Surullisen viikon aikana sinimusta hallitus päätti useista leikkauksista kaikkein köyhimpien etuuksiin. Orpon hallituksen leikkaukset kokonaisuudessaan tarkoittavat sitä, että kakkua ei tule jaettavaksi – se on jaettu jo. Samalla Orpon hallituksen leikkaukset tarkoittavat hyvinvointivaltion loppua.
On hyvä kerrata heikennyksiä, joita Orpon hallitus ajoi eduskunnasta läpi, vastoin kansan tahtoa. Ensin eduskunta hyväksyi hallituksen enemmistöllä leikkaukset asumistukeen ja toimeentulotukeen. Sen jälkeen hallitus hyväksyi työttömyysetuuksien indeksijarrut sekä leikkaukset lapsikorotuksista. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä useampi lapsiperhe köyhyy ja ajautuu pysyvästi toimeentulotuelle köyhyyteen. Yhteisvaikutus etuuksien leikkauksilla ja indeksijarruilla on valtava ja lapsiperheet voivat tienata jopa muutamia satasia vähemmän kuukaudessa, vaikka tekevät yhtä paljon töitä, kuin ennen. Tämä on valtavan epäreilua ja suuri oikeudenmukaisuuskysymys. Sen lisäksi leikkaukset lisäävät kynnyksiä tehdä osa-aikatyötä.
Yhä useampi työtön velkaantuu ja syrjäytyy. Tällaisilla toimilla ei todellakaan saada Suomea nousuun, vaan entistä vähemmän osaavaa työvoimaa käyttöön ja entistä useampi työkyvyttömäksi pitkille ajanjaksoille. Jos hallituksessa olisi talousviisautta, niin he ymmärtäisivät, että pitkällä tähtäimellä leikkaukset kaikkein köyhimmiltä tarkoittavat tulojen pienemistä ja menojen kasvua. Leikkauspolitiikka ei ole tieteellisesti tai inhimillisesti mitenkään perusteltua, mutta silti sitä tehdään. Kyse on haitallisesta ideologiasta, jolla pyritään ajamaan uusliberalismin perusperiaatteiden mukaisesti sitä, että yhä harvempi omistaa enemmän ja valtion rooli on pieni. Maksajiksi joutuvat kaikkein pienituloisimmat.
Ai niin, eikä tässä ollut vielä kaikki. Sen lisäksi että hallitus on nyt saanut nuijittua läpi järkyttävät leikkaukset pienituloisilta, se päätti nostaa lääkkeiden ja terveydenhuollon maksukattoja sekä korottaa asiakasmaksuja. Samaan aikaan on tutkitusti tiedettyä, että pienituloiset alikäyttävät terveydenhuoltoa, eli vaivat hoidetaan vasta, kun ne ovat edenneet pidemmälle. Sekin tulee kalliiksi valtiolle, mutta se on myös inhimillisesti erittäin kallista. Samalla kun hallitus nostaa köyhimpien maksuja, se jakaa satoja miljoonia yksityiselle puolelle ja leikkaa sotesta miljardiluokassa. Veronkevennyksiä kohdistetaan hyvätuloisille ja hyvätuloinen saa jopa 2 000 euroa enemmän vuodessa, kuin aiemmin. Köyhät saattavat menettää 3 000 – 4 000 euroa vuodessa, eikä tähän ole laskettu edes inflaation vaikutusta tai korotettuja maksukattoja.
Suorien leikkauksien lisäksi tulossa on valtavat heikennykset työelämään
Muita mahtavia Orpon hallituksen uudistuksia ovat mm. paikallisen sopimisen eli palkkojen alennuksen lisääminen. Jo nyt on tiedettyä, että paikallinen sopiminen on mahdollista laajasti työpaikoissa. Orpon ajamassa mallissa ajetaan puhtaasti sitä, että palkkoja voidaan laskea ja työehtoja heikentää yksipuolisesti. Valitettavasti myös Perussuomalaiset kannustavat tätä kehitystä, mikä osoittaa vahvasti sen, että puolue ei ole työväen puolella (toki muukin hallituksen toiminta alleviivaa sitä).
Ansiosidonnaisen osalta hallitus nostaa työssäoloehdon kestoa 12 kuukauteen, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi määräaikaisena lukuvuoden ajan opettajana töitä tekevät henkilöt eivät saa enää kesällä ansiosidonnaista, vaan tippuvat Kelan työttömyysetuudelle. Sen määrä ei päätä huimaa, vaikka hallitus onkin kuvaa luonut ruhtinaallisista etuuksista. Ansiosidonnaiseen tulee myös porrastetusti leikkauksia: ensin tuki tippuu 80 %:iin 2 kuukauden jälkeen, myöhemmin tukea leikataan lisää. Valmiiksi pienituloisten kohdalla se tarkoittaa nopeaa putoamista perustoimeentulotuen varaan ja passivoitumista, mikä ei paranna työllisyyttä mitenkään tai vähennä valtion etuusmenoja.
Ansiosidonnainen ollaan myös euroistamassa, eli ansiosidonnaista saadakseen työssäoloehtoa ei täytetä tehtyjen tuntien, vaan tienatun rahan perusteella. Tämä uudistus on oikeastaan häyvttömän julma, sillä se voi tarkoittaa sitä, että toinen duunari painaa 110 tuntia töitä kuukaudessa saaden juuri ja juuri vaaditun rahamäärän kasaan, kun vähän paremmin toimeentuleva voi käydä tekemässä kuukaudessa 20 tuntia saadakseen ansiosidonnaisen.
Hallitus on myös mahdollistamassa erottamisen ilman sen kummempaa syytä osana paikallisen sopimisen pakettia ja määräaikaisen sopimuksen voi solmia jatkossa vuodeksi ilman erityistä syytä. Se tarkoittaa sitä, että harva pystyy jatkossa esimerkiksi hankkimaan asuntoa ja omistaminen keskittyy entistä enemmän. Eivätpä pankitkaan lainaa myönnä, jos olet määräaikaisella.
Lisääkin leikkauksia on suunnitteilla ja esimerkiksi Riikka Purra oli sitä mieltä, että ruuan arvonlisäveroa voisi nostaa. Nytkin moni on jo leipäjonossa, mutta kun empatia ei kuulu politiikkaan, puheet ovat tällaisia. Silti valtio velkaantuu 14,4 miljardia euroa vuodessa. Velkaralli jatkuu, kuten Orpo sanoisi.
Orpon hallituksen leikkaukset ja muut toimet varmistavat sen, että hyvinvointivaltiota ei pian ole
Orpon hallituksen leikkaukset sekä indeksijäädytykset ovat viimeinen sinetti sille, että Suomi ei ole enää hyvinvointivaltio. Kaukana ei ole myöskään se, että Suomi ei ole enää oikeusvaltio tai demokraattinen valtio, sillä niin monet uudistukset pyrkivät hiljentämään eri mieltä olevat ja perustuslaista tai kansainvälisistä sopimuksista ei välitetä.
On myös hyvä huomata, että oikeistopuolueet ovat tuoneet uuskieltä mediassa käytävään keskusteluun – enää ei puhuta edes hyvinvointivaltiosta, vaan “hyvinvointiyhteiskunnasta”. Valtion roolia ollaan pienentämässä ja samalla ajamassa entistä enemmän yksityisiä toimijoita markkinoille. Kaikkein köyhimpiä demonisoidaan ja työttömiä kutsutaan loisiksi.
Hallitus ei noussut valtaan kertomalla tämmöisistä leikkauksista. Suurin osa kansasta vastustaa niitä. Hallitus ei välitä. Hallitus myös valitsi itselleen agendaan sopivat asiantuntijat tekemään lausuntoja uudistusten perustuslaillisuudesta ja siivosi negatiiviset vaikutukset pois julkisista mietinnöistä.
Noh, jos ihmisiltä puuttuu kriittinen ajattelu ja empatia, tulos on juuri tällainen. Ei voi kun pudistella päätä. Hyvinvointivaltion rakentaminen oli pitkän työn tulos, nyt kansa antaa vapaaehtoisesti ajaa sen alas.
Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.
