Hallitusneuvotteluissa esitetyt leikkaukset perustoimeentulotukeen ja perustoimeentulotuen omavastuu ovat epäinhimillisiä vaihtoehtoja. Perustoimeentulotuen omavastuu on suora leikkaus tukeen. Esitetyt toimet eivät lisää työllisyyttä, mutta lisäävät kurjuutta ja muita etuusmenoja ja tulevat kalliiksi veronmaksajille.
Hallitusneuvotteluissa on esitetty perustoimeentulotukeen omavastuuta asumismenoihin. Kyseessä on suora leikkaus, jolla on lähinnä negatiivisia seurauksia sekä tuensaajille että muille veronmaksajille.
Perustoimeentulotuki on viimesijainen etuus, jota voi saada, jos ei ole varallisuutta ja tulot eivät riitä elämiseen. Toimeentulotuen perusosa on yksin asuvalle 555,11 e/kk. Tällä pitää kattaa ruoka, vaatteet, puhelin, netti, lainat, paikallisliikenne jne. Suomi on saanut useita nootteja liian matalasta sosiaaliturvan tasosta Euroopan neuvostolta.
Lue myös: Perustoimeentulotuella ei elintasosurffata, koska perustoimeentulotuen määrä on riittämätön
Nyt hallitusneuvotteluissa on esitetty 10 % omavastuuta asumismenoihin. Eli suoraan sanoen kyseessä on ainakin 50 euron leikkaus perusosaan, paikkakunnasta riippuen. Jos yksin asuvan vuokra on vaikkaapa 500 euroa, asumismenoista huomioitaisiin 450 euroa, eli perusosaa olisi “jäljellä” 500 euroa. Se tarkoittaa köyhälle viikon ruokaa, ainakin. Perusteluksi on EK:n tilauksesta esitetty työllisyysvaikutuksia, mutta todellisuudessa vaikutus on negatiivinen.
Lue myäs: Perustoimeentulotuki on viimesijainen etuus – näin toimeentulotuen tarvetta voidaan vähentää
Perustoimeentulotuen omavastuu on epäinhimillinen
Kaikki totua saavat eivät ole työkykyisiä. Ne, joilla ei ole työkykyä, syrjäytyvät entisestään, kun nyt jo tiukassa tilanteessa leikataan lisää. Se tarkoittaa pitkittyneitä etuusmenoja ja inhimillistä kärsimystä. Vai meneekö eläkeläinen tai monisairas töihin, kun leikataan?
Osa on jollain tavalla työkykyisiä. Moni totun asiakas on heitä, joilla ei ole riittävää koulutusta moneen työhön. Sitten kamppaillaan siitä yhdestä työpaikasta, jota hakee 200 muuta. Jos kaikki ois samalla viivalla, työhön pääsee 0,5 % todennäköisyydellä. Tässä tilanteessa leikkaukset ei edistä työllistymistä, vaan syrjäyttävät.
Liian matala tuen taso passivoi tutkitusti, oli työkykyä tai ei, koska ihminen joutuu taistelemaan selviytymisestä. Ei nälkäinen ihminen ajattele ekana työtä, jota ei ole.
Ratkaisuna olisikin korottaa etuuksien tasoa – Marinin hallituksen aikaan nähtiin jo positiivista kehitystä. Lisäksi työntekemisestä tulee tehdä kannustavaa ja rankaista vähemmän. Perustulo olisi siinä paras, mutta nykysysteemissä suojarajoja tulisi korottaa.
Euroopan neuvosto on jo useaan otteeseen antanut nootin siitä, että sosiaaliturvan taso ei ole riittävä. Ei siis leikkauksille – kyllä inhimilliselle, työtä lisäävälle sosiaaliturvapolitiikalle 🙌
Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.
