarvo, sillä se kuvaa paremmin joukon ylä- ja alapään muuttujien tilannetta, kuin usein käytetty mediaani eli yleisin luku. Nettovarallisuus saadaan laskemalla yhteen kotitalouden reaali- ja rahoitusvarat ja vähentämällä niistä velat.

Tarkastelu on hyvä aloittaa vuodesta 1987 tarkastelemalla eri tulokymmentysten varallisuuden kehittymistä vuoteen 2019 asti. Vuosiluvut on valittu osittain hallitusten virkaanastujaisten perusteella, osittain merkittävien maailmantapahtumien, kuten laman takia. Valitulla ajanjaksolla vallassa on ollut Paavo Lipposen hallitusta lukuun ottamatta pääosin oikeistohallituksia ja Kokoomus on ollut niissä aina mukana ajamassa leikkauspolitiikkaansa. Näin ollen varallisuuserojen kasvu voitaneen laittaa pitkälti Kokoomuksen piikkiin, koska sen ajama politiikka on ollut merkittävässä roolissa Suomessa vuodesta 1987 alkaen.

Kotitalouksien nettovarallisuuden kehitys ajalla 1987-2019, taulukko
Taulukko 1. Kotitalouksien nettovarallisuuden kehitys vuodesta 1987 alkaen. Kuva: Tilastokeskus

Taulukosta voidaan huomata, että kaikkein köyhin 10 % on jo vuonna 1987 ollut ainoana kymmenyksenä miinuksen puolella varallisuuden osalta, eli köyhimmät ovat velkaantuneita ja varallisuus on pakkasella. Kehitys oli positiivista vuoden 1994 jälkeen, mutta vuoden 2008 talouskriisi nosti nettovarallisuuden huomattavan paljon enemmän miinukselle. Vuonna 2013 köyhimmät kotitaloudet olivat vähemmän velkaantuneita, mutta vuonna 2015 valtaan astuneen Sipilän hallituksen leikkasuten seurauksena köyhimmät kotitaloudet olivat jälleen lähes 17 500 euroa velkaantuneita vuonna 2019.

Vähävaraisimmat kymmenykset 2-4 menettivät myös 1990-luvun lamassa varallisuuttaan, kuten kävi myös vuoden 2008 talouskriisin jälkeen. Kuten köyhimmässä kymmenyksessä, myös nämä varallisuusluokat menettivät merkittävästi varojaan Sipilän hallituksen leikkausten seurauksena.

Kaikkein rikkain kymmenys on vastaavasti kerännyt jatkuvasti enemmän ja enemmän varallisuutta. Vuoden 1987 varallisuus on yli kolminkertaistunut vuoteen 2019 mennessä. Tähän varallisuusluokkaan ei ole myöskään iskenyt 1990-luvun lama eikä 2008 talouskriisi, vaan päinvastoin, varallisuus kasvoi merkittävästi. Myöskään Sipilän hallitus ei onnistunut tekemään varallisuudelle tuhoa ja rikkain kymmenys vain rikastui entisestään.

Alla olevassa taulukossa 2 näkyy, kuinka suomalaisten varallisuuserot kasvoivat merkittävästi. Rikkain kymmenys rikastui huomattavasti, kun taas köyhimmän 50 % varallisuus on pysynyt lähes samana keskiarvoltaan vuodesta 1987 lähtien. Taulukosta 3 voidaan havaita, että varallisuus köyhimmän 50 %:n kohdalla ei ole kasvanut läheskään yhtä paljoa, kuin rikkaimman 10 % kohdalla.

Keskiarvo varallisuuserot suomalaisissa kotitalouksissa
Taulukko 2. Varallisuuserot rikkaimman 10 %:n ja köyhimmän 50 % välillä vuosina 1987 ja 2019.
Varallisuuskeskiarvon kasvu 1987 2019
Taulukko 3. Varallisuuserojen kasvu vuosien 1987 ja 2019 välillä.

Köyhimmän 50 %:n nettovarallisuus on kasvanut tarkastelujakson aikana noin 46,1 %. Ennen Sipilän hallituskautta kasvu oli 61,6 %. Samaan aikaan rikkaimman 10 % varallisuus on kasvanut vuoteen 2019 mennessä 247,2 %. Ero on verrattain järisyttävä ja kertoo siitä, että varallisuus ei kasaannu oikeudenmukaisesti tai tasaisesti. Varallisuuden B50/T10 suhde vuonna 1987 oli 19,23, eli rikkaimman kymmenyksen varallisuus oli 19,23 suurempi, kuin köyhimmän 50 %:n. Vuonna 2019 vastaava luku oli 45,68, eli varallisuuserot ovat kasvaneet massiivisesti 32 vuoden aikana.

