Tampereen tarkastuslautakunnan arviointikertomus ja analyysi 2021

Terveisiä tarkastuslautakunnasta!

Tampereen kaupungin tarkastuslautakunnan vuoden 2021 arviointikertomuksessa on tarkasteltu muun muassa valtuuston tavoitteiden ja kaupunkistrategian toteutumista sekä tytäryhtiöiden toimintaa. Kaupungin taloudellinen tulos oli loistava, mutta hiilineutraaliustavoitteista jäätiin.

Tarkastuslautakunnan toiminta eroaa hieman muista lautakunnista, joten siitä johtuen säännöllisiä raportteja ei ole tullut. Nyt on kuitenkin hyvä aika nostaa esiin vuoden 2021 arviointikertomus, joka lähtee taittoon 20.4.2022. Arviointikertomus jaetaan myös valtuustolle. Arviointikertomuksessa tehdään erilaisia nostoja kaupungin saavuttamista ja saavuttamatta jääneistä tavoitteista vuodelta 2021. Arviointikertomuksessa arvioidaan myös, miten vuoden 2020 arviointikertomuksessa esiin nousseisiin asioihin on puututtu.

Kokouksessa julkisesti jaettava arviointikertomus ei ole vielä lopullinen versio, mutta en usko, että muutoksia on juurikaan tulossa. Alla on pidempi raportti arviointikertomuksesta. Lyhyesti tiivistäen voisin sanoa, että osa asetetuista tavoitteista jäi toteutumatta koronapandemian takia, mutta tavoitteita saavutettiin kuitenkin kohtuullisen hyvällä prosentilla. Hiilineutraaliustavoitteisiin ei päästy vuonna 2021, minkä lisäksi esimerkiksi esteettömyys ei ole täysin toteutunut kaupungin toiminnassa. Tavoitteita on asetettu poikkeuksellisen hyvin mitattavaan muotoon, mutta toki esimerkiksi tytäryhtiöissä on jatkossa parantamisen varaa tavoitteiden muotoilussa. Pykälän 47. alapuolella on laajemmin arvioita. Lainausmerkeillä olevat pätkät ovat suoraan arviointikertomuksesta. Lisäksi mukana on referointia, tiivistystä ja joitain omia nostoja. Lisäkseni tarkastuslautakunnassa toimi vakituisena jäsenenä Saila Joutsio, joka voinee halutessaan lisätä jotain, jos tulee mieleen.

Tarkastuslautakunta on lakisääteinen lautakunta ja se toimii suoraan kaupunginvaltuuston alaisena. Tarkastuslautakunta arvioi, ovatko valtuuston asettamat toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet kaupungissa ja konsernissa toteutuneet ja onko toiminta järjestetty tuloksellisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Tarkastuslautakunnan tehtäviin kuuluu huolehtia kaupungin ja konsernin hallinnon ja talouden tarkastuksen järjestämisestä.

Linkki arviointikertomukseen.

Arviointikertomus, analyysi ja havainnot

Kokouspykälän kohdasta löytyy PDF-tiedosto halukkaille.

Vuoden 2020 kehityskohteista mainitsisin nostona rakennuslupaprosessin lyhentämisen. Valtuustokauden tavoitteena oli käsitellä 90 % luvista kahdessa kuukaudessa, mutta tavoitteesta jäätiin reilusti lukeman oltua 41 %. Toisaalta keskimääräinen käsittelyaika oli vuonna 2021 lyhentynyt 79 päivään, kun vuotta aiemmin se oli ollut 85 päivää. Kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen on Tampereella vastaavasti hyvällä mallilla.

Tampereen kaupungin ja konsernin talous

Tampere on tekemisen kaupunki. Kuva: Sa

Kuten tiedämme, Tampereella koronavuodet ovat olleet talouden osalta hyviä ja vuonna 2021 tilikauden tulos oli 74,7 miljoonaa euroa. Tulosta selittää paljon valtion antamat koronatuet sekä omaisuuden myynti, mutta myös poikkeuksellisen hyvä verotulojen kasvu (sekä kunnallisvero että yhteisövero).  Tytäryhtiöt tuottivat myös hyvin osinkotulojen muodossa, olkoonkin, että osa yrityksistä ei voinut jakaa osinkoa koronan heikentämän taloustilanteen vuoksi. Kokousmateriaalista löytyvästä raportista voi katsoa tarkemmin eri tekijöitä talouden kasvun osalta. Tilikauden tuloksen ennustetaan olevan positiivinen vielä vuonna 2023, mutta sen jälkeen tuloksen arvioidaan olevan 20 miljoonaa euroa negatiivinen. Tämä taas vaatii talouden kannalta sopeuttamista sekä muutoksia.

”Tarkastuslautakunta pitää hyvänä ennakointina, että talous- ja tuottavuusohjelma laaditaan juuri nyt, vaikka takana onkin kaksi hyvää vuotta. Edellisestä talouden tasapainottamisohjelmasta saadut hyvät tulokset kannustavat yrittämään uudestaan uusin keinoin. Oman vaikeutensa uuden talous- ja tuottavuusohjelman laatimiseen tuo kaupunkistrategian tavoite asiakaskokemuksen parantamisesta. Entistä vähemmällä rahalla tulisi saada enemmän hyviä asiakaskokemuksia.”

Yllä oleva lainaus on suoraan arviointikertomuksesta. Viimeinen lause on yksi asia, mihin kiinnittäisin itse huomiota, sillä leikkaaminen esimerkiksi henkilöstökuluista asettaa varmasti jatkossa haasteita kaupunkistrategian toteuttamiselle asiakaskokemusten osalta. Toisaalta lisääntyvä digitalisaatio voi edesauttaa tavoitteen toteutumista jollain sektoreilla.

Valtuustokauden 2018 – 2021 tavoitteiden toteutuminen

Kaupunginvaltuusto asetti valtuustokaudelle 2018–2021 yhteensä 39 tavoitetta, joilla toteutettiin Tampere – Sinulle paras -strategiaa. Valtuustokauden tavoitteita edistettiin vuositavoitteilla, joita oli neljän vuoden aikana yhteensä 247 kappaletta. Näistä Vuositavoitteista 57 % toteutui, 32 % ei toteutunut, 5 % toteutui osittain ja 5 %:n toteutumista ei voitu arvioida.

”Tarkastuslautakunta on huolissaan siitä, riittävätkö Kestävä Tampere 2030 -tiekartan toimenpiteet kaupungin hiilineutraalisuustavoitteen toteuttamiseen. Valtuustokauden tavoite oli vähentää hiilidioksidipäästöjä 40 % vuoden 1990 tasosta vuoden 2021 loppuun mennessä. Ennakkotiedon mukaan päästöt vähenivät vain 33 % vuoteen 2020 mennessä. Varsinkin liikenteen päästöt ovat laskeneet tavoiteltua hitaammin.”

Hiilineutraaliustavoitteesta ollaan tällä hetkellä hieman jäljessä. Ratikan toteuttaminen on ollut yksi keino vähentää liikenteen päästöjä ja siihen asetetuista vuositavoitteista 10/11 toteutui. Toisaalta koronapandemia vähensi liikkumista joukkoliikenteessä. Joka tapauksessa lienee selvää, että kaupungin päätöksissä tulee tehdä jatkossa enemmän töitä hiilineutraaliuden eteen, tai vuoden 2030 tavoitteisiin ei päästä. Näitä toimia ei voi jättää seuraavan valtuuston tehtäväksi, tai meille tulee kiire.

” Palvelujen painopisteen siirtäminen ennaltaehkäiseviin ja kotiin vietäviin palveluihin on ollut jo pitkään kaupungin tärkeä tavoite, jota edistettiin valtuustokauden vuositavoitteilla oikein hyvin. Kauden 14:sta ennaltaehkäisyyn liittyvästä vuositavoitteesta yhdeksän toteutui. Tavoitteet koskivat ikäihmisten asumismuotoa, lastensuojelun asiakkaiden osuutta väestöstä, kotihoidon sairaalavuorokausien määrää ja asunnottomuutta.”

Tavoitteita saavutettiin hyvin.

” Strategiassa tavoiteltiin kaupungin henkilöstön sairauspoissaolojen vähenemistä 10 %:lla valtuustokauden aikana. Tavoite ei toteutunut, sillä sairauspoissaolot kasvoivat hieman. Vuonna 2021 sairauspoissaoloja oli 17,9 päivää henkilötyövuotta kohden. Mielenterveyteen liittyvien sairauspoissaolojen osuus kaikista sairauspoissaoloista kasvoi valtuustokauden aikana 17 %:sta (v.2018) 26 %:iin (v.2021). Vuonna 2021 mielenterveyssyyt olivat yleisin sairauspoissaolojen aiheuttaja. – – Tarkastuslautakunta on huolissaan henkilöstön mielenterveysongelmien suuresta kasvusta. Tarkastuslautakunta jatkaa sairauspoissaolojen syiden ja määrien seuraamista.”

Tämä on mielestäni hälyttävä havainto. Koronapandemia lisäsi sairauspoissaolojen määrää selvästi, mutta noin kova kasvu vuodesta 2018 vuoteen 2021 kertoo mielestäni siitä, että kaupungin henkilöstön olosuhteet kaipaavat parantamista ja Vihreidenkin ajamaa ennaltaehkäisevää toimintaa mielenterveyden osalta tulee lisätä. Itse olen tarlan kokouksissa nostanut esiin, että jatkossa tätä aihetta voisi tutkia entistä enemmän ja lautakunta voisi myös mielestäni antaa tulevina vuosina suosituksia keinoista vähentää poissaoloja. Joka tapauksessa tätä lukua olisi hyvä tuoda esille muualla päätöksenteossa ja etsiä ratkaisuja poissaoloihin ja niiden syihin.

Kulttuuri ja urheilu

” Koronaepidemia hidasti Tampereen vetovoimaa kansainvälisen tason kulttuuri-, matkailu-, kongressi-, tapahtuma- ja urheilukaupunkina koskevan valtuustokauden tavoitteen toteutumista. Vuosien 2018–2019 tavoitteista toteutui vielä puolet, mutta koronaepidemian vuosina 2019–2020 vain yksi viidestä.”

Näiden tavoitteiden arvioiminen suoraan ei liene reilua, sillä kulttuuri- ja urheilusektorilla korona vaikutti laajasti toimintaan ja esimerkiksi liikuntatoimi oli selvästi tappiollinen.

Vuoden 2021 valtuustotavoitteiden toteutuminen

” Kaupunginvaltuusto asetti vuoden 2021 talousarviossa konsernihallinnolle ja lautakunnille 48 sitovaa toiminnan tavoitetta, jotka on johdettu kaupunkistrategiasta. Liikelaitoksille ja Pirkanmaan pelastuslaitokselle asetettiin yhteensä 10 toiminnan tavoitetta ja tytäryhteisöille 57 tavoitetta. Näistä kaupunkikonsernin 115 tavoitteesta 56 % toteutui, 3 % toteutui osittain ja 36 % ei toteutunut. Tavoitteista 6 %:n toteutumista ei voitu arvioida lainkaan.”

Tarkastuslautakunta pitää kaupunkikonsernin tavoitteiden toteutumisen määrää hyvänä. Koronapandemia vaikutti jälleen osittain. Lautakuntien ja konsernihallinnon sitovista toiminnan tavoitteista 67 % toteutui, 29 % jäi toteutumatta, 2 % toteutui osittain ja 2 %:n toteutumista ei voitu arvioida. Tarkastuslautakunnan mielestä lautakuntien ja konserninhallinnon tavoitteet ovat ymmärrettäviä ja mitattavia ja keskusteluissa on noussut esiin se, että parannusta aiempaan on tullut.

”Lautakuntien ja konsernihallinnon valtuustotavoitteet jakautuivat viiteen teemaan, jotka ovat yhdessä tekevä ja inhimillinen, koulutuksen ja osaamisen kärjessä, luova ja innovatiivinen, urbaani ja kestävästi kasvava sekä uudistumiskykyinen. Tavoitteita toteutui suhteellisesti eniten yhdessä tekevä ja inhimillinen -painopisteessä, joka sisälsi mm. koululaisten fyysisen toimintakyvyn parantamisen, kotihoidon asiakkaiden sairaalavuorokausien vähenemisen ja asunnottomuuden vähenemisen.

Ammatillisen koulutuksen negatiivisten eroamisten määrää koskeva tavoite toteutui. Samoin toteutui tavoite, joka koski Tredusta valmistuneiden odotuksia heidän omasta sijoittumisestaan työelämään tai jatko-opintoihin.”

”Koronaepidemia on ollut opiskelijoille raskas ja näiden tavoitteiden toteutuminen siitä huolimatta on hyvä saavutus.”

Lue myös: Opiskelijoiden mielenterveyspalvelut täytyy saada kuntoon

Lisäksi esiin nostettiin se, että joukkoliikenteen tavoitteita ei aivan saavutettu koronapandemian johdosta. Ikäihmisten asumista koskevat tavoitteet (92 % asuisi kotona, vähintään 6 % palveluasumisessa ja enintään 2 % pitkäaikaisessa laitoshoidossa) taas saavutettiin vuonna 2021 kokonaan. Digitalisaatioon liittyvät tavoitteet saavutettiin osittain, kun taas asiakaskokemuksen paranemista ei voitu arvioida, koska tavoitteet eivät ole ymmärrettäviä. Tarkastuslautakunnan suositus onkin, että jatkossa tavoitteiden tulee olla helposti mitattavissa.

” Kaupungin talousarviossa asetettiin tavoitteita 16 tytäryhteisölle. Näistä tavoitteista 46 % toteutui, 42 % ei toteutunut, 2 % toteutui osittain ja 11 %:n toteutumista ei voitu arvioida.”

Tytäryhteisöjen tavoitteiden toteutumattomuusprosentti on hieman suurempi, kuin muilla sektoreilla, minkä lisäksi niillä on selvästi enemmän hankalasti arvioitavia tavoitteita, joiden toteutumisen arviointi ei ole mahdollista joko huonon muotoilun tai puuttuvien mittareiden johdosta. Tarkastuslautakunta odottaakin toteutuneiden tavoitteiden osuuden kasvavan jatkossa, kun koronarajoitukset päättyvät. Lisäksi lautakunta suosittelee mittareiden selkeyttämistä jatkossa.

Tytäryhteisöjen tavoitteista voidaan nostaa esiin vuokra-asumista tarjoavien yhtiöiden saavutukset, sillä niiden käyttöaste pysyi suurena ja jokainen pääsi tavoitteeseensa. Osinkotavoitteet taas toteutuivat viidessä yhtiössä seitsemästä, mitä tarkastuslautakunta pitää merkityksellisenä, koska tulevina vuosina osinkotuottoihin kohdistuu kasvupaineita. Särkänniemi ja Finnpark Oy kärsivät korona-ajasta, joten ne eivät jakaneet osinkoa vuonna 2021.

Tarkastuslautakunnan arviot poikkeavat osittain kaupunginhallituksen raportoinnista

Tarlan arviot poikkeavat osittain kaupunginhallituksen arvioista siitä, saavutettiinko tavoitteita. Tampereen Infraan, Tampereen tilapalveluihin ja Tuomi Logistiikkaan liittyen tarlan arvio on eri, kuin kaupunginhallituksen. Lisäksi Tampereen Sähkölaitos Oy:n kohdalta kaivataan vuoden 2021 kilpailukykymittarin tulosta, ennen kuin sen onnistumista voidaan arvioida. Finnpark Oy:n ja Tullinkulman Työterveys Oy:n kohdalla arvio poikkeaa yhden tavoitteen kohdalla. Näistä yrityksistä on yllä olevan linkin raportissa Tarlan laajempi arvio.

Kehitysohjelmat:

”Kaupungin vuoden 2021 kehitysohjelmat olivat Viiden tähden keskusta, Hiedanranta, Raitiotie, Smart Tampere, Vetovoimainen elämyskaupunki ja Tampere Junior. Kaupungin sitovista toiminnan tavoitteista yhdeksää toteutettiin kehitysohjelmissa. Niistä seitsemän toteutui ja kaksi jäi toteutumatta. Tavoitteiden toteuttamiseksi kehitysohjelmille oli asetettu 20 toimenpidettä, joista 16 toteutui, yksi toteutui osittain ja kaksi jäi toteutumatta. Yhden toimenpiteen toteutumista ei voitu arvioida. ”

”Kehitysohjelmia toteutetaan useiden palvelualueiden yhteistyönä ja on hyvä, että yhteistyöllä saavutetaan kaupunkistrategiassa tavoiteltuja muutoksia.”

Kehitysohjelmiin liittyen tarkastuslautakunta suosittaa, että tavoitteet kirjataan jatkossa selkeästi ja ymmärrettävissä ja niillä tulee olla selkeät mittarit.

Kaupungin viestintä:

Kuvituskuva. Photo by Alex Andrews on Pexels.com

Tarkastuslautakunnan näkemyksen mukaan kaupungin viestinnän tavoitteet ovat pääsääntöisesti toteutuneet. Kaupunkilaiset ovat saaneet ajantasaista tietoa ja siihen on voinut luottaa. Moninaisten

somekanavien käyttö edistää nopeaa tiedon jakamista ja palautteiden säännönmukainen käsittely varmistaa tiedon oikeellisuutta ja perillemenoa. Lautakunta pitää tärkeänä, että verkkosivujen uudistamisessa on huomioitu eri käyttäjäryhmät ja uusiminen on tehty asiakasnäkökulmasta. Hyvät sijoitukset mainetutkimuksissa ja vuoden 2021 paras sijoitus kuntien sisäisessä muuttoliikkeessä kertovat kaupungin hyvästä maineesta. Tarkastuslautakunta toivoo, että kaupungin yksiköt ottaisivat laajemmin käyttöön asioinnin verkon välityksellä. Tätä kaupunkilaisetkin toivoivat erityisesti terveydenhuoltopalveluissa ja liikunta- ja vapaa-ajanpalveluissa.”

Viestinnästä oli paljon keskustelua lautakunnan sisällä, mutta erityisesti verkkosivujen uudistamisessa asiakasnäkökulma ja helppokäyttöisyys nousivat esille. Lisäksi kuntalain mukaiset tiedot tulee olla selkeästi uusilla verkkosivuilla.

Esteettömyyden edistäminen

Myös tärkeä aihe, jossa kuultiin niin vanhuksia, vammaisia kuin kaupungin henkilöstöä. Vanhuus- ja vammaisneuvostot nostivat esille haastatteluissaan merkittäviä epäkohtia ja heidän viestinsä oli, että heitä ei kuunnella tarpeeksi ja aitoa vaikuttamismahdollisuutta projekteissa ei ole suunnitteluvaiheessa. Hämeenkatu sai haastateltavilta laajasti noottia, sillä sen ei katsota toistaiseksi toteuttavan täysin esteettömyyttä. Katujen talvikunnossapito sai haastateltavilta noottia ja toiveissa oli myös, että kaupungin henkilökuntaa koulutettaisiin paremmin kohtaamaan vammaisia ihmisiä.

Tarkastuslautakunnan arvio:

” Tampere Sinulle paras -strategian tavoite edistää esteettömyyttä kaikessa kaupungin toiminnassa ei toteudu riittävästi vammaisten ja ikäihmisten haastatteluissa kerättyjen kokemusten perusteella. Esteet rajoittavat heidän mahdollisuuksiaan käyttää ympäristöä ja palveluita itsenäisesti. Toisaalta esteettömyystavoite toteutuu siten, että kaupungin palveluista vastaavat henkilöt olivat tunnistaneet samoja ongelmia kuin vammaiset ihmiset ja ikäihmiset ja ongelmien korjaamiseksi oli toimittu.

Kaupungin esteettömyyden parantamisen ja ylläpitämisen tulee olla jatkuvaa. Haastatteluissa kerättyjen kokemusten perusteella esteettömyys toteutuu parhaiten silloin, kun vammaiset ihmiset ja ikäihmiset otetaan aidosti mukaan hankkeiden suunnitteluun ja toteutuksen arvioimiseen. Tärkeää olisi tiedottaa esteettömyyden kehittämiseen osallistuneille kaupunkilaisille nykyistä paremmin siitä, miten heidän osallistumisensa vaikutti lopputulokseen.”

Osallistuva budjetointi:

Tarkastuslautakunnan arvio:

”Mun Tampere -osallistuva budjetointi toteutti kaupungin strategiaa luomalla kaupunkilaisille uusia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Päätöksenteko oli avointa ja läpinäkyvää. Kaupunki ohjasi prosessia, mutta luovutti suunnittelu- ja päätöksentekovaltaa kuntalaisille. Projektin verkkototeutus mahdollisti kaupunkilaisten ajasta ja paikasta riippumattoman osallistumisen. Äänestysaktiivisuus jäi selvästi odotuksia alhaisemmaksi.

Digiosallistumisen projekti toteutti kaupungin strategiaa laatimalla kattavat suunnitelmat kaupunkilaisten osallistumismahdollisuuksien lisäämiseksi. Suunnitelmat on tarkoitus toteuttaa osana kaupunkitasoista digikehittämistä. Tietohallinto sekä sivistyspalvelujen Hyvinvointi, osallisuus yhteisöt ja yhdenvertaisuus -tiimi huolehtivat jatkosuunnitelmista.”

Tästä oli paljon keskustelua, miten äänestysaktiivisuutta voisi jatkossa lisätä ja saada kaupunkilaiset paremmin osallistumaan.

Lasten ja nuorten hyvinvointierojen kaventaminen:

Tampere Junior -hankkeessa oli mielenkiintoista, miten dataa lähdettiin keräämään, sillä aiemmin sitä ei juurikaan alueellisesti ollut. Tilannekuva valmistui vuonna 2020 ja siinä tarkasteltiin monimuotoisesti erilaisia perheitä ja heidän vaihtelevia tilanteitaan. Datan avulla saatiin luotua muun muassa 100 erilaista lapsiperhetyyppiä.

Tarkastuslautakunnan arviointi lasten ja nuorten alueellisten hyvinvointierojen kaventamisesta

Tampere Junior -kehitysohjelman työ lasten ja nuorten alueellisten hyvinvointierojen kaventamiseksi on käynnistynyt ripeästi. Tarkastuslautakunta pitää mahdollisena sitä, että alueelliset hyvinvointierot kaventuvat tulevina vuosina.

Kaupungissa tehdään paljon lasten ja nuorten hyvinvointia edistävää työtä sekä Tampere Junior kehitysohjelman hankkeissa että niiden ulkopuolella. Valtaosa tästä työstä ei kohdistu alueellisten hyvinvointierojen kaventamiseen, mutta työ on arvokasta lasten ja nuorten hyvinvoinnin yleisessä lisäämisessä. Kaupunkitasoiset keinot voivat kaventaa myös alueellisia hyvinvointieroja, jos ne tavoittavat lapset ja nuoret juuri sillä alueella, jolla avun tarve on suuri.

Alueelliset hyvinvointierot saadaan entistä paremmin selville Tampere Junior -kehitysohjelmassa luodulla tilannekuvatyökalulla. Sen avulla hyvinvointieroja kaventavat toimenpiteet pystytään kohdistamaan tarkoituksenmukaisesti tukea ja apua tarvitseville. Työkalulla voidaan myös mitata toimenpiteiden vaikuttavuus ja saada selville, kaventuivatko hyvinvointierot. Tilannekuva tukee kaupungin tavoitetta johtaa tiedolla.

Tarkastuslautakunnan suositus:

Tilannekuvan ja sen vuorovaikutteisen tulkinnan käyttöönottoa tulee tukea mahdollisimman hyvin, jotta niitä hyödynnetään aktiivisesti myös Tampere Junior -kehitysohjelman päätyttyä.

Liikuntapalveluiden tuloksellisuus:

Korona kuritti liikuntapalvelujen tulosta merkittävästi, koska monet kaupungin ylläpitämät tilat olivat vielä vuoden 2021 aikanakin paljon kiinni. Tulot romahtivat, mutta esimerkiksi kiinteistöjen ylläpito maksoi edelleen. Jatkossa tuottavuuden odotetaan kasvavan esimerkiksi digitalisaation myötä. Asiakastyytyväisyyden mittaamista tulisi jatkossa laajentaa eri kyselyjen muodossa ja itse sain ajettua liikuntapalveluihin liittyvään arvioon suosituksen siitä, että jatkossa yksilökäyttäjien lisäksi myös seurojen tyytyväisyyttä olisi hyvä seurata ja kysyä, koska ne ovat kuitenkin merkittäviä maksajia kaupungin liikuntapalveluissa.

Tarkastuslautakunnan suositus:

”Liikuntapalvelujen tulee panostaa jatkossa vahvasti aktiivisen elämäntavan edistämiseen ja mitata laajasti toiminnan asiakas- ja asukastyytyväisyyttä. Korona-ajan sulut liikuntapalveluissa voivat aiheuttaa ikäviä seurauksia, mikäli kaupunkilaiset eivät palaa aiempiin liikuntaharrastuksiin.

Palvelurakenteen järjestämisessä tulee muistaa myös ulkoilemaan houkuttelevat lähimetsät, hoidetut puistot ja lähiliikuntapaikat, jotka ovat hyvä mahdollisuus saada asukkaat liikkumaan.”

Nämä suositukset ovat varmasti sellaisia, joihin Vihreät valtuutetut voivat samaistua hyvin ja esimerkiksi lähimetsät on koettu kaupunkilaisten kohdalla merkittäviksi liikkumispaikoiksi.

Asiantuntijapalveluiden ostot

Tähän liittyen pohdittiin, miten hankintojen laatu varmistetaan ja onko kannattavaa ostaa asiantuntijapalveluita. Asiantuntijapalveluiden ostolle nähtiin riittävät perusteet ja esimerkiksi joihinkin suunnittelutöihin liittyen erikoisosaamista ei ole järkeä pitää ”talon sisällä”, vaan ostaa ne niihin erikoistuneilta yrityksiltä. Laatu varmistetaan pitkien puitesopimusjärjestelyjen avulla ja toisaalta sillä, että kaupungin omalla henkilöstöllä on riittävä kokemus ja tieto hankittavista palveluista. Tässä ei siis mitään ihmeellistä.

Kansi- ja Areena-hanke

Kaupungin kustannuksia ja vastuita hankkeeseen liittyen tarkasteltiin pitkin syksyä. Kaupunki on hankkeessa mukana n. 60 miljoonalla eurolla ja kaupungin lisäksi mukana on myös yksityisiä toimijoita. Areenayhtiöstä kaupunki omistaa 40 %.

Panostusta pidetään suhteellisen pienenä, mikäli vuosittaiset 9,5 miljoonan euron verotulo-odotukset toteutuvat. Toisaalta kaupungilla on suuri vastuu hankkeen riskeistä, sillä se vastaa seuraavat 100 vuotta Kannen toimivuudesta. Tarkastuslautakunta pitää kaupunkia rohkeana edelläkävijänä, koska projekti on suomalaisessa mittakaavassa harvinaislaatuinen.

Yritystonttitarjonta ja kiertotalousalueet

Arviointikysymys: Onko kaupungin yritystonttitarjonta ja erityisesti kiertotalouteen soveltuvien tonttien tarjonta riittävää?

Tästä riitti keskustelua lautakunnan kokouksissa laajasti. Yritystonttien tarjonta on sinänsä hyvää, mutta osan tonttialueista koetaan olevan liian kaukana ja esimerkiksi Tarastejärven sijainti on haaste kiertotalouden osalta. Tonttien kysyntään kaupunki on pystynyt vastaamaan hyvin ja sillä on jatkossakin tarjota tontteja myyntiin tai vuokralle.

Tarkastuslautakunnan arviointi yritystonttitarjonnasta ja kiertotalousalueista

”Tampereella on riittävästi yritystontteja kiertotalouden ja muiden toimijoiden tarpeisiin. Tontteja on eri puolilla kaupunkia. Kaupungilla on miljoonan kerrosalaneliömetrin yritystonttivaranto. Varanto voi riittää uutta strategiakautta eli vuotta 2030 pidempäänkin.

Uusien yritysten kannalta parhaat tonttipaikat ovat muussa käytössä. Kaupungin laitamilla sijaitsevat yritysalueet ovat kaukana asutuksesta ja joukkoliikenneyhteydet työpaikoille ovat rajalliset. Lisäksi junaliikenteen tavara-asemat ovat kaukana.

Yritykset ovat lähteneet toteuttamaan kiertotaloutta kehittämällä materiaalien kierrätystä. Kierrätyksestä on vielä matkaa todelliseen kiertotalouteen, jossa meillä on kestävät ja huollettavat, alustatalouden avulla jopa jaetut käyttötavarat.”

Viimeisessä lauseessa löytyy ehkä olennaisin huomio tästä kohdasta. Tällä hetkellä varsinaiseen kiertotalouteen ei ole päästy sille kaavoitetuilla alueilla.

Finnpark OY

Tavoitteisiin ei päästy koronapandemian takia. Konsernijaoston päivittäessä omistajastrategiaa sen tulisi pohtia, ovatko ne tekijät, joiden seurauksena yhtiön omistaminen on katsottu tarpeelliseksi, edelleen voimassa ja voidaanko omistuksesta luopua.

Tullinkulman Työterveys Oy (Pirte)

Valtuustotavoitteita ei saavutettu tulostavoitteiden osalta eikä ennaltaehkäisevään toimintaan siirretty painopisteitä tavoitteiden mukaisesti. Toisaalta yritys saavutti etäpalvelujen määrään liittyvän tavoitteensa. Kustannustehokkuutta ei myöskään saavutettu. Tarkastuslautakunnan arvion mukaan ¾ tavoitteesta ei siis toteutunut, mutta suurimpana tekijänä näiden taustalla oli koronapandemia. Asiakastyytyväisyyskyselyssä oltiin tyytyväisiä yrityksen toimintaan ja osatyökykyisten töihin palauttamisesta.

” Kaupunki omistaa Pirtestä 75,2 % ja sairaanhoitopiiri 24,8 %. Vuoden 2023 alussa sairaanhoitopiirin omistus siirtyy hyvinvointialueelle, jonka jälkeen hyvinvointialueesta tulee selvästi kaupunkia suurempi työnantaja ja työterveyspalvelujen käyttäjä. Tarkastuslautakunta kysyy, onko kaupungin tarvetta harkita muutoksia omistukseensa?

Arviointisuunnitelman pohjana on valtuuston hyväksymä strategia Tekemisen Kaupunki 2030. Arviointisuunnitelmaa on esitelty tarkemmin kyseisen pykälän kohdalla ja siitä on saatavilla PDF-tiedosto. Arviointisuunnitelma on kuitenkin laadittu väljäksi, jotta tilanteen mukaan voidaan ottaa mukaan esimerkiksi ajankohtaisia kohteita.

Tampereen kaupunki on jäämässä hiilineutraaliustavoitteistaan

Tampereen kaupungin tarkastuslautakunta on julkaissut arviointikertomuksensa, jossa arvioidaan muun muassa valtuustokauden tavoitteiden toteutumista. Kestävä Tampere 2030 tiekartan toimenpiteet eivät tällä hetkellä lautakunnan mielestä ole riittäviä hiilineutraaliustavoitteiden toteutumiseen.

YK:n mukaan kaupungit kuluttavat lähes 80 prosenttia kaikesta maailman energiasta ja samalla tuottavat yli 60 % kasvihuonepäästöistä. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on peräti kaksinkertainen esimerkiksi kiinalaiseen verrattuna. Myös Tampere on päästövähennyksistä huolimatta vastuussa ilmastonmuutoksesta ja vuosi 2030 tuleekin erittäin nopeasti vastaan.

Valtuustokauden tavoite oli vähentää hiilidioksidipäästöjä 40 % vuoden 1990 tasosta vuoden 2021 loppuun mennessä. Vuoden 2020 tietojen perusteella vähennys oli ainoastaan 33 % ja liikenteen päästöjen kohdalla tavoitteet jäivät kauas. Vuosien 2021–2024 aikana päästöjä tulisi tehdä tavoitteiden mukaisesti siirtämällä kaupunkia enemmän raiteille ja siirtymällä muutenkin kestävään liikennejärjestelmään.

Lue myös: Ilmastotoimia tulee tehdä kaupungeissa

Valitettavasti hiilineutraaliustavoitteen toteutuminen vaikuttaa tällä hetkellä erittäin haastavalta. Lautakuntatyöskentelyssä esimerkiksi raideliikennettä ei ole saatu juurikaan edistettyä ja lähijunahankkeet ovat juuttuneet byrokratian rattaisiin. Samalla esimerkiksi Kokoomus ja Perussuomalaiset ajavat jatkuvasti helpotuksia yksityisautoiluun ja pyrkivät pitämään kiinni katoavasta maailmasta samalla, kun maailma on ajautumassa entistä kovemmin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ongelmiin. Ilmastonmuutos aiheuttaa valtavasti taloudellisia haittoja myös Suomessa.

Tampereen kaupungin tuleekin jatkossa pyrkiä entistä kovemmin saavuttamaan hiilineutraaliustavoitteensa muun muassa edistämällä kestävää liikkumista, vähentämällä yksityisautoilua, uudistamalla rakennuksia energiatehokkaammiksi ja lisäämällä kiertotaloutta sekä säilyttämällä lähiluontoa. Tehokkaat toimet hiilineutraaliuden saavuttamiseksi ovat tärkeitä tulevien sukupolvien takia, sillä mitä kauemmin ilmastotoimia lykätään, sitä suuremmaksi niiden hintalappu kasvaa.

Taloudellisesti ja inhimillisesti ei ole järkeä enää odotella tulevaisuutta, vaan tulevaisuutta tulee alkaa rakentaa nyt.

Oikeistolainen leikkauspolitiikka on ajanut kunta-alan kriisiin

Kunta-alan lakko on seurausta oikeiston vuosikymmeniä jatkuneesta typerästä leikkauspolitiikasta. Eri aloilla on ollut paljon ongelmia, joita on paikattu leikkaamalla lisää. Joskus mitta tulee täyteen ongelmien edessä.

Palkka on laahannut näillä aloilla pitkään perässä ja työmäärä on kasvanut. Etenkin Kokoomuksen ajama ”tehokkuusajatus” on johtanut siihen, että resursseja on leikattu ja oletettu, että tulokset ja tuottavuus paranee. Ennen opettajalla oli kärjistäen 14 lasta, nyt 22 luokassa. Samalla apukäsien määrää on vähennetty ja inkluusion sekä kasvaneiden luokkakokojen johdosta fokus on entistä vähemmän opetuksessa ja entistä enemmän kasvatuksessa. Ongelma ei koske pelkästään opetusalaa, vaan laajasti eri kuntasektoreita. Resurssit uupuvat, työtä tulee jatkuvasti lisää.

Kuka meistä olisi tyytyväinen, kun työn määrä ja vastuu kasvaa, mutta palkka ei nouse? Oikeistolainen tapa tehdä asioita on kestämätön ja onneksi viimein raja on ylitetty.

En tuomitse esimerkiksi inkluusiota lainkaan ajatuksena eikä se ole tämän jutun pointti. Sen toteuttaminen järkevästi olisi vaatinut aivan toisenlaisen suunnan resursseissa. Jos halutaan tuloksia ja tehokkuutta, tarvitaan lisää käsiä, ei vähemmän. Pitkät sairauslomat, työkyvyttömyys ja alan vaihdot ovat luultavasti tehneet isommat tappiot kunnille ja valtiolle, kuin riittävät resurssit ja henkilöstön jaksamisesta huolehtiminen olisivat tehneet. Kymmenen hengen töiden tekeminen viidellä henkilöllä ei ole järkevää eikä tehokasta ja ainakaan teho ei parane, jos viiden hengen sijaan hommissa on kolme henkilöä. Ainakin siinä kohtaa voi toki väittää, että kuntasektori on tehoton ja se pitäisi ajaa alas.

Lue myösViisi merkittävää syytä, miksi leikkauspolitiikka ei ole talousviisasta

Tampereella henkilöstön yleisin sairauspoissaolon syy oli vuonna 2021 mielenterveys. Mielenterveyspoissaolojen kasvuun vaikutti varmasti korona, mutta myös leikkaukset sekä ajatus siitä, että tosiaan vähemmällä henkilöstöllä tehdään enemmä. Mielenterveyspoissaolojen kasvu ei myöskään yllätä, koska leikkaukset aiheuttavat ongelmia pitkällä tähtäimellä. Samalla on huolestuttavaa, että monella kunnalla on hyvinvointialueiden myötä painetta säästää resursseista lisää. Kohta se vähäinenkin henkilöstö, mitä on tarjolla, on mahdollisesti poissa pelistä.

Kunta-ala ansaitsee kunnon palkankorotukset. Vaikka paperilla alat eivät tuota yhtä paljon, kuin insinööri firmalle, niin ilman heitä ei yhteiskunta pyörisi. Kaikkea ei voida arvostaa yksiulotteisesti tuottojen kautta. Järjenkäyttö on sallittua ja välillä on hyvä miettiä pitkällä tähtäimellä tehdyn politiikan seurauksia. Leikkauksilla ajetaan hyvinvointivaltio alas, jolloin jokaisen tulee itse valmistautua tekemään töitä pienemmällä palkalla ja jatkossa varautua maksamaan opetus- ja kirjastotoiminta omasta pussista. Sitäkö kansa haluaa?

Milloin Suomessa aletaan ajatella kryptovaluuttoja ja lohkoketjuja järkevästi?

Kryptovaluutat ovat yleistyneet huomattavasti viimeisen 5 vuoden aikana. Ne ovat käytännössä kaikkien saatavilla, valuuttoja ja niitä pyörittäviä lohkoketjuja on valtava määrä ja yhä usemman sijoitusportfoliosta niitä löytyy. Silti Suomessa ei tunnuta ymmärrettävän kryptovaluuttojen tai lohkoketjujen hyötyjä lainkaan.

Lohkoketjut ja virtuaalivaluutat esitetään monesti jonain pahana asiana, rikollisuuden välineenä ja ilmaston tuhoajana. Turhan harvoin julkisesti puhutaan niiden potentiaalista. Esimerkiksi suomalainen Aave on nyt monen sadan miljoonan arvoinen Kryptovaluutta, joka on synnyttänyt ympärilleen paljon liiketoimintaa ja innovaatioita. Se ajettiin kuitenkin pois Suomesta, koska täällä ilmapiiri kyseiselle liiketoiminnalle on käytännössä mahdoton.

Hyvin harva alan toimija voi toimia Suomessa lainsäädännön takia. Yksityiselle sijoittajallekin kryptovaluutat ovat kalliita, koska niiden verotus on aivan järkyttävän epäselvää ja moni jättääkin siksi veroilmoitukset tekemättä. Heippa kymmenet miljoonat verotuloina!

Sen sijaan, että kryptovaluuttoja, lohkoketjuja ja niihin liittyviä asioita demonisoidaan, meidän tulisi alkaa innovoimaan niiden pohjalle. Se edistäisi talouskasvua ja mahdollistaa uusia toimintamalleja, mm. viranomaistyössä, niin valtion tasolla kuin kaupungeissa. Nytkin tulli on myymässä turhan bitcoineja, vaikka ne voitaisiin suosiolla luovuttaa Ukrainalle sellaisenaan.

Milloin Suomi herää nykyaikaan kryptojen osalta?

Lue myös: Ympäristö ja talouskasvu eivät ole ristiriidassa keskenään

Opiskelijaetuuksien korottaminen parantaisi opiskelijoiden mielenterveyttä

Sanna Marinin hallitus on saavuttanut paljon työllisyyden ja talouden saralla, enemmän kuin yksikään muu hallitus 30 vuoteen. Panostukset tieteeseen ja koulutukseen sekä opiskelijoiden tulorajojen nostaminen ovat olleet onnistumisia, mutta tekemistä riittää jatkossakin, kun akuutti mielenterveyskriisi odottaa purkamista.

Hallitus on toistaiseksi pitkälti laiminlyönyt mielenterveyden edistämisen. Etenkin Vihreät ovat puolueena ajaneet vahvasti terapiatakuuta ja pitäneet meteliä opiskelijoiden tukalasta mielenterveystilanteesta. Valitettavasti valtava määrä opiskelijoita on avun tarpeessa, mutta avun saanti YTHS:n kautta on käytännössä mahdotonta ja jonot terapiaan yli puolen vuoden mittaisia. Moni opiskelija törmää ongelmiin, kun terapian tutustumisvaiheen maksut pitäisi maksaa itse, mutta rahaa ei ole.

Lue myös: Mielenterveys ei ole pelkkiä terveyspalveluita

Opiskelijoiden tulorajojen nosto oli tärkeä keino parantaa opiskelijoiden toimeentuloa ja hyvinvointia yleisellä tasolla, mutta valitettavasti se ei auta niitä, joilla on jo nyt vaikeuksia suorittaa opintojaan mielenterveydellisten haasteiden johdosta. Opiskelija, joka saa juuri ja juuri suoritettua opintoja lähellä tavoitetahtia, ei ole välttämättä ihminen, joka saisi parannettua toimeentuloaan tekemällä samalla töitä. Nämä opiskelijat ovat niitä, jotka olisivat eniten kaivanneet rahallista apua, mutta heille ei sitä ole tarjottu.

Hallituksen tuleekin ottaa seuraavaksi tehtäväksi parantaa heikoimmassa asemassa olevien opiskelijoiden toimeentuloa. Opintorahan määrää tulee korottaa ja lainan määrää vähentää. Käteen tulee jäädä enemmän rahaa, kuin nyt, sillä elinkustannukset kasvavat ja nykyisellä opintorahan määrällä on hankala selvitä, etenkään, jos omat voimavarat eivät riitä tekemään töitä samalla. Toimeentulon parantaminen helpottaa osittain jo opiskelijan tilannetta, mikä vähentää jatkossa tarvetta mielenterveyspalveluille. Myös nämä tulee laittaa samalla kuntoon ja huolehtia siitä, että kukaan ei putoa kelkasta. Se vasta tuleekin yhteiskunnalle kalliiksi.

Santeri Kärki, Vihreät

Tampereen tarkastuslautakunnan jäsen, jalkapallokirjailija, ratkaisuasiantuntija

Julkaistu ensimmäisenä Aamulehdessä.

Lue myös: Opiskelijoiden mielenterveyspalvelut täytyy saada kuntoon

Hoitajien tilanne paranee palkankorotuksilla ja paremmalla johtajuudella

Iltalehti haastatteli tässä taannoin juttuunsa hoitajaa, joka oli sitä mieltä, että lakkoilu on tyhmää ja työstä pitäisi maksaa suoritusperusteista palkkaa. Artikkelissa ollut hoitaja sanoo olleensa esihenkilöasemassa.

Artikkelin perusteella vaikuttaa siltä, että haastateltavan toiminnassa on perus huonoa johtajuutta, joka ajaa ihmiset vaikeuksiin ja aiheuttaa sairauspoissoloja. Haastatellun mukaan töihin pitäisi palata nopeammin ja hmisen sairastaa palkatta.

Sehän olisi ihan farssi, jos sairastaakaan ei saisi rauhassa, vaan pitäisi tulla keskenkuntoisena töihin. Tärkeintä on luoda olosuhteet, jossa ihminen ei jää pois siksi, että ei enää jaksa. Painostaminen kipeänä töihin olisikin juuri se keino, jolla ylityöllistetyt hoitajat varmasti jäisivät mielellään alalla ja alan pitovoima paranisi. Not.

Toinen asia mikä nousi mieleen on työn tuottavuus. Se, että aletaan käyttää hoitajia entistä pahemmin loppuun, ei lisää tuottavuutta. Ja valitettavasti se on ainoa ”keino”, millä voisi saada vähemmällä henkilökunnalla paremman tuloksen. Alan kohdalla pitäisi vähemmän miettiä tuottavuutta ja arvostaa työtä rahallisesti työn yhteiskunnallisen tärkeyden perusteella. Tuottavuutta ei voi määräänsä enempää nostaa kuitenkaan. Ja se on valitettava fakta, että hoitajan työpanos ei tuota samalla tavalla suoraan ja välittömästi työnantajalle tai yhteiskunnalle paljoa rahaa. Ne tuotot saadaan pitkällä tähtäimellä, jos ihmiset saavat ajoissa hoitoa ja hoitovelka ei ehdi kasvaa.

Joten sovitaanko tässä kohtaa, ettei yritetä ratkaista hoitoalan lakkoa pahentamalla työoloja tai tekemällä alasta vähemmän. houkuttelevaa? Palkankorotusten ohella johtamisen kehittäminen on yksi tärkeistä keinosta parantaa alan veto- ja pitovoimaa.

Hallitus teki paljon hyviä päätöksiä kehysriihessä

Hallituksen kehysriihessä tehtiin tällä kertaa paljon hyviä päätöksiä. Pienituloisten etuuksiin laitetaan indeksikorotus ja vihreää siirtymää tuetaan.

Sosiaaliturva on aiemmin saanut paljon noottia Euroopan neuvostolta liian matalasta tasosta. Tämä ei valitettavasti oikeistoa ole kiinnostanut. Nyt tehty nosto auttaa ihmisiä selviytymään paremmin kasvavien elinkustannusten kanssa. Ja kun ihminen ei joudu syömään viikkokaupalla pelkkää makaroonia, ihminen myös työllistyy helpommin. Tästä ehkä osoituksena ennätyksellisen korkea työllisyysluku. Panostukset sosiaaliturvaan ovat hyvä alku, mutta jatkossa niiden tasoa tulee kasvattaa entisestään.

Panostukset vihreään siirtymään ovat välttämättömiä. Venäjän sodan takia siihen on herännyt myös moni pessimisti, kun siirtymällä turvataan omat edut. Ilmastotoimien tekeminen tekee Suomesta houkuttelevamman, kohteen investoida, minkä lisäksi se vähentää meidän kuluja tulevaisuudessa. Ilmastonmuutos on myös siitä viheliäinen ilmiö, ettei se juurikaan tarkkaile maiden rajoja, joten sen torjuntaan panostaminen on jokaisen maan ja kaupungin vastuulla. Lisäksi etupainotteinen panostaminen näihin toimiin edesauttaa vahvasti talouskasvua, koska panostamalla ilmastoteknologiaan Suomesta tulee houkuttelevampi kohde sijoittaa ja lisäksi täällä tehtyjä innovaatioita voidaan viedä maailmalle, mikä piristää maan vientiä.

Hallituksella on aidosti väliä. Tämä hallitus on päättänyt panostaa kansalaisiinsa sen sijaan, että se leikkaisi heiltä tai tekisi elämästä kurjempaa.

Jokainen yksilö voi osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan

Kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet yksin ovat hyvin rajallisia ilmastonmuutoksen suhteen, mutta pitää myös muistaa, että kansalaiset kuuluvat yksilöinä osaksi erilaisia ryhmiä, joita ovat vaikkapa kaupungit, yritykset, kansalaisyhteisöt, valtio ja loppupeleissä myös koko maailman väestö.

Yksittäisellä kansalaisella on aina mahdollisuus aloittaa muutos ruohonjuuritasolta. Omien päivittäisten tekojen suorittaminen ja ilmastoystävällisemmät valinnat ovat yksi pieni askel. Esimerkiksi omalla työpaikalla tuoda esiin vihreitä arvoja ja pyrkiä saamaan niitä osaksi oman yrityksen päivittäistä toimintaa, oli kyseessä sitten yksittäinen työntekijä suuressa tai pienessä yrityksessä tai yrityksen johtokuntaan kuuluva henkilö. Mikäli tällaisia kansalaisia olisi sadoissa eri yrityksissä ja niissä saataisiin ajatusmalleja vähitellen muutettua, voidaan jo huomata, että yksittäisen kansalaisen vaikutusmahdollisuudet ilmastonmuutoksen torjunnassa kasvavat jo huomattavasti.

Lue myös: Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tulisi lisätä perustuslakiin

Ilmastolakkoja ja järjestötoimintaa

Samat yksittäiset kansalaiset voivat vaikuttaa myös vaikkapa Vihreiden puolueen kautta, tai he voivat liittyä erilaisiin kansalaisjärjestöihin, jotka tekevät työtä ilmaston hyväksi ja he voivat toimia vaikkapa kadulla jakamassa tiedotteita tai kirjoittaa erilaisilla blogisivustoilla tai lehtien mielipidepalstoilla. Kansalaisten vaikutusmahdollisuudeksi voi laskea myös vaikkapa vaaleissa äänestämisen, sillä äänestämällä ympäristöystävällisempää puoluetta, voi muidenkin puolueiden vaaliohjelmat muuttua entistä ympäristöystävällisemmiksi. Toisaalta nykyajan globaalissa some-kulttuurissa on mahdollista luoda myös tietynlaista ilmastonmuutosta vastustavaa trendiä, josta tuoreimpana esimerkkinä lienee nuoren ruotsalaisen Greta Thunbergin aloittamat ilmastolakot kouluissa. Yksittäinen toimija voi saada internetin avulla laajatkin massat kannattamaan omaa aatemaailmaansa ja ilmastonmuutosta vastustavat liikkeet voivat levitä nopeallakin vauhdilla median kiinnostuessa toiminnasta. Samalla liikkeet voivat kerätä yhä uusia kansalaisia jäsenikseen, jotka haluavat omalla toiminnallaan edesauttaa ilmastonmuutoksen torjumista.

Yhtäkkiä yksilöstä tuleekin siis kollektiivi.

Edellä mainittujen tapojen lisäksi kansalaisilla voi olla myös muita mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaan. Yksi tapa voisi olla kyseenalaistaa vallitsevaa oikeusjärjestelmää lokaalilla ja globaalilla tasolla. Monessa valtiossa kansalaisille turvataan muun muassa oikeus elämään, ympäristöön ja henkilökohtaiseen vapauteen. Lisäksi lasten oikeudet tulisi turvata ja nykyisellä ilmastopolitiikalla tulevien sukupolvien oikeudet ovat vaarassa. Yksittäinen kansalainen voi teoriassa myös haastaa oman valtionsa oikeuteen, ja maailmalla on jo olemassa ennakkotapauksia, joissa valtion on katsottu rikkovan toiminnallaan ilmastonmuutoksen torjumisessa yksilön vapauksia. Haastamalla vallitsevan oikeusjärjestelmän, oikeus voisi teoriassa velvoittaa poliittiset päättäjät toimimaan tietyllä tavalla turvatakseen kaikille myös myöhemmin 2000-luvun lopulla turvallisen ja elinkelpoisen ympäristön.

Kansalaisilla on myös mahdollisuus tehdä kansalaisaloitteita, sekä kotimaan tasolla että vaikkapa Euroopan Unionin tasolla, jotka voisivat ajaa päätöksentekoa kohti suuntaa, jossa ilmastonmuutoksen torjuntaan tultaisiin panostamaan vahvemmin. Toisaalta viimeisimmät vaihtoehdot saattavat olla myös haastavia toteuttaa, sillä yksittäisen yksilön resurssit kerätä valtavia määriä kannattajia aloitteisiin tai haastaa valtiota voivat olla riittämättömät. Toisaalta edellä mainitut lainalaisuudet pätevät näihin aloitteisiinkin – yhden yksilön aloittama liike voi laajentua massojen liikkeeksi ja esimerkiksi kansalaisaloitteen voi haluta kirjoittaa yhä useampi ihminen.

Jokaisen teoilla on siis väliä. Oli kyseessä sitten Suomen kokoinen maa tai Kiina.

Lue myös: Ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvitaan kaikkia

Kehitysavusta leikkaaminen ei paranna suomalaisten tilannetta

Suurin osa kommenttipalstojen öyhöttäjistä pitää kehitysapua jonkinlaisena taikaseinänä. Jos siitä leikataan, niin korjaantuisi kaikki ongelmat Suomessa. Bensa olisi halpaa, ei olisi leipäjonoja, hoitajilla olisi parempi palkka. Jne.

Hallituksen antama kehitysapuhan ei liity millään näihinkään tapauksiin ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on ärsyttävää, miten moni koittaa tarjota tätä älyllisesti vajaata aasinsilta.

Leipäjonot on hyvin pitkälti seurausta oikeiston harjoittamasta leikkauspolitiikasta. Kun etuuksista on leikattu jatkuvasti, tuloerot kasvaneet ja ihmisten elämiskustannukset nousseet, lopputulos on ollut kasvavat leipäjonot.

Leipäjonotkin on ideologinen valinta. Kokoomuksen mielestä nämä ihmiset, jotka on leipäjonoissa, tienaavat liikaa ja siksi heiltä voidaan leikata. Perustoimeentulotukeenkin ovat laittamassa omavastuuta. Silloin ei kehitysavusta leikkaaminen leipäjonoja lyhennä.

Bensan kohdalla nykyinen hallitus on tehnyt bensaveron indeksikorotuksen, jakeluvelvoite taas on oikeiston lempilapsi, jota ei olla nyt nostamassa. Suurin osa kohonneista kustannuksista onkin tullut maailmanmarkkinoilta.

Hoitajien kohdalla palkkaus ja alan arvostus on ollut pitkään ongelma. Nyt siihen on viimein lähdetty puuttumaan. Tosin hallitus ei voi kunnissa päätettävään palkkaukseen vaikuttaa. Silloin kannattaa lähettää terveiset omaan kotikuntaan. Jatkossa toki valtion puolelta tulee rahoitus, jolloin vaikutusvaltaa on enemmän. Sitä toivon, ettei hallitus lähde Sipilöimään ja luo pakkolakia tässä tilanteessa.

Kehitysapukin jatkuu kansainvälisten velvoitteiden mukaan, ihan sama mikä hallitus meillä on. Kehitysapu on myös meidän ehdoton velvollisuus. Ei ole millään tapaa oikeudenmukaista, että meillä on niin paljon enemmän, kuin monella muulla. On puhdasta sattumaa, että me olemme syntyneet länsimaihin.

Kehitysapuun ei tule leikkauksia, oli hallitus mikä tahansa. Ja se taikasein ei rahoita mitään muita menoja tai ole muista menoista pois. Leikkaukset on AINA ideologinen valinta. Nykyhallitus on parantanut pienituloisten asemaa, edellinen leikkasi lähes kaikilta.

Hoitajat ovat ansainneet palkankorotuksensa

Hoitajien lakko on alkanut ja jälleen ollaan todistettu samaa vanhaa mediaskeneä ja sen latautunutta äänenpainoa. Eri oikeistolaiset asiantuntijat (EK, poliitikot, Työnantajaliitto) ilmaantuvat medioihin kertomaan, miten lakko tekee tavallisten ihmisten elämästä vaikeaa. Vika on työntekijöissä, työntekijän ahneudessa. Miten te voitte lakkoilla tällaisena aikana?

Sama kaava on toistunut aiemminkin. Esimerkiksi kuljettajien tai keittäjien lakko on nähty mediassa keinona tehdä ihmisten elämästä hankalaa ja samalla kaikki ay-liikkeet ovat saaneet tavallisilta kansalaisilta kuraa niskaansa. ”Onko niiden pakko hankaloittaa töihin menoa, entäpä lapset”?

Vaikka tosiasia on, että nämä ihmiset lakkoilevat oikeuksiensa puolesta. Joillain aloilla on lakkoiltu siksi, että työnantajat ovat yksipuolisesti päättäneet sopia palkkoja alaspäin. Sairaanhoitajat ovat jo liian kauan joutuneet tekemään töitä liian matalalla palkalla ja koskaan ei ole muka oikea aika vaatia palkkaa, joka vastaisi työn vaativuutta. Aina oikeistolainen löytää vian työntekijästä ja medialle annetaan lausunnot siitä. Monesti lukijoilta unohtuu se fakta, että ei lakkoja olisi, jos ei olisi ensin leikattu palkkaa tai hoitajien tapauksessa jätetty työoloja ja palkkausta retuperälle.

Lue myös: Kokoomus aikoo leikata pienituloisilta – hölmön hommaa

Hoitoalan kohdalla lakko on tuomittu siksi, että se vaarantaisi potilasturvallisuuden. Tosiasiassa potilasturvallisuus on vaarantunut jo aiemmin, kuten hoitajien hyvinvointi. Kestämättömät työolot ja naurettava palkkaus sekä riittämättömät resurssit ovat vaarantaneet potilaiden turvallisuuden jo vuosia.

Hoitoala on ansainnut palkankorotuksensa, koska maa ei pyöri ilman heitä. Panostus on järkevä myös siksi, että hoitajien palkkausta ja työehtoja parantamalla alan veto- ja pitovoima kasvaa ja sairauspoissaolotkin luultavasti vähenevät. Palkankorotus on järkevä investointi.

Hoitoalan työsopimusten ulkopuolelta voidaan ottaa toinen hyvä esimerkki panostusten hyödystä tulevaisuudessa. Jos terapiatakuu saataisiin oikeasti toteutumaan, se lisäisi alkuun valtion kustannuksia. Mutta sitten kun hoitoa saadaan ajallaan, niin kas kummaa, menot tulee pienenemään huomattavasti enemmän. Tutkimusten mukaan terapiatakuun kohdalla jokainen sijoitettu euro maksaa itsensä takaisin.

Toivon sydämeni pohjasta, että nyt on oikea aika palkankorotuksille. Hoitoala on sen ansainnut.

Lue myös: Ukrainan sota on seurausta ihmisen ahneudesta – seurauksista kärsivät eniten tavalliset ”ihmiset”

Kokoomus aikoo leikata pienituloisilta – hölmön hommaa

Kokoomuksen Petteri Orpo on näyttänyt jälleen puolueensa todellisen kannan pienituloisiin ihmisiin ja matalapalkka-aloilla työskenteleviin. Leikkauksia on luvassa kaikille tavallisille ihmisille. 

Orpo syyttää hallitusta hallitsemattomasta velanotosta. Kokoomus omassa varjobudjetissaan ottaisi myös lisää velkaa ja kasvattaisi menoja. Värisävy on kuitenkin hyvin erilainen.

Siinä missä nykyinen hallitus suunnittelee pienituloisten tukemista ja etuuksien korottamista Ukrainan kriisin aikana (ja muutenkin inhimilliselle tasolle), Kokoomus väläyttää sosiaaliturvan leikkauksia ja omavastuun asettamista perustoimeentulotukeen.

Perustoimeentulotuella ei tosin omavastuuta makseta, koska sen saamiseksi ei saa olla varallisuutta. Jos etuus on vieras, kannattaa lukea tämä teksti

Kokoomus vastaavasti olisi valmis keventämään hyvätuloisten verotusta 800 miljoonalla kattaakseen menonsa. Köyhille ja heikossa asemassa oleville ei ole varaa jakaa. Tämä leikkaa monen ruokabudjettia ja voi estää työssäkäynnin.

En oikein ymmärrä, miksi kukaan haluaa puoluetta äänestää. Järkyttäviä ideoita, ihmisoikeuksista välittämättä.

Ei kannata sitten valittaa, jos leikkaukset osuu taas itseensä, palkkoja lasketaan tai valtion omaisuutta myydään pilkkahinnall pois Kokoomus-hallituksessa. Sitä saa, mitä tilaa.

P.s Kokoomus leikkasi viimeksi hallituksessa eläkkeistä, etuuksista, palkoista ja poliisin määrärahoista. Lisäksi bensavero nousi reilusti ja ulkomaan apu oli samanlaista, kuin aina. Velkaakin puolue on ottanut yli 100 miljardia.

En oikeen ymmärrä tämänkään perusteella, miksi puoluetta kannattaa äänestää.

Jussi Halla-Ahon rasistiset päivitykset pelaavat suoraan Venäjän pussiin

Jussi Halla-Aho on näyttänyt jälleen todelliset karvansa kommentoimalla Ukrainan sodan pakolaisten olevan parempia, kuin muualta tulevat pakolaiset. Puheet ovat puhtaan rasistisia.

Kommenttipalstoilla aihetta on haastava kommentoida ilman valtavaa vihapuhevyöryä. Kun koirapilliin on vihelletty, seurakunta alkaa paasaamaan muille ihmisille omia uskomuksiaan faktoista huolimatta. Osatotuudet pelaavat myös hyvin Venäjän pussiin, kuten niin moni Halla-Ahon aiempi päivitys on tehnyt.

Lue myös: Ukrainan sota on seurausta ihmisen ahneudesta – seurauksista kärsivät eniten tavalliset ”ihmiset”

Halla-Aho lyttää päivityksessään monella tavalla muualta tulevat pakolaiset ja väittää heidän olevan käytännössä elintasopakolaisia. Sellaisia ei ole edes olemassa.

Ukrainasta on matkaa Eurooppaan ja rajoille osalla kymmeniä, osalla joitain satoja kilometrejä. Matka taittuu aika helposti autolla ja kävellenkin on paettu. Siinä on yksi iso syy sille, miksi maasta on tullut enemmän naisia ja lapsia Eurooppaan. Esimerkiksi Afrikan maista ei autoilla tai kävellä pois, minkä takia lähtijöissä on hieman enemmän miehiä, kuin Ukrainassa.

Euroopan ulkopuolelle sotivista maista ei oikein muutenkaan laillisesti lähdetä ja vielä vähemmän sieltä kävellään tai matkataan suoraan Eurooppaan ilman mitään papereita. Pakomatkalle lähdetään epävirallisia reittejä pitkin ja matkalla voi sattua mitä vain. Usein kuolemaa, kuten ollaan uutisissa luettu rantautuneista pakolaisten ruumiista. Siksi Euroopan ulkopuolisista maista ei kannata ehkä laittaa naisia ja lapsia pakenemaan sotaa. Paras keino perheen kannalta on saada yksi perheenjäsen elossa pakoon, jotta muu perhe voi laillisesti ja avustettuna seurata perässä.

Syy suureen miesten määrään pakolaisina on olosuhteiden lisäksi hyvin erityyppinen sota. Monessa maassa on sodittu todella pitkään. Sodassa ei myöskään aina ole osapuolia. Miehen vaihtoehto usein on teloitus, kuolema rintamalla, teloitus toisen tai kolmannen osapuolen käsissä tai kuolema. Jos kommenttipalstojen sotaa fanatisoivilla ”isänmaallisilla” olisi tämmöiset vaihtoehdot, kovin moni heistä ei jäisi sotimaan. Ukrainan sota on kestänyt pari viikkoa ja osapuolia on kaksi.

Halla-Aho on päättänyt jatkaa aiempaa äärioikeistolaista linjaansa. Sitä samaa, mitä Venäjä tukee ympäri Eurooppaa aiheuttaakseen epävakautta ja mahdollistaakseen muuallakin samanlaisen toiminnan, mitä nyt on käynnissä Ukrainassa. Toivottavasti Halla-Aho ei tee sitä tahallaan.

Lue myös: Asepalveluksen epätasa-arvoisuus on räikeä epäkohta yhteiskunnassa

Ukrainan sota on seurausta ihmisen ahneudesta – seurauksista kärsivät eniten tavalliset ”ihmiset”

Ihmisen ahneus, itsekkyys ja empatian puute ovat aiheuttaneet historian saatossa monia sotia. Kun ahneilla yksilöillä on ollut valtaa ja mahdollisuus omistaa paljon tai saada lisää omaisuutta, ihminen on pahimmillaan hankkinut lisää vaurautta ja mammonaa keinoja kaihtamatta, kuten Putin on nyt tekemässä Ukrainassa. Ja kuten niin moni despootti ennen häntä maailmassa. Sodat ovat aina jonkun ihmisen ahneuden ja itsekkyyden tuotoksia.

Valta, vauraus ja moraali ovat monella tavalla sotatoimien keskiössä. Mitä vähemmän valtaa ja varallisuutta ihmisellä on, sitä konkreettisemmin hän joutuu itse näkemään oman ahneutensa ja tekojensa seuraukset. Siinä missä Putin ja muut tyrannit murhaavat ihmisiä omia etuja tavoitellakseen antamalla käskyjä omassa vallan linnakkeessaan näkemättä uhrejaan, nälkäinen tai epätoivoinen ihminen joutuu itse näkemään tekojensa seuraukset. Toisen pahoinpitelemällä ryöstävä ihminen näkee uhrinsa ja joutuu kantamaan seuraukset. Sodassa rintamalla taisteleva duunari näkee tappamansa ihmiset ja traumatisoituu. Moraalisesti vallaton ja varaton kärsii teoistaan selvästi enemmän, kuin valtaapitävät ihmiset, joille toisen kärsimys ei näy konkreettisesti.

Mitä kauempana ollaan ihmisestä, sitä vähemmän ihminen ja seuraukset kiinnostavat ja inhimillinen kärsimys katoaa lukujen taakse. Ihmisuhrien ja inhimillisyyden häivyttämiseksi sodassa ihmistä ei kutsuta ihmiseksi, vaan sotilaaksi. Ei puhuta ihmishengistä, vaan kaatuneista. Ihmisiä ei uhrata oman maan eteen, vaan sotilaita. Retoriikka häivyttää inhimillisen kärsimyksen ja unohtaa täysin yksilön ja yksilön läheisten tragedian. Sama toistuu monissa tilanteissa jopa suomalaisten arjessa, kun ihmisten kärsimys ei kosketa suoraan itseä. Talouden ylläpitämiseksi moni perhe on menettänyt läheisensä tai ystävänsä koronavirukselle. Nykyään ei puhuta enää inhimillisestä kärsimyksestä, vaan ihminen dehumanisoidaan luvuksi, osaksi joukkoa, jotka nyt vain sattuivat kuolemaan. Koronaan kuollut henkilö on vain luku, joka liittyy edellisen ja seuraavan luvun väliin. Toimeentulotuella elävät ihmiset ovat kuluerä ja leikkauksen kohde, koska he ovat osa harmaata massaa, joiden tuloista karsimalla saadaan säästöjä. Afrikassa ihmiset kuolevat jatkuvasti nälkään samalla, kun me elämme vauraudessa. Pakolaisia tulee monista muistakin sotaa käyvistä maista, mutta heistä puhutaan lukuina ja kuluerinä, ei ihmisinä.

Lue myös: Sota Ukrainaa on Venäjän valtion, ei kansalaisten aiheuttama

Ukrainan kriisi on muistutus meille konkreettisuudesta ja toisaalta ihmiskunnalle pieni toivo paremmasta. Raaka sota ukrainalaisia kohtaan on saanut meidät myötäelämään ukrainalaisten kärsimystä ja pohtimaan, voisiko meillekin käydä näin ja mitä haluaisimme, että meille tehtäisiin samassa tilanteessa. Ukrainalaiset ovat eurooppalaisia, valkoisia ja asuvat sekä elävät hyvin samalla tavalla, kuin me. Se on saanut monet ihmiset, jotka eivät ennen ihmishengistä tai pakolaisista juurikaan välittäneet, osoittamaan empatiaa ja sympatiaa sekä antamaan tukea. Kriisi on saanut niin kansalaiset, poliitikot kuin mediankin puhumaan abstraktien termien sijaan konkreettisesti ihmisistä ja inhimillisyydestä.

Jos haluamme jotain Ukrainan kriisistä oppia, niin tärkein oppi on ehdottomasti se, että jokainen ihminen ja ihmishenki on arvokas. Kenties meidän ei aina tulisi tuijottaa niin tarkasti lukuja ja mennä talous edellä, samalla uhraten ihmisiä ja häivyttämällä heidän inhimillisyyttään. Kenties voisimme alkaa arvottaa ihmishengen ja ihmisten oikeuden elämään jatkuvan talouskasvun ja itsekkään omanedun tavoittelun edelle. Kenties meiltä löytyy jatkossa rohkeutta auttaa kaikkia hädänalaisia, ihonväristä, tulotasosta tai lähtömaasta riippumatta. Kenties me ihmiskuntana olemme joskus vielä inhimillisiä kaikkia kohtaan, jo ennen hetkeä, kun oma inhimillisyys ja ihmisoikeudet ovat uhattuna.

Lue myös: Perustoimeentulotuella ei elintasosurffata

Sota Ukrainaa vastaan on Venäjän valtion, ei kansalaisten aiheuttama

Venäjän valtion sotatoimet Ukrainaa kohtaan ovat epäoikeutettuja, rikkovat ihmisoikeuksia ja sotivat kaikkia kansainvälisiä lakeja vastaan. Hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on tuomittavaa ja tulee lopettaa heti.

Samalla kun tuomitsemme Venäjän valtion toimet, meidän pitää myös muistaa, että suuri osa venäläisistä on kuten sinä ja minä. He haluavat viedä lapsen kouluun, käydä töissä, katsoa elokuvia ja viettää aikaa ystävien kanssa.

Sotatoimet ovat konservatiivisen ja ahneen diktaattorin Vladimir Putinin ja hänen lähipiirinsä tekemiä ja aiheuttamia. Niiden tavoite on lisätä heidän valtaa ja omistuksia. He ovat itsekkäitä ihmisiä, jotka ajattelevat vain omaa etuaan. Omaa etuaan puolustamaan he ovat manipuloineet ihan tavallisia duunareita, jotka luulevat puolustavansa isänmaataan.

Näin ei ole.

Tämä mielikuva on luotu disinformaation avulla. Sen saman, jota Suomessakin on alkanut esiintyä.

Tavallinen venäläinen ei sotaa tai sotimaan halua sen enempää, kuin ukrainalainen, suomalainen tai ruotsalainenkaan. Venäjän toimet pitää pysäyttää heti ja saada uusi, ihmisoikeuksia kunnioittava hallitus maahan. Jokainen ihmishenki on arvokas ja sotatoimet eivät kuulu enää 2020-luvun maailmaan.

I stand with Ukraine.

Lue myös: Venäjä legitimoi toimintaansa urheilun avulla – urheiluseurat ja -järjestöt tukevat Venäjää passiivisesti

Venäjä legitimoi toimintaansa urheilun avulla – urheiluseurat ja -järjestöt tukevat Venäjää passiivisesti

Viime aikoina Venäjän ihmisoikeusloukkaukset ovat saaneet jälleen uuden ja hyytävän käänteen, kun maa on päättänyt selvästi hyökätä Ukrainaan. Separatistialueiden tunnustaminen oli ensiaskel kokonaisvaltaiseen maan valtaamiseen.

Venäjällä on useita pehmeän vallankäytön keinoja, joista yksi on urheilu. Venäjän järjestämät olympialaiset ja jalkapallokisat ovat yhtäältä olleet keino esittää oman hallintojärjestelmän positiivisia puolia ulkomaailmalle ja toisaalta keino korottaa kansallista itsetuntoa – menestys ja suurtapahtumat tuovat mukavaa nationalistista nostetta ja peittävät helposti alleen kotimaassa olevat ongelmat, kuten ihmisoikeuksien polkemiset ja kansalaisten heikentyneen elintason.

Urheilua tuetaan ja urheilulla pyritään nostamaan kansallista itsetuntoa, keinoja kaihtamatta. Valtiojohtoinen doping-järjestelmä on ollut omiaan nostamaan urheilijoiden tasoa ja osoittamaan omilleen ja maailmalle venäläisten olevan parempia, kuin muut. Urheilun avulla on perinteisesti samaa kansallistunnetta kohotettu etenkin epädemokraattisilla alueilla, mistä Kiinan olympiakisat olivat viimeisin esimerkki. Maa sai kisat puhtaasti lahjonnalla ja kisojen tieltä raivattiin paljon heikossa asemassa olevia muualle, minkä lisäksi valtion vesivarantoja käytettiin maanviljelyn sijaan tykkilumen tekemiseen, vaikka vedelle olisi ollut käyttöä esimerkiksi ihmisten elinkeinojen ja elämisen turvaamiseksi. Diktatuureissa omienkaan oikeudet eivät paljoa paina, jos tilaisuus valtiollisen egon pönkittämiseen tulee.

Urheilu ja politiikka ovat historiallisesti sotkeutuneet toisiinsa jo yli vuosisadan ajan. Itse olen kirjoittanut kirjan jalkapallon historiasta ja globalisoitumisesta ja siitä, miten jalkapallon avulla eri maiden diktaattorit ovat pyrkineet legitimoimaan omaa kyseenalaista vallankäyttöään ja parantamaan kansan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Urheilu on vielä nykyaikana pitkälti samanlaista, autoritääristen yksinvaltiaiden vallan legitimointiin tähtäävää toimintaa.

Lue myös: Jalkapallon vaiettu matka valtalajiksi

Moni urheilujärjestö ja osin urheiluseuratkin ovat täysin kallellaan itään päin. UEFA ei aio esimerkiksi toistaiseksi edes mahdollisen sodan takia harkita Mestarien liigan finaalin siirtämistä pois Venäjälle. Korruptoituneet jalkapalloliitot ovat erittäin riippuvaisia diktatuurien taloudellisesta tuesta ja ei ole sattumaa, että esimerkiksi Gazprom (venäläinen yritys) on suuri sponsori eurooppalaisen huippujalkapallon tapahtumassa. Jääkiekon osalta lienee turha edes puhua haaveista Venäjän sulkemisesta kisojen ulkopuolelle, niin rähmällään ovat liiton miehen Venäjän suuntaan olleet Rene Faselin ajoista lähtien. Suomalaisista joukkueista Jokerit ei tule lopettamaan KHL:ää kesken, koska joukkueella on niin vahvat siteet Venäjään.

Vaikka toimijat puhuisivat julkisesti olevan neutraaleja ja rajaavansa urheilun ja politiikan erilleen, niiden toiminta legitimoi passiivisesti Venäjän ihmisoikeuksia potkivaa politiikkaa. Jos et vastusta sitä, olet sen puolella ja esimerkiksi Jokerien pelaaminen KHL:ssä antaa jälleen mahdollisuuden venäläisille joukkueille näyttää, kuinka paljon parempi maa on kyseessä.

Loppupeleissä urheilussa, Venäjän hyökkäystoimissa ja vaikkapa haluttomuudessa ryhtyä torjumaan ilmastonmuutosta on taustalla yksi ja sama asia – ihmisen ahneus, itsekkyys ja oman edun tavoittelu. Nämä suuret urheilutoimijat eivät luovu Venäjän kanssa vehtaamisesta, koska ovat Venäjän tuella saaneet paljon (henkilökohtaista) vaurautta ja valtaa ja jos he vetäytyvät, vaarana on, että joku muu toimija iskee markkinoille ja saa sen vaurauden ja vallan.

Venäjä hyökkää, koska Putin ja lähipiiri haluavat lisää vaurautta ja valtaa itselleen (ei kansalle). Jos he eivät sitä tee, joku muu voi ryhtyä toimiin.

Ilmastotoimia ei tehdä, koska pelätään, että ne maksavat juuri nyt paljon ja se olisi itseltä pois (vaikka ne olisi järkevä tehdä pitkällä tähtäimellä). Samalla kansa maksaa jatkossa pitkän pennin näiden suurten tahojen itsekkyydestä.

Kaikissa näissä skenaarioissa maksajana ei tule olemaan rikas, valtaapitävässä asemassa oleva taho, vaan kaikki tavalliset kansalaiset. Ja vallassa olevat eivät vallastaan luovu, elleivät muutkin luovu.

Silti jokaisella yrityksellä ja urheilutaholla olisi mahdollisuus sekä estää Venäjän toimintaa että torjua ilmastonmuutosta, jos niin haluttaisiin. Peliteoreettisesta näkökulmasta näin ei kuitenkaan tehdä, koska riskinä on, että joku muu hyötyy enemmän, kuin itse. Siksi toimet ovat tehottomia ja niihin ei ryhdytä.

Urheilun ja Venäjän pyhä liitto osoittaa taas sen, miten pieni rooli ihmisellä on. Sotaa käyvää valtiotakin voidaan tukea ja ihmishengellä ei ole väliä, kunhan oma talous ja valta eivät kärsi. Raha menee taas ihmisoikeuksien edelle.

Convoy-mielenosoittajat kävivät käsiksi mediaan – toiminta on tuomittavaa, mutta medialla on peiliin katsomisen paikka

Convoy-mielenosoitus oli lopulta pelkkä tussahdus, jonka järjestäjiin kuuluivat monet äärioikeistolaiset toimijat sekä Venäjä-mieliset yksityishenkilöt. Mukaan saatiin houkuteltua perinteisesti porukkaa, joka ei ymmärrä politiikasta tai yhteiskunnasta juuri mitään ja toiminta menikin vähemmän yllättäen kännäämiseksi, väkivaltaiseksi toiminnaksi ja älyttömäksi median tavaroiden varasteluksi.

Media oli tilanteessa uhri, mutta uhria syyllistämättä etenkin kaupallisella medialla olisi peiliin katsomisen paikka.

Kaupallisten mediatoimijoiden kommenttipalstat ovat yleensä täynnä kaikkea tyhmää ja turhaa öyhötystä, mutta etenkin näiden toimijoiden Facebook-alustat ovat aivan järkyttävän ihmiskuonan kaatopaikka. Facebookin kaltaisten toimijoiden algoritmit nostavat esiin postauksia, jotka keräävät paljon reaktioita ja aiheuttavat keskustelua. Tästä syystä moni media ei juurikaan moderoi keskusteluitaan (tosin esimerkiksi YLE ja Aamulehti toimivat tässä usein esimerkillisesti). Provosoivat otsikot tuovat lukijoita ja lukuisat älyvapaat, vihapuheeseen rinnastettavat kommentit saavat pysyä näkyvissä, koska niiden avulla postaukset saavat enemmän näkyvyyttä ja täten mediat enemmän tuloja klikkausten muodossa.

Valitettavasti tämä toimintamalli on aiheuttanut sen, että kommenttipalstat ovat täynnä toinen toistaan pahempaa törkyä, älyttömiä aasinsiltoja maahanmuuttoon ja ihmisiä uhkaillaan aika avoimesti. Jos samaa tehtäisiin ”oikeassa maailmassa”, moni huutelijoista olisi päätynyt jo käräjille. Kun tila on noin turvaton, niin harva tolkun ihminen uskaltaa enää kommentoida ja puhe on erittäin polarisoitunut juuri tuohon törkyyn ja kuonaan. Samalla öyhöt luulevat, että heidän puheillaan on paljon kannatusta ja nyt jo vuosia vapaana vellonut vihapuhekeskustelu on johtanut siihen, että moni ennen tolkun ihmiseksi identifioitunutkin on päätynyt ulostamaan suustaan kaiken pahan olon ja paskan, miettimättä yhtään, miltä se voi tuntua esimerkiksi kommentin kohteena olevasta ihmisestä tai ihmisryhmästä. Törkypuheesta on näiden medioiden kommenttipalstoissa tullut uusi normi ja puheen taso on koventunut, mikä taas vähentää järkevien ihmisten osallistumismahdollisuuksia – kukapa jaksaa vääntää päivästä toiseen surkeita argumentteja laukovien puhuvien autojen tai Suomi-lippuun itsensä koristaneen ”Persu-botin” kanssa?

Puheista on lyhyt matka tekoihin, ja se on nähty jo aiemminkin. Convoy-mielenosoituksessa pahaa oloa purettiin monella tavalla ”somen säännöillä”, eli seurauksista ei tarvinnut välittää, koska näin on tehty netissä jo yli puoli vuosikymmentä. Mielenosoitus jäi onneksi pieneksi, mutta esimerkiksi jenkeistä Capitolin valtaus osoittaa sen, kuinka pahasti se paska voi lentää tuulettimeen, jos älyttömään törkykommentointiin ei puututa.

Lue myös: Jokainen yksilö voi osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan

Nyt onkin hyvä esittää medialle kysymys: olisiko aika tarjota keskustelijoille turvallinen tila ja palauttaa järki keskusteluun, vaikka sitten omien mainostulojen laskemisen uhalla? Voitaisiinko omilla toimilla vähentää polarisaatiota ja esimerkiksi uutisia taustoittaa muutenkin, kuin kutsumalla ääripäät kommentoimaan asiaa, jonka ei pitäisi olla edes mielipidekysymys (kuten ihmisoikeudet)? Ja voisiko media jakaa Facebookissa porttikieltoja niille, jotka eivät osaa käyttäytyä ja kunnioittaa toisia ihmisiä? Eihän esimerkiksi kaupoissa, baareissa tai työpaikallakaan saa käyttäytyä rumasti muita kohtaan. Miksi sosiaalisessa mediassa näin saa käyttäytyä? Median velvollisuus on tarjota turvallinen tila myös kansalaisten keskustelulle – nyt näin ei tapahdu ja ällöttävät äärimielipiteet rajoittavat muiden kansalaisten sananvapautta.

Lue myös: Rasismia torjutaan asennemuutoksilla

Viisi merkittävää syytä, miksi leikkauspolitiikka ei ole talousviisasta

Suomessa on trendinä ollut viimeiset vuosikymmenet ennen Marinin hallitusta enemmän tai vähemmän sopeuttaminen ja leikkauspolitiikka. Mutta miksi Suomen talous on sopeuttamisista huolimatta silti velkaantunut ja tuntuu, ettei kasvua näy ja tuomiopäivän kellot kilkattavat jatkuvasti?

Syy on se, että leikkauspolitiikka ei ole järkevää tai toimi todellisuudessa talouskasvun vauhdittajana. Syitä on useita:

1. Varallisuuden kasaantuminen pienentää verokertymää

Oikeiston fraasi ”kakkua tulee kasvattaa, ennen kuin sitä voi jakaa” tuntuu olleen ikuisuuksia käytössä, eikä kakku ole paisunut kaikille – tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet 90-luvun jälkeen valtavasti ja rikkain kymmenys omistaa yli 50 % kaikesta varallisuudesta. Tämä varallisuus ei ole myöskään verotuksen piirissä (enää), joten kansantaloutta varallisuuden kerääntyminen ja pienituloisilta leikkaaminen ei auta.

2. Ostovoima heikkenee

Siinä missä varakkaimpien tulojen lisääminen ei hyödytä tulojen lisääntymisen verran kansantaloutta, pienituloisten tulojen lisääminen hyödyttää. Rikkaammat laittavat rahaa säästöön tai osakkeisiin ja niistä maksetaan veroa vasta lunastaessa, jos silloinkaan.

Menoista leikatessa osuus kohdistuu useimmiten juuri pienituloisiin. Pienituloisille lisäsatanen tai lisäkympit tarkoittaa lisää rahaa kulutukseen, eli mm. tuotteisiin ja palveluihin. Hallituksen lisättyä pienituloisten rahamäärää, on yritysten verokertymä ylittänyt kaikkien edellisten vuosien tulokset. PK-yritykset ovat yksi valtavia hyötyjiä hallituksen politiikan osalta, sillä esimerkiksi kampaamo- ja hierontapalveluita käytetään enemmän, jos niihin on ruuan ja pakollisten menojen jälkeen varaa.

3. Leikkaukset lisäävät turvattomuutta

Kun ihminen on valmiiksi vaikeassa asemassa, on hänen jokapäiväinen elämä hilujen laskemista ja selviytymistä aina seuraavaan maksupäivään asti. Ilman työtä olevilla tilanne on pidemmän päälle kestämätöntä ja voi aiheuttaa syrjäytymistä, mikä taas voi heijastua vihana yhteiskuntaa ja muita ihmisiä kohtaan. Tästä voi pahimmillaan olla myös pieni askel erilaisiin tekoihin ja esimerkiksi varastaminen voi olla ainoa keino selvitä pitkästä ahdingosta. Leikkaamalla ihmiset ajautuvat helpommin ahdinkoon, mikä lisää esimerkiksi poliisin menoja.

4. Leikkaaminen kasvattaa etuusmenoja

Sipilän hallituksen aikana aktiivimallit ja muut kaunistelivat hieman työllisyystilastoja ja vähensivät työttömyysturvan menoja. Toisaalta ihmisten on pakko syödä elääkseen, joten muiden etuuksien menot kasvoivat. Mitä pidempään ihminen on ilman ansiotuloja ja etuuksien varassa, sitä kauemmin tilastojen mukaan kestää saada ihminen verojen saajapuolelta maksupuolelle.

5. Lisääntyneet sote-kustannukset

Leikkauspolitiikka aiheuttaa pidemmät hoitojonot kunnalliselle puolelle, kun niukat resurssit eivät mahdollista nopeaa hoitoa. Mielenterveyskriisi on puhtaasti oikeiston aiheuttama ja se maksaa vuosittain 11 miljardia euroa Suomella, vaikka hoito olisi paljon halvempaa. Niukat resurssit aiheuttavat myös pidemmät erikoissairaanhoidon jonot ja pidempikestoisen hoidon sekä erikoissairaanhoidossa että mielenterveyspuolella, mikä taas lisää terveydenhuollon kuluja ja etuuspuolen menoja. Heikot resurssit sosiaalipuolella taas johtavat asiakkuuksien pidentymiseen, mikä on myös tärkeä tekijä kulujen kasvulle.

Tästä syystä Suomessa tuleekin jatkaa Marinin hallituksen linjalla: leikkaukset kuolettavat talouden, joten on parempi tarjota ihmisille eväät parempaan elämään. Menot pienenevät ja tulot kasvavat – se vasta on talousviisasta. Ja se politiikka näkyy myös juuri sinun tiliotteellasi positiivisesti.

Lue myös: Perustoimeentulotuella ei elintasosurffata

Kokoomus on tehnyt yksityistämisestä taikaseinän, jossa veronmaksajan rahoilla tehdään voitot

Lastensuojelu on valtavan tärkeä osa sosiaalihuoltoa. Valitettavasti siitä on tehty Kokoomuksen johdolla rahantekokone suuryrityksille ja sijoittajille. Tämän lystin maksavat veronmaksajat.

Nyt valta on hyvinvointialueilla luovutettu Kokoomukselle ja on mahdollista, että palveluita yksityistetään entistä enemmän. Se taas on suursijoittajille varsinainen taikaseinä, jossa rahaa tulee kuin roskaa liikevoiton ollessa jopa yli 30 prosenttia ja samalla kansalaiset joutuvat maksumiehiksi.

Maailmalla on aiemmin paljon esimerkkejä siitä, miten yksityistäminen ei oikeasti auta asiakkaita ja Suomessakin esimerkiksi lastenhoidossa sekä vanhus- ja vammaispalveluissa on kohdattu suuria ongelmia, kun voitontavoittelu on mennyt asiakkaiden hyvinvoinnin edelle.

Perinteinen kuvio sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta on se, että palvelut annetaan yksityisille alkuun halvalla sopimuksella, mutta sitten kulut karkaavat 1.sopimuksen jälkeen. Kokoomus on näitä paljon ajanut ja hyvät veljet ovat olleet tienaajapuolella. Alkuun hyvä diili tulee myöhemmin kalliiksi ja irtisanominen sekä toiminnan uudelleenkäynnistys tulee vielä kalliimmaksi. Sijoitusyhtiöllä ei ole lakisääteistä velvoitetta jatkaa toimintaansa, kunnilla (ja hyvinvointialueilla) on.

Lastensuojelun osalta on hankala perustella, miten yksityistäminen muka ”luo säästöjä” tai parantaa hyvinvointia, jos vaikeamman tapauksen kustannus on palvelun ostajalle peräti 1200 euroa päivässä. Kunnat ja tulevaisuudessa hyvinvointialueet voisivat helposti tuottaa palvelut halvemmalla, lapsen hyvinvointia ajatellen.

Sijaishuollon kustannusten leikkaamiseksi ja Suomen talouden parantamiseksi nämä palvelut tulisi siirtää yksityisiltä toimijoilta pois tai niihin pitäisi laittaa hintakatto. Valitettavasti oikeistolla sydän on oikealla ja lasten, vanhusten tai vammaisten hoidolla voidaan kylmästi rahastaa, ihmisistä välittämättä. Samalla moni näistä toimijoista vielä kikkailee verojensa kanssa, joten suuresta liikevaihdosta tai -voitosta huolimatta toiminta ei auta Suomen taloutta. Veronmaksajat rahoittavat toiminnan, voitot menevät sijoittajille ja haitat veronmaksajille. Kokoomuslainen taikaseinä EI palvele ketään tavallista ihmistä.

Ihmisten hyvinvoinnilla ja terveydellä rahastamiselle tulee saada loppu. Se tulee meille halvemmaksi ja asiakkaiden hyvinvointi paranee. Valitettavasti hyvinvointialueilla vallan saanut Kokoomus tehnee juuri päinvastoin.

Hallituksella on väliä – ”vasemmistohallitus” on nostanut työllisyysluvut ennätyskorkealle

Nykyinen hallitus on saanut työllisyyden hinattua ennätyskorkealle ja on jopa lähellä asettamaansa työllisyystavoitetta, joka on 75 %. Hallituksen työllisyysprosentti on indeksikorjattuna 73,5 %, mikä on pari prosenttiyksikköä korkeampi, kuin Sipilän hallituksen aikana kertaakaan.

Ja tämä vieläpä korona-aikana.

Sipilän hallituksen aikana jokainen kymmenyksen nousu uutisoitiin ja hallitusta hehkutettiin upeista työllisyystoimista. Kansantaloutta se ei parantanut, eikä monen työllistetyksi lasketun elämää – Sipilän hallitus leikkasi kikyn avulla ihmisten työtulosta osan ja siirsi tämän suoraan työnantajille. Samalla ostovoima ja sitä kautta pk-yritykset kärsivät selkeästi, kun ihmisillä ei ollut rahaa pienyrittäjien palveluihin. Lisäksi osa Sipilän ”ihmeestä” johtui työllisyystilastojen kikkailusta – töissä olevaksi kelpasi niin työmarkkinatuella työskentelevä kuin kerran viikossa töissä käynyt. Sipilän hallituksen aikana etuusmenot kasvoivatkin selvästi, joten se siitä aktiivimallin aiheuttamasta säästöstä.

Lue myös: Perustoimeentulotuella ei elintasosurffata

Marinin hallituksen saavutuksia ei ole niinkään hehkutettu, vaikka järkevät toimet ovat aiheuttaneet työllisyyden lisääntymistä ja ehkäisseet syrjäytymistä. Moni tukien varassa olevakin on saanut paljon kaivattuja indeksikorotuksia. Yrittäjät ovat saaneet enemmän tukia, kuin yhdenkään toisen hallituksen aikana. Ja työntekijät tulevat toimeen palkallaan paremmin.

Tätä voisi kutsua ihmeeksi. Ja jos näitä tilastoitaisiin samalla tavalla, kuin Sipilän hallituksen aikana, niin nyt työllisyys olisi n. 74,5 %.

Toisaalta pitkäaikaistyöttömyys on edelleen iso ongelma. Siihen ei auta työttömyysturvan leikkaukset, sillä jos töitä ei ole tai töihin ei haluta, ei sinne päädytä millään kepillä. Lisäksi moni työkyvytön joutuu roikkumaan Kelan työttömyysturvalla, koska pääsyä esimerkiksi eläkkeisiin ei ole ja prosessit kestävät liian kauan. Toisaalta siitä pitää kiittää tätä hallitusta, että se ymmärtää faktat paremmin kuin oppositiopoliitikot ja ei potki maassa makaavaa.

Hallituksella ja puolueilla on aidosti väliä. Siksi odotan kauhulla, mitä hyvinvointialueilla tulee tapahtumaan Kokoomuksen johdolla. Heikennyksiä lienee luvassa ja terapiatakuu saataneen hyvästellä. Ja tulevissa eduskuntavaaleissa riskinä on, että hallituksen saavutukset vedetään vessasta alas ja oikeisto alkaa tehdä jälleen kansalle epäedullisia ratkaisuja.

Siitä kärsii kansan ohella kansantalous. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Lähde: tilastokeskus, https://www.stat.fi/til/tyti/2021/12/tyti_2021_12_2022-01-25_tie_001_fi.html

Kiitos luottamuksesta!

Haluan kiittää kaikkia mua äänestäneitä luottamuksesta. Tällä kertaa ei riittänyt aluevaltuustoon äänet, mutta toiminta tasavertaisemman yhteiskunnan eteen jatkuu ja tulen jatkossakin pitämään ääntä heikompiosaisten puolesta 👏

Lisäksi jatkan tarkastuslautakunnassa Tampereen kaupungin vahtaamista ja raportoin sieltä sen, mitä voin. Iso kiitos kaikille äänestäneille, suuri kiitos kaikille minua kannustaneille ja tukeneille sekä kiitos puolueelle. Tästä mennää eteenpäin ja jälleen yhtä kokemusta rikkaampana.

Painavia syitä äänestää aluevaaleissa (ja mitä tapahtuu, jos emme äänestä)

Mä haluan kertoa sulle myös salaisuuden terveyspalveluista. Kerron sen tosin tekstin lopuksi, koska tätä valtavaa yllätystä ei voi kertoa, ennen kuin olen kertonut lisää terveyspalveluista.

Tätä salaisuutta sinulle tuskin on kovin moni aiemmin kertonut. Mutta niksi toimii ja tulee halvaksi. Halvemmaksi kuin leikkaaminen.

Sitten itse tärkeimpään eli asiaan.

Oletko sinäkin jo kyllästynyt kuulemaan, kuinka meillä ei ole muka varaa terveys- tai mielenterveyspalveluihin?

Todellisuus on toisenlainen. Todellisuudessa meillä ei ole varaa olla panostamatta palveluihin. Se tulee kalliiksi. Ja kärsijöinä ovat opiskelijat, pienituloiset, yksinhuoltajat ja esimerkiksi työttömät.

Haluan lopettaa tämän turhan jahkailun ja tehdä asialle jotain. Me kaikki haluamme saada hyvää hoitoa ja nopeasti. Ja se ei saa olla tulotasosta kiinni.

Siksi olen ehdolla numerolla 146 tammikuussa 2022 käytävissä, Suomen ensimmäisissä aluevaaleissa. Sote-uudistuksen mentyä maaliin, näissä tulevissa vaaleissa valittavat ihmiset ovat päättämässä siitä, miten meistä, Pirkanmaan asukkaista, jatkossa pidetään huolta. Ja miten eritoten heistä, kellä ei oo varaa Lamboon tai muihin turhuuksiin tai kenen ääntä ei päätöksenteossa kuunnella, pidetään huolta. Lompakon paksuudesta riippumatta.

Minä olen ehdolla, koska haluan edistää laadukkaita palveluita ja ihmisten yhdenvertaista kohtelua. Ei voi olla niin, että sun tausta tai vanhempien tulot, suhteet, vammaisuus tai parempipalkkainen työ määrittävät saadun hoidon laadun. Haluan, että apua tarvitseva lapsi pääsee lastensuojelun äärelle, että mielenterveyden häiriöstä kärsivä pääsee vastaanotolle ja että neuvolasta ja vammaispalveluista saa tukea ja apua. Haluan, että jokaiselle palvelut ovat saatavilla tehokkaasti ja nopeasti, halvalla. Leikkaamalla palveluista on aiheutettu valtavasti hoitovelkaa ja mielenterveyskriisi. Nyt ei riitä paikkailu laastarilla. Nyt pitää panostaa ja kovaa. Ja uskokaa minua, 10 vuoden päästä meillä voi olla asiat hemmetisti paremmin, talous valtavassa nousussa ja ihmisten hyvinvointi kasvussa. Mutta se ei tapahdu lorvailemalla, se ei tapahdu jättämällä äänestämättä, se ei tapahdu äänestämällä talouskuria kannattavia.

Vaaleissa päätetään terveyspalveluiden kohtalosta. Onko niitä kohta saatavilla syrjäseutujen asukkaille? Onko kaikilla niihin varaa? Arvostetaanko hoitajien työtä tarpeeksi?

Oma ajatus on, että palveluita pitää saada läheltä, nopeasti ja halvalla. Hoitoalan tulee saada työstään tarpeeksi hyvää palkkaa eli nykyistä palkkausta pitää korottaa (eikä ”sopia paikallisesti” alaspäin). Meillä ei ole varaa menettää enää hoitajia muille aloille. Meillä ei ole varaa ajaa hoitajia niin loppuun, että työn sijaan ollaan sairauslomalla.

Ja entäpä sosiaalipalvelut? Tampereella Kokoomus on kunnostautunut niin lastensuojelun kuin aikuissosiaalityön leikkauksissa. Todellisuudessa tarvitsemme paljon lisäkäsiä ja enemmän ennaltaehkäiseviä palveluita, joiden avulla meillä kaikilla on mahdollisuus selvitä rankemmistakin ajoista.

Ainiin, se salaisuus. Salaisuus on se, että eri tutkimusten mukaan hoitamatta jättäminen tulee pitkällä tähtäimellä valtavan kalliiksi valtion ja kuntien taloudelle, eli toisin sanoen palveluista leikkaaminen on lisännyt valtion ja kuntien velkataakkaa valtavasti.

Leikkaaminen vaikuttaa laajasti meihin kaikkiin.

Se aiheuttaa pahaa oloa perheille.

Se aiheuttaa kuolemaa.

Se aiheuttaa yksityisten palveluntuottajien rikastumisen, kun hoitojonon takia hoito on pakko hakea kunnan sijaan yksityiseltä.

Lue myös: Perustoimeentulotuella ei elintasosurffata

Palveluja on leikattu jo kolmisen vuosikymmentä juuri tämän takia. Kalliiksi tulee, jos hoitoa ei saa nopeasti. Siksi investointi terveyspalveluihin välittömästi on sama, kuin laittaisi rahaa Teslan osakkeeseen ennen sen nousua. Varma voitto.

Edellä mainittujen uhkakuvien takia on tärkeää äänestää aluevaaleissa. Siksi olen ehdolla, että voisin toteuttaa palvelut reilusti ja oikeudenmukaisesti kaikille.

Äänestämällä Santeria, Pirkanmaalla on mahdollista muun muassa:

👏Toteuttaa terapiatakuu myös pienituloisille ja opiskelijoille

👏Turvata terveyspalvelut ja neuvolapalvelut lähellä ihmistä

👏Korottaa hoitajien palkkoja

👏Parantaa ennaltaehkäisevän lastensuojelun resursseja

👏Lisätä sosiaalityön resursseja

Yhdessä voimme parantaa meidän kaikkien hyvinvointia. Äänestäminen vie alle pari minuuttia, mutta näin pienellä teolla voit parantaa satojen tuhansien elämänlaatua!

Jos haluat lukea lisää aluevaalien ajatuksia, katso alla oleva linkki!

Aluevaalien teemat

Aluevaalien ennakkoäänestysaika kotimaassa 12.-18.1.2022 ja ulkomailla 12.-15.1.2022.

Varsinainen vaalipäivä on 23.1.2022.

Aluevaaleissa voidaan valita panostaminen mielenterveyspalveluihin

Mielenterveyspalveluista puhuttaessa puhe keskittyy yleensä pelkästään siihen, mitä suoria palveluita on olemassa ja niiden rahoitukseen. Mielenterveys ei koostu kuitenkaan pelkästään esimerkiksi terapiapalveluista tai matalan kynnyksen kohtaamisista, vaan mielenterveyteen vaikuttavat useat eri politiikan sektorit. Kompleksinen ongelma ei ratkea esittelemällä valtuustolle leikkauslistoja.

Tampereella on vuosien saatossa tehty paljon leikkauksia ja mielenterveyspalveluiden osalta käsillä on jo kriisi. Jonot ovat jopa yli puoli vuotta pitkiä, apua ei saa nopealla kynnyksellä mistään ja matalan kynnyksen toiminta on lähes olematonta. YTHS:n palveluita käyttävillä opiskelijoilla jonot ovat jo yli vuoden mittaisia psykologille. Tilanne on suorastaan räjähtänyt käsiin koronapandemian aikana, mutta syyt tälle ovat paljon kauempana menneisyydessä ja mielenterveyden kompleksisuudessa.

Monet muutokset elämässä, stressi, työelämän ongelmat tai työttömyys voivat vaikuttaa mielenterveyteen. Erilaiset leikkaukset aiheuttavat helposti stressiä toimeentulon kanssa ja pitkään jatkunut leikkauspolitiikka ajaa yhä useammat ihmiset joko ahtaalle tai pidemmän päälle syrjäytymisvaaraan ja syrjäytymään. Perheet kärsivät, nuoret kärsivät ja nämä heijastuvat helposti levottomuutena koulussa sekä sairauspoissaoloina työpaikoilla.

Kaikki nämä leikkaukset kumuloituvat ja johtavat muun muassa kasvaneisiin sosiaaliturvamenoihin, sairauspoissaolojen lisääntymiseen, työkyvyttömyyseläkkeiden kasvamiseen ja vaikkapa pidentyneeseen kuntoutustarpeeseen. Kaikista leikkauksista syntyy kuluja, jotka näkyvät yleensä vasta viiveellä, mutta jotka tulevat kalliiksi. Esimerkiksi Suomessa mielenterveyteen liittyvät vaivat, kuten juuri edellä mainitut sairauspoissaolot, syrjäytyminen ja pitkittynyt terapiantarve, maksavat OECD:n raportin mukaan Suomelle vuosittain yli 11 (!!!) miljardia euroa. Summa on aivan järjettömän suuri ja se olisi vältettävissä, jos yhteiskunta pystyisi tukemaan kaikkia ja ehkäisemään syrjäytymistä sekä tarjoamaan mielenterveyspalveluita kaikille tarpeeksi nopealla aikataululla.

Tämän takia ajan ehdokkaana panostuksia ennaltaehkäiseviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Haluan lisätä resursseja, jotta hyvinvointi olisi mahdollista kaikille. Samalla luodaan säästöjä tulevaisuuteen. Kaikki voittavat.

Miten hyvinvointialueiden rahoitus järjestetään?

Onko hyvinvointialueiden rahoituksen vaihtoehtona joko leikkaukset palveluista tai veronkorotukset?

Tosiasiassa ei. Kolmas vaihtoehto on vaihtoehto, jonka avulla investoidaan tulevaisuutta ajatellen.

Itse koen aiheena rahoituksesta puhumisen olevan tärkeä ja etenkin  ajatusmallin muuttamisen sen taustalla. Monesti kysymys juuri kuuluukin, että leikataanko vai korotetaanko veroja, kun välttämättä asia ei ole niin yksinkertainen.

Jos annan lyhyen vastauksen, niin nykyisessä markkinatilanteessa reformi sote-palveluihin tehtäisiin lainarahalla. Tätä tukevat erilaiset tutkimukset ja tilastot. Esimerkiksi mielenterveyden ongelmat itsessään maksavat yhteiskunnalle vuosittain 11 miljardia (!!) euroa (OECD). Valtioneuvoston selvitys mielenterveys- ja päihdepalveluiden toiminnasta taas osoittaa, että lisäsijoitus masennuksen ja ahdistuksen hoitoon tuottaa 15 vuoden sisällä n. 3,3–5,7 kertaa sijoitetun summan takaisin. Nykyisellä olemattomalla lainankorolla saamme velkaa anteeksi samalla, kun panostamme palveluihin ja vähennämme kuluja tulevaisuudessa.

Samansuuntaisia tutkimuksia on olemassa myös esimerkiksi sairauspoissaolojen kohdalla. Ne maksavat työnantajalle (tulevaisuudessa siis hyvinvointialueelle) valtavia summia ja vaativat luonnollisesti aina sijaisia tekemään vuoroja ja kenties kouluttamista, mikä taas on vaikkapa hoitotyön kohdalla pois itse hoitotyöstä. Tällä hetkellä peräti 95 % alle 30-vuotiaista hoitoalan työntekijöistä on harkinnut alanvaihtoa (Tehyn kysely syksy 2021) ja se vasta tulisi kalliiksi työnantajille. Veto- ja pitovoiman ylläpitämiseksi on tärkeää, että alalla pysytään ja siellä voidaan hyvin. Rahoitusta turvaisin samalla tavalla, kuin mielenterveyden ongelmien kohdalla.

Lue myös: Mielenterveys ei ole pelkkiä terveyspalveluita

Sosiaalipalveluiden kohdalla tärkein syy lisärahoitukselle on myös tulevaisuuden kustannusten vähentäminen. Sosiaalipalveluiden puute johtaa samoihin ongelmiin, kuin jonot mielenterveyspalveluihin – ilman varhaista puuttumista tarve asiakkuudelle pidentyy helposti huomattavasti ja se taas johtaa lisäkuluihin esimerkiksi kasvaneiden etuusmenojen osalta. Tämän takia panostus ennaltaehkäisevään lastensuojeluun voi johtaa kulujen laskemiseen niin aikuissosiaalityön kohdalla kuin vaikkapa etuusmenojen osalta. Täten saadaan panostamalla leikattua kuluja tulevaisuudessa, vaikka ne eivät taseessa seuraavaan viiteen vuoteen välttämättä kovin dramaattisesti näykään.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden saaminen myös syrjäseuduilla ihmisten lähelle onkin hieman kinkkisempi juttu, joka voi vaatia osittain jonkinasteisia sopeutuksia. Pitämällä palvelut helposti saatavilla (=lähellä) saadaan kuitenkin sama efekti aikaan, kuin edellä mainittujen toimintojen osalta – hoitoon hakeutuminen ajoissa vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta ja täten myös tarvetta sen rahoitukselle. Nopea lähihoito voidaan taata terveyskeskusten ohella myös lisäämällä digipalveluita (ei kuitenkaan korvaamalla esim. vanhustenhoidossa ihmisten kohtaamista) ja hoitamalla potilaita sairaankuljetuksen osalta mahdollisuuksien mukaan paikan päällä. Tällä tavalla voitaneen saada jollain tavalla kuluja laskettua ja erikoissairaanhoidon kuluja lasketaan keskittämällä ne ns. yhdelle luukulle.

Vanhuspalveluiden osalta säästöjä on hankala luoda samalla tavalla ja tulevaisuuden säästöjen hakeminen on haastavaa. Parhaiten säästöjä luotaneen luomalla työntekijöille työympäristö, jossa he voivat hyvin ja jossa he ovat tyytyväisiä ja pitämällä nykyiset osaajat alalla sekä houkuttelemalla tulevia osaajia. Inhimillinen vanhuus tulee taata kaikille ja siihen saataneen rahoitus edellä mainittujen palveluiden kautta tulevaisuudessa kertyneillä säästöillä.

Tässä ”lyhyt” vastaus asiaan. Mutta, jos halutaan katsoa tuon dualistisen näkemyksen kautta eli leikataanko muualta vai nostetaanko veroja, olisin verojen korottamisen kannalla. Tosin tämän hyvinvointialueen rahoituksen kohdalla pitäisi varmistaa, että verotus tosiaan kohdistuu sinne, missä verojenmaksukykyä on – pieni- ja keskituloisten kohdalla verojennostot heikentävät ostovoimaa ja talouskasvua. Lisäksi pienituloisten kohdalla korotetut verot saattavat taas vähentää hakeutumista varhaisessa vaiheessa terveyspalveluiden pariin, mikä taas vähentää niitä säästöjä, joita olisi saatavissa tulevaisuudessa.

Tutustu aluevaaliteemoihini tästä!

Palveluita läheltä? Ja halvalla? Kyllä, jos äänestät

Aluevaaleissa päätetään sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Yksi olennainen kysymys onkin, missä palveluita järjestetään eli mitkä palvelut ovat saatavilla läheltä ja mitkä keskitetysti.

Puolueen valinnalla on myös suuri rooli palveluiden järjestämisessä. Leikkauspuolueet pyrkivät pitämään palveluiden saamisen minimissä kulujen karsimisen takia. Samalla se tarkoittaa syrjäisemmillä seuduilla asuville sitä, että esimerkiksi terveyskeskukseen pääsy voi vaikeutua ja neuvolaankin voi joutua matkustamaan naapurikuntaan.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden peruspalvelut tulisi järjestää lähellä ihmistä, eikä niiden kanssa tule jäädä jumiin kuntarajojen suhteen. Jos naapurikunnan palvelupiste on lähempänä, niin sinne tulee päästä ja tällä tavoin toteuttaa yksilöiden valinnanvapautta.

Palveluiden järjestäminen lähellä yksilöä sekä niiden edullinen hinta auttavat ihmistä matalan kynnyksen hoitoon hakeutumisessa. Nopeasti aloitetulla hoidolla tai asiakkuudella voidaan myös luoda valtavat säästöt tulevaisuudessa, kun kulut mm. erikoissairaanhoitoon ja sosiaalityöhön laskevat pitkäaikaisen hoidontarpeen vähentyessä.

Lisäksi esimerkiksi neuvolapalvelut lähellä kotia ja tutun neuvolatyöntekijän kanssa tulisi järjestää jokaisella paikkakunnalla Pirkanmaalla, sillä pitkäaikainen ja luottamukseen perustuva asiakkuus edesauttaa perheen aikuisten jaksamista ja lapsen kehityksen seuraamisen. Sama luottamus on tärkeää synnyttää esimerkiksi aikuissosiaalityössä. Uhkakuvana on, että nämä palvelut kärsivät aluevaalien jälkeen, jos ihmisiä ajatellaan vain kuluina tai menoerinä.

Tulevaisuudessa erilaisia liikkuvia palveluita tulee hyödyntää enemmän muun muassa terveysbussien osalta ja ambulanssien paikanpäällä tehtävän hoidon kautta osana kokonaisvaltaista palvelukokonaisuutta. Digitalisaatiota voidaan käyttää apuna niiden asiakkaiden kohdalla, jotka siitä hyötyvät – se ei saa olla keino luoda säästöjä ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella, mutta se voi olla keino tavoittaa ihmisiä paremmin ja matalalla kynnyksellä sekä sosiaali- että terveyspalveluiden osalta.

Hoitoala ansaitsee kiitoksen palkkauksen muodossa

Sote-uudistuksen yhteydessä on tärkeää muistaa myös niitä, jotka tekevät paljon töitä hyvinvointimme eteen. Hoitoala on joutunut erittäin koville korona-aikana ja työtaakka on kasvanut huomattavasti, lomista on joustettu ja työajat eivät aina ole noudattaneet olemassa olevaa lainsäädäntöä. Lisäksi todella moni alle 30-vuotias on harkinnut alanvaihtoa.

Ylikovasta työskentelystään hoitoala on saanut palkaksi lähinnä konvehteja, kädenpuristuksia ja valonäyttelyitä eri kaupungeissa. Samalla hoitajien palkoista päättäneitä tahoja on kutsuttu eri tilaisuuksiin, heidän toimiaan on ylistetty ja palkkioita tarkastettu ylöspäin.

Aluevaaleissa voimme viimein näyttää hoitoalalle, että heidän työtään arvostetaan ja sillä on väliä. Hoitajat niin sairaaloissa, terveyskeