Toimeentulotukilakiin esitetyt muutokset uhkaavat ihmisten perusoikeuksia, lisäävät osattomuutta ja ovat todennäköisesti perustuslain vastaisia

You are currently viewing Toimeentulotukilakiin esitetyt muutokset uhkaavat ihmisten perusoikeuksia, lisäävät osattomuutta ja ovat todennäköisesti perustuslain vastaisia
Hallituksen esitykset toimeentulotukilain muuttamisesta johtavat lisääntynvään köyhyyteen.

Toimeentulotukilakiin esitetyt muutokset uhkaavat ihmisten perusoikeuksien toteuttamista, lisäävät osattomuutta ja ovat todennäköisesti perustuslain vastaisia.

Hallituksen esitys toimeentulotukilain 7 a §:n muuttamisesta iskevät rajusti ihmisten perusoikeuksiin ja vaarantavat monen oikeuden inhimilliseen elämään. Tästä syystä ehdotettuja muutoksia ei saisi tehdä.

Hallitus antoi esityksen käsittelyyn ja asiantuntijalausunnoille aivan liian vähän aikaa, joten siitä syystä asiantuntijana esiin nostamani huolet eivät ole välttämättä ainoita asioita, joita esitys aiheuttaa. Joka tapauksessa esitys yhdessä muiden “uudistusten kanssa” tulevat lisäämään valtavasti köyhyyttä ja osattomuutta sekä kasvattamaan etuusmenoja ja työttömyyttä. Esimerkiksi Soste ry laski, että köyhien määrä lisääntyy valtavasti ja toimeentulotuen puolelle päätyy jopa 47 000 uutta asiakasta. Nämä ajatukset tukevat aiemmin tekemiäni laskelmia, joissa työttömän tulot voivat pudota jopa 20 % ja moni putoaa passivoivalle perustoimeentulotuelle.

Alla on kirjallisena hallitukselle antamani lausunto toimeentulotukilain 7 a §:n muuttamisesta.

Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle toimeentulotuesta annetun lain 7 a §:n muuttamisesta

Hallituksen esitys toimeentulotukilain 7 a §:n muuttamisesta iskevät rajusti ihmisten perusoikeuksiin ja vaarantavat monen oikeuden inhimilliseen elämään. Tästä syystä ehdotettuja muutoksia ei saisi tehdä.

Keskeisimmät muutokset ovat, että Kelalta viedään pois yksilöllistä harkintaa ja asumismenoista säätäminen tuodaan laintasolle. Kelan yksilöllisen harkintavallan poistaminen tarkoittaa sitä, että mikään poikkeustilanne, joita tulee ratkaisutyössä viikoittain vastaan, ei auta, vaan asiakkaan asumismenot kohtuullistetaan kaavamaisesti.

Hallituksen esitys lisää asiakkaiden pompottelua ja byrokratiaa. Moni ihminen joutuu hakemaan joka kuukausi perustoimeentulotuen ja hyvinvointialueilta täydentävää toimeentulotukea siksi, että asumismenot kohtuullistetaan. Se ei ole asiakkaan eikä viranomaisten etu ja lisää kustannuksia sekä Kelassa että hyvinvointialueilla. Hyvinvointialueiden sosiaalitoimet ovat jo nyt ylityöllistettyjä ja ”turhien” lisähommien lisääminen tarkoittaa sitä, että muille asioille jää valitettavasti vähemmän aikaa. Asiakkaillekin tilanne on turhauttava, kun joka kuukausi täytyy mennä luukulta toiselle ja viikkojen epävarmuuden jälkeen voi olla, että tukea ja apua ei tulekaan mistään. Se passivoi ja syrjäyttää, mikä lisää valtion kustannuksia valtavasti. Kulujen lisääntyminen kumoaa saadut lyhytaikaiset säästövaikutukset.

Hallituksen esityksessä on ongelmia perustuslain kannalta ja esitetyt asumismenojen kohtuullistamiset ovat todennäköisesti perustuslain vastaisia

Toimeentulotukilakiin esitetyt muutokset uhkaavat myös monella tavalla ihmisten perusoikeuksien toteutumista ja saattavat olla osittain perustuslain vastaisia.

Perustuslain 19 §:n 1 momentti turvaa ihmisarvoisen elämän edellyttämän välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon. Jo nykyisellään perusosan taso on noin 50 % siitä, mikä on Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitean näkemyksen mukaan riittävä taso. Leikkaukset indeksijäädytyksin ja asumismenojen kautta tarkoittavat sitä, että oikeus inhimilliseen elämään ei toteudu.

Perustuslain 9 §:n 1 momentissa turvataan ihmiselle oikeus valita asuinpaikka. Kaavamaisen 3 kuukauden asumismenojen huomisen takia näin ei tosiasiassa tapahdu, sillä monella paikkakunnalla ei ole mahdollista tuossa ajassa saada asuntoa omalta paikkakunnalta. Ihminen on pakotettu muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja nykyisellä Kelan ratkaisukäytännöllä muuttoa ulkopaikkakunnalle ei tässä tilanteessa tueta. Riski asunnottomuudelle on valtava, mikä on perustuslain 19 §:n 4 momentin vastaista, sillä julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon, ei riistää sitä. Tämä koskee vahvasti etenkin luottotiedottomia, joiden riski asunnottomuudelle kasvaa valtavasti hallituksen esitysten myötä. Sen takia erityinen harkinta ”muista syistä” tulee sisällyttää lakiesitykseen.

Esitetyt muutokset eivät tosiasiassa tuota säästöjä, sillä monen jo nyt riittämätön perusturva pienenee entisestään. Köyhyys lisää tutkitusti mielenterveyden riskejä. Etuusmenot kasvavat valtavasti pitkällä tähtäimellä, kun ihmiset eivät pysy työkykyisinä, vaan joutuvat eri sairausajan etuuksille. Siksi on yhteiskunnan etu huolehtia siitä, että perustoimeentulotuen tasoa korotetaan ja ihmisille on tarjolla riittävää tukea ja tukitoimia ilman turhaa byrokratiaa ja pompottelua luukulta toiselle.

Koska aikaa lausuntojen antamiselle oli vähän, niin otan asiantuntijana kantaa muutamiin keskeisiin väittämiin hallituksen esitysluonnoksessa.

Hallituksen esityksessä todetaan seuraavaa:

”Voimassaolevan lain perusteella asumismenot on huomioitu täysimääräisenä, jos toimeentulotuen hakijalla ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta hankkia asuinpaikkakunnaltaan kustannuksiltaan asumisnormin mukaista asuntoa. Tämä peruste poistuisi laista. Kolmen kuukauden määräajan jälkeen asumismenot hyväksytään esityksen mukaan asumisnormin mukaisena, ellei hakijalla ole 7 a §:n 3 momentin mukaisia erityisiä perusteita. Kansaneläkelaitos on soveltanut vastaavan kaltaisia erityisiä perusteita omassa soveltamiskäytännössään, joista valtaosa tulee nyt lain tasolle. Harkinta tiukkenee esityksen myötä Kansaneläkelaitoksen soveltamiseen nähden niin, että lakiin ei tule Kansaneläkelaitoksen käyttämää ”muut näihin verrattavat syyt” –yleiskohtaa. Kansaneläkelaitos on hyväksynyt tämän kohdan perusteella harkintansa mukaan esimerkiksi luottotiedottomien asiakkaiden asumismenoja todellisen suuruisina, jos asiakas ei ole yrityksistä huolimatta saanut edullisempaa asuntoa.”

Olen itse toiminut Kelassa toimeentulotuen ratkaisuasiantuntijana. Monen asiakkaan kohdalla kolme kuukautta ei ole realistinen aika hakea uusia asuntoja ”normaalissakaan” elämäntilanteessa. Luottotiedottomilla voi hyvinkin mennä jopa vuosi löytää kohtuuhintainen asunto, johon hänet/hänen perhe huolitaan.

Mikäli asumismenoja ei huomioitaisi yli 3 kk ajalta, moni luottotiedoton joutuu tinkimään jo nyt riittämättömällä tasolla olevasta perusosasta, mikä ei edistä työllistymistä tai hyvinvointia, vaan voi pikemminkin passivoida, syrjäyttää ja vaatia pidemmän ajan kuntoutusta/muuta tukitoimintaa. Jos luottotiedoton asuu vieläpä pienellä paikkakunnalla, hänen mahdollisuudet saada asunto 3 kk aikana on lähellä 0 %. Se ei ole oikein eikä kohtuullista ja lakiin tulisi edelleen sisällyttää harkinta. Jos esitys toteutuu tällaisenaan, riski luottotiedottomien asunnottomuudelle ja elämän syöksykierteelle on valtava. Asunnottomuuden kustannukset ovat yhteiskunnalle huomattavasti suuremmat, kuin leikkauksista kertaluonteisesti saatavat ”säästöt”.

Hallituksen esityksestä:

”Myös vähäisen ylityksen huomioiminen poistuu. Samoin poistuu myös lisäajan mahdollisuus edullisemman asunnon hankkimiseen. Kansaneläkelaitos on myöntänyt elämänmuutostilanteissa esimerkiksi läheisen kuoleman kohdatessa aikaa uuden asunnon hankkimiseen kuusi kuukautta. ”

Tämä kohta tulisi poistaa lakiesityksestä kokonaan. Monella Kelan asiakkaalla on tilanteita, joissa kolmea kuukautta ei voida pitää kohtuullisena. Läheisen kuolema voi lamauttaa ja viedä pohjalle, etenkin, jos saman tien täytyy alkaa etsiä uutta asuntoa. Lisäksi jotkut asiakkaat saattavat olla vaikkapa 3 kuukautta sairaalassa hoidossa, minkä aikana on kohtuutonta vaatia etsimään uutta asuntoa. Toisilla taas on vakavia elämänhallinnan ongelmia, mikä estää sen, että 3 kuukauden aikana voisi löytää asuntoa. Näissä tilanteissa Kelalle tulee säilyttää harkintavalta, jotta asiakasta ei pompotella hyvinvointialueen ja Kelan välillä ja jotta asiakkaat eri tilanteissa voisivat säilyttää kohtuullisin osin inhimillisen elämän mahdollisuudet.

Esityksen voisi korjata sillä, että lisäaikaa voidaan antaa edelleen Kelan harkinnan mukaan asiakkaiden vaihteleviin tilanteisiin. Se on asiakkaan ja yhteiskunnan etu, sillä perustoimeentulotuen tarkoitus on estää syrjäytymistä ja elämänhallinnan lipeämistä. Syöksykierre tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi, kuin 3 kk pidempi aika etsiä asunto erityisessä tilanteessa. Lakiin ei ole mahdollista eikä myöskään järkevää kirjata kaikkia poikkeustilanteita ja siksi niistä pitäisi voida säätää Kelan omissa ratkaisuohjeissa joustavasti.

Vähäisen ylityksen kohdalla joudutaan kovaan tilanteeseen, sillä asuntomarkkinat eivät ole koskaan sellaisia, että ne eläisivät Kelan tai lain määrittämien asumismenojen mukaan. Pelkästään olemassa olevien asiakkaiden asumismenojen kohtuullistaminen tuo valtavan työtaakan ja mahdollisesti muuttorumban, jossa Kela joutuu tukemaan asukkaiden muuttoja ainakin 120 e/asiakas. Jos puhutaan tuhansista ihmisistä, summa kasvaa jo suureksi. Kun puhutaan mahdollisesti HE:n mukaisesti esimerkiksi 40 000 ihmisestä, voidaan laskea tuolla summalla jo niin valtavat menot, että esityksen tuottamat säästövaikutukset katoavat.

Ongelma tulee myös asuntojen tarjonnan osalta. Espoossa on (vuokraovi.com, 17.9.2023) yhteensä 183 kohtuuhintaista asuntoa (694 e/kk) yksin asuvalle. Kaikkia näiti ei ole varattu Kelan asiakkaille ja Kelan asiakkaat ovat monesti heikossa asemassa asuntomarkkinoilla. Jos tuhannet espoolaiset joutuvat 10 euron ylityksen vuoksi hakemaan uusia asuntoja, se luo kohtuuttoman tilanteen niin Kelan käsittelijöille, Kelan asiakkaille kuin vuokranantajille. Se ei ole kestävää ja ei tuo säästöä, jos ylitys on vaikkapa 10 e/kk.

Toisena esimerkkinä on hyvä nostaa esiin Alavus, jossa kahden hengen vuokraraja on 500 e/kk. 17.9.2023 vapaana oli tasan yksi asunto, mistä kilpaillee muutkin, kuin Kelan asiakkaat. Edellytys muuttaa tällaiseen asuntoon tilanteessa, jossa vuokra on vaikkapa 520 e/kk, on naurettava ja kolmen kuukauden jälkeen perheen perusosaa käytännössä leikataan, vaikka nykytasokin on riittämätön.

Hallituksen esityksestä:

Muutos kohdistuu 3 ryhmään:

–        Asiakkaat, jotka eivät muuta tai eivät löydä edullisempaa asuntoa kolmen kuukauden aikana.

–        Henkilöt, joilla on luottotietomerkintöjä tai elämänhallinnan haasteita ja jotka eivät siksi onnistu saamaan edullisempaa asuntoa.

–        Asiakkaat, joiden asumismenot ylittävät asumisnormin vähäisesti.

” Esityksen johdosta joissain tilanteissa perustoimeentulotuki voi osoittautua tai se voidaan kokea riittämättömäksi hakijatalouden välttämättömän toimeentulon turvaamiseksi. Tästä voi olla seurauksena täydentävän tai ehkäisevän toimeentulotuen hakemusmäärien kasvu hyvinvointialueilla. Lisäksi saattaa tulla tarve lisätä hyvinvointialueiden sosiaalihuollon henkilöstöä, erityisesti etuuskäsittelijöitä. Tämä voi johtaa myös hyvinvointialueita koskevaan lisärahoitustarpeeseen. Tarkkaa määrää on vaikea tässä vaiheessa arvioida.”

Tilanne lisää monen ryhmän tarvetta täydentävälle toimeentulotuelle, mikä taas lisää hyvinvointialueiden ja Kelan kustannuksia jopa saatuja säästöjä enemmän. Turha tukirumba usean laitoksen välillä vähentää asiakkaiden omaa jaksamista ja henkisiä voimavaroja, mikä johtaa heikentyvään työkykyyn ja siten etuusjaksojen pidentymiseen. Säästöjen sijaan valtion menot kasvavat ja esimerkiksi hyvinvointialueille esitetty rahoitustaso jää valtavan vajaaksi. 30 ME esitettyjä säästöjä ei tule toteutumaan.

Hallituksen esityksestä:

” Läheisimmin esitys kytkeytyy perustuslain 19 §:n 1 momentin ihmisarvoisen elämän edellyttämään välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Esityksellä on yhtymäkohtia myös perustuslain 9 §:n 1 momentissa turvattuun oikeuteen valita asuinpaikka.”

Esitys riskeeraa ihmisarvoisen elämän edellytykset. Suomi on jo nyt saanut riittämättömästä perusturvan tasosta nootteja Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealta ja eri ihmisoikeustahot, mm. YK, ovat pitäneet Suomen etuuksien tasoa riittämättömänä. Leikkaukset vähentävät perusosaa, jonka pitäisi (v. 2021) tiedoilla olla 1061 e/kk yksin asuvalla. Lisäksi ihmiset eivät todellisuudessa voi valita asuinpaikkaansa tai kuntaa, jos tukea leikataan kaikesta huolimatta, vaikka asuntoja ei olisi tarjolla. Ihmisen hyvinvoinnille ja työkykyisenä pitämiselle muutto pakotettuna ja ilman tukea toiselle paikkakunnalle tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen saattaa pudota työkykyisten listalta kokonaan ja olla pidemmän aikaa etuuksien nettosaajana.

Hallituksen esityksestä:

”Tämä tosin edellyttää, että hakijoille on tarjolla neuvontaa. Esitys kytkeytyykin tältä osin perustuslain 19 §:n 4 momenttiin, jonka mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Asumismenoihin liittyvistä tukimuodoista neuvominen kuuluu Kansaneläkelaitoksen tehtäviin, asumisen ratkaisuista neuvojen antaminen jakaantuu eri toimijoille, mutta lähinnä kunnille ja asumisneuvontaa tarjoaville tahoille. Henkilöt, joilla on elämänhallinnan haasteita, kuten myös ylivelkaantuneet ja luottotietonsa menettäneet henkilöt tarvitsevat todennäköisimmin muitakin tukitoimia.”

Käytännössä oikeus asuntoon ei toteudu, jos ihmiset ajetaan kaduille asumismenojen ylityksen takia tai jos erityistä harkintaa ei voida perustoimeentulotuessa käyttää. Ylivelkaantunut ihminen ei saa mystisesti asuntoa tiukemmilla määräajoilla ja pidemmän ajan leikkaus perusosasta syrjäyttää sekä lisää riskiä joutua kadulle. Ylivelkaantuneiden velkaantumisen taittamiseksi ja työkyvyn säilyttämiseksi sekä parantamiseksi näille ihmisille tulisi taata oikeus turvalliseen ja vakaaseen asuntoon sekä riittävään toimeentuloon. Tarvittaessa luottotiedottomien tilannetta tulisi pidempien määräaikojen ohella tukea saamalla heidät eri kunnallisten asuntojonojen kärkeen. Tässä tulee tehdä yhteistyötä kuntien kanssa.

Tässä kohdassa haluan muistuttaa, että riskinä on myös segregaatio, mikä lisää syrjäytymistä ja voi vaarantaa ihmisten turvallisuuden tunnetta. Siksi on tärkeää, että esitys ei toteudu ja ihmisiä ei ajeta ”köyhien” asuinalueille, kuten Ruotsissa on tehty. Riittävä toimeentulo ja ihmisten saaminen eri asuinalueille parantaa kaikkien, niin hyvä- kuin huono-osaisten, elämää.

Esityksessä arvioitiin, että työllisyysvaikutus on noin 1 200 ihmistä em. toimella. Todellisuudessa työllisyys ei tule lisääntymään asumismenojen leikkauksilla, sillä jo nyt perusosa on riittämätön elämiseen ja hinnat nousevat jatkuvasti. Kun ihminen saa vielä lisää stressiä asunnon takia ja käteen jää vähemmän perusosaa, yhä useampi tulee putoamaan työkykyisestä työkyvyttömäksi. Se tarkoittaa etuusjaksojen pidentymistä, lisääntynyttä köyhyyttä ja syrjäytymistä ja palvelutarpeen lisääntymistä pitkällä aikavälillä. Myös lapsiperheiden oikeus inhimilliseen elämään vaarantuu.

Hallitus esitti myös vaihtoehtoja, joista jäi lähinnä tunne, että kyseessä on kauppamiehen vaihtoehto. Nyt tehty esitys 7 a:n muuttamisesta on surkea, mutta se näyttää vähemmän surkealta, kun pöydällä oli vaihtoehto 5 % omavastuusta. Se leikkaisi käytännössä kaikkien perusosaa ja on vielä huonompi ja epäinhimillisempi vaihtoehto. Sitä ei tule toteuttaa missään tapauksessa, kuten ei myöskään esitettyjä indeksikorotusten jäädytyksiä tai leikkauksia. Perustoimeentulotuen taso on, kuten mainittua, noin 50 % elämiseen riittävästä tasosta. Jäädytysten sijaan tulisi tehdä kertaluonteinen 100 % korotus nykyiseen tasoon, jotta ihmisten tilanne olisi inhimillisesti kestävä ja jotta ihmiset voisivat helpommin siirtyä toimeentulotuelta työelämään.

Santeri Kärki

Sosiaaliturvan ja sosiaaliturvaetuuksien asiantuntija

Tilaa ilmoitus uusista julkaisuista sähköpostiisi!

Liittymällä sähköpostilistalle hyväksyt sen, että voimme lähettää sinulle ilmoituksia uusista blogeista ja muita viestejä. Lue lisää tietosuojaselosteesta.

Santeri Kärki

Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.

Anna panoksesi keskusteluun!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.