Mediaanina tarkastellen varakkaimman 10 % varallisuuden kasvu on merkittävää verrattuna köyhimpään 10 %:iin. Toisen joukon varat ovat kasvaneet valtavasti, kun taas köyhimmät ovat velkaantuneet entisestään.

Kotitalouksien nettovarallisuus rikkain ja koyhin kymmenys
Taulukko 4. Nettovarallisuus rikkain 10 % vs köyhin 10 %.

Tuloerot Suomessa ovat kasvaneet valtavasti 1990-luvulta, köyhimpien tulot eivät ole nousseet samaa tahtia työn tuottavuuden kanssa

Varallisuuserojen kasvu on edellä olleiden kuvioiden perusteella ollut merkittävää Suomessa siitä alkaen, kun oikeistolaiset hallitukset ovat olleet vallassa. Tuloerojen osalta on havaittavissa hyvin samanlainen trendi ja kaikkein varakkaimpien tulot ovat nousseet merkittävästi enemmän, kuin muiden ryhmien.

Valitettavasti Tilastokeskuksen tilastoista johtuen tarkastelujakso osuu ainoastaan vuosille 1995 – 2022, eli Kokoomuksen alkuvuodet hallituksessa jäävät tarkastelun ulkopuolelle. Kuten aiemmin mainittua, oma aikani ei riitä siihen, että kaivaisin erikseen tilastot asiasta.

TUloerojen kasvu
Taulukko 5. Tuloerojen kasvu vuodesta 1995 vuoteen 2022, vertailussa Bottom 40/top 10 / top 1. Taulukossa ei ole mitattu prosentuaalisia osuuksia, vaikka taulukkoon näin on jäänyt lukemaan.
Tuloerojen kasvu e ja pros 1 pdf
Taulukko 6. Tuloerojen kasvu Suomessa vuodesta 1995 e/vuosi sekä kehitys euroissa ja prosenteissa vuonna 1995 vs 2022. Vuonna 2022 rikkaimmat tienasivat yli 135 400 euroa enemmän, kuin vuonna 1995.

Tuloerot ovat kasvaneet jyrkästi Suomessa ja etenkin vuosien 1995 ja 2000 välillä erot kasvoivat paljon. Taulukosta 5 ja 6 voidaan huomata, että köyhin 40 % ei kasvattanut tulojaan kovin merkittävästi keskiarvon perusteella koko tarkastelujakson aikana. Vastaavasti rikkain 10 % kasvatti tulojaan lähes tuplaten, mutta myös rikkaimmissa on eroa, sillä rikkain 1 % kasvatti tulojaan lähes 162 %. Euromääräisesti kasvu oli pienintä 40 % köyhimmistä, yhteensä 4899 euroa. Rikkain 1 % kasvatti tulojaan 135 449 euroa 27 vuoden tarkastelujaksolla, mikä on summana valtava.

Tilaston perusteella voidaan vetää karuja lukuja pöytään tulonjaon oikeudenmukaisuudesta. Rikkain 1 % tienasi vuonna 2022 11,88 kertaa (B40/T1) enemmän, kuin köyhimmät 40 %. Vuonna 1995 vastaava luku oli 6,18, vuonna 2000 13,25 ja vuonna 2007 12,96. Sipilän kauden loputtua 2019 suhdeluku oli 10,58, eli erot ovat kasvaneet jopa Marinin hallituskauden aikana. Tähän tosin vaikutti korona ja Venäjän aloittama sota, sillä kriisien aikaan rikkaimmat rikastuvat enemmän, kuin muut. Marinin hallituksen toimien ansiosta suhdeluku saattoi pysyä näin pienenä juuri harjoitettujen politiikkatoimien ansiosta.

Vertailun vuoksi voidaan mainita myös, että vuonna 1995 ylin 1 % tienasi n. 8,78 kertaa enemmän vuodessa, mitä köyhin 10 %, kun käytetään B10/T1 -lukua. Vuonna 2022 suhdeluku oli jo 18,24, eli rikkain 1 % tienasi keskimäärin 18,24 kertaa enemmän vuodessa, mitä köyhin 10 %.

Prosenttiosuus kaikista tuloista
Taulukko 7. Eri tuloluokkien osuus kaikista ansiotuloista vuosittain.

Yksi mielenkiintoinen tapa tarkastella asiaa onkin laittaa kaikki tulokymmenykset samaan taulukkoon ja katsoa, miten niiden osuus on kehittynyt. Köyhimpien tulokymmenysten osuus on pysynyt verrattain pienenä ja trendi on laskeva, sillä vuonna 1995 viisi alinta tuloluokkaa tienasi hieman yli 30 % kaikista ansiotuloista. Vuoteen 2022 mennessä ne tienaavat enää noin 25 %. Parhaiten tienaava 10 % tienasi vuonna 1995 noin 40 % kaikista ansiotuloista, mutta vuonna 2022 luku on jo yli 50 %. Rikkain 1 % sai vuonna 1995 noin 30 % kaikista ansiotuloista, kun vuonna 2022 osuus on jo 40 %. Mielenkiintoista onkin, että lukemat ovat vuonna 2022 hyvin lähellä sitä lukua, minkä verran kaikkein rikkain 1 % omistaa maailman varallisuudesta.

Taulukossa kahdeksan on vielä WID:n keräämää dataa Suomen tuloeroista. Sen perusteella tuloerot lähtivät kasvamaan 1990-luvun alkupuolella ja erot ovat pysyneet siitä alkaen valtavina. Kaikkein köyhin 50 % ei ole juurikaan kasvattanut tulojaan.

Income Inequality 1980 2022 Suomi

Valtionvelka on kasvanut samaa tahtia tulo- ja varallisuuserojen kanssa

Valtionvelka 1980 2022
Taulukko 8. Valtion velan kehitys vuodesta 1980. Lähde: Valtionvelka.fi

Yksi mielenkiintoinen ja osin aiheeseen liittyvä tarkastelun kohde on valtionvelan suhde tulo- ja varallisuuserojen kasvuun. Ennen vuotta 1995 Suomessa oli suhteellisen maltilliset tuloerot ja vuonna 1987 varallisuuserot olivat B50/T10 mittarilla 19,23 eli verrattain maltilliset. Kuten edellä osoitettiin, tulo- ja varallisuuserot rikkaimpien ja köyhimpien välillä ovat kasvaneet merkittävästi 1990-luvun alusta alkaen.

Samaan aikaan kun tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet, myös valtion velka euroissa sekä % suhteessa BTK:hen ovat lähteneet jyrkkään kasvuun. 1990-luvun alun lamassa valtion velka räjähti ja samalla kasvoivat myös varallisuuserot kansalaisten välillä. Sattumaa tai ei, silloin myös poistettiin pääomatulot ja ansiotulot samasta verokannasta. Vuoden 2008 talouskriisi pakotti valtion jälleen velkaantumaan, leikaten jopa kovatuloisten tuloja, mutta samaan aikaan varallisuus kotitalouksissa kasvoi valtavasti.

Tuloerot ja varallisuuserot Suomessa ovat kasvaneet valtavasti, eikä työn tuottavuus näy työntekijöiden palkoissa

Mitä taulukot kertovat meille Suomen tulo- ja varallisuuseroista? Taulukoiden perusteella vuodesta 1987 alkaen harjoitettu oikeistolainen politiikka on kasvattanut Suomessa tuloeroja sekä varallisuuseroja merkittävästi, tehden yhteiskunnasta epäoikeudenmukaisemman ja epäreilumman.

Vuodesta 1987 alkaen on Marinin hallitusta lukuun ottamatta lähes aina leikattu kaikkein köyhimmiltä, mikä näkyy selvästi matalampana varallisuutena etenkin 10 vähiten vauraan prosentin varoissa. Sattumaa tai ei, mutta kasvaneiden tulo- ja varallisuuserojen kanssa ajallisesti samalle jaksolle osuu myös valtion historiallisen kova velkaantuminen – samanlaista velkaantumista ei ollut silloin, kun ns. vasemmistopuolueet rakensivat hyvinvointivaltiota. On huomattava, että välissä olemme päässeet Euroopan unioniin, jolloin esimerkiksi devalvoinnin mahdollisuus katosi kokonaan. Silti vaikuttaa kiistattomalta tilastojen perusteella, että tulo- ja varallisuuserojen kasvattaminen on merkittävässä roolissa valtion velkaantumisen taustalla yhdessä oikeistolaisen uusliberalistisen politiikan kanssa. Tätä tukee myös havainto Yhdysvalloista, jossa uusliberalistinen politiikka ja leikkaukset ovat luoneet levottomuutta sekä yli 200 % suhteessa BKT:hen olevan valtionvelan. On naiivia ajatella, että jos teemme samaa politiikkaa, suunta olisi Suomessa eri.

Samaan aikaan kun tuloerot ovat yli tuplaantuneet vuodesta 1995 alkaen, työntekijöiden parantunut työntehokkuus ei ole näkynyt alimpien tuloluokkien palkassa. Työn tuottavuus on kasvanut jopa 3,5 kertaa niin paljon, kuin palkka vuodesta 1979 alkaen ja edellä esitettyjen tilastojen perusteella suurin osa työn lisääntyneistä tuotoista on kasaantunut rikkaimmalle 10 %:lle ja siitäkin vielä suurin osa rikkaimmalle 1 %:lle. Tuloerojen kasvun ohella voidaan siis todeta, että lisääntynyt tuottavuus ei ole korreloitunut palkassa, mikä asettaa esimerkiksi Kokoomuksen ajaman paikallisen sopimisen entistä enemmän siihen valoon, että kyseessä on pelkkä ajatus alentaa työntekijöiden palkkoja. Jo nykyisessä mallissa palkkoja voidaan sopia ylöspäin ja työehdoista joustaa, mutta TES:iä alempia palkkoja ei ole mahdollista maksaa.

Suurentuneet tuloerot tarkoittavat myös sitä, että yhä pienempi osuus suurista tuloista maksetaan veroina valtiolle ja rikkaimpien saamat tulot kasaantuvat entistä enemmän sijoituksiin ja erilaisten verojärjestelyjen kautta niistäkin maksetaan vain pientä tai jopa olematonta veroa. Jopa suurista pääomista maksetaan vain 34 % veroja, kun taas suurista ansiotuloista voidaan päästä yli 50 %:n kokonaisveroasteeseen. Sekin on omalta osaltaan oikeudenmukaisuuskysymys – onko reilua, että itsensä kovalla työllä elättävä ihminen menettää palkastaan yli puolet, kun taas pelkällä omaisuudella vaurastuvat ihmiset maksavat veroja enintään tuon 34 % ja toisinaan lähemmäs 0 %?

Olisikin syytä harkita oikeudenmukaisuuden ja valtion talouden kannalta pääomatulojen palauttamista samaan verokantaan. Se lisäisi valtion verotuloja huomattavasti ja toisaalta keventäisi keskituloisten maksamaa verotaakkaa, eli lisäisi käytettävissä olevia varoja ja mahdollistaisi paremmin ostovoiman ylläpitämisen. Samalla piensijoittajat saisivat helpotusta tilanteeseen, kun esimerkiksi 4000 euron pääomavoitoista verot maksettaisiin kuten ansiotuloista. Tällöin prosentti jää monella huomattavasti pienemmäksi ja voitoista jää enemmän käteen.

Edellä tehtyjen havaintojen ja tilastojen perusteella hallituksen tulisi tehdä politiikkaa, joka tähtää pienempiin tulo- ja varallisuuseroihin sekä edesauttaa rahan kiertoa. Nyt yllättävän paljon varallisuutta karkaa verottajan ulottumattomiin ja se näkyy valtion velkaantumisena. Samalla esimerkiksi kaikkein pienituloisimmat ihmiset ovat jo valmiiksi erittäin velkaantuneita. Kenties valtion ja ihmisten kannalta olisi parempi luopua pienituloisiin kohdistuvista leikkauksista, sillä tilastojen perusteella tilanne on jo nyt tukala ja ihminen on vaarassa ajautua syrjään yhteiskunnasta, jos/kun Orpon hallitus toteuttaa karun leikkauslistansa. Voi olla, että leikkausten myötä moni on jo pakotettu tekemään laittomuuksia selvitäkseen edes hengissä, mikä tarkoittaa sitä, että olemme Ruotsin tiellä nopeammin, kuin ehdimme kissaa sanoa.

Jos valtiontalous halutaan saada kuntoon, tulee leikkaukset kohdistaa sinne, missä leikkausvaraa on. Muuten suunta ei käänny.

Tilaa ilmoitus uusista julkaisuista sähköpostiisi!

Liittymällä sähköpostilistalle hyväksyt sen, että voimme lähettää sinulle ilmoituksia uusista blogeista ja muita viestejä. Lue lisää tietosuojaselosteesta.

Santeri Kärki

Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.

Anna panoksesi keskusteluun!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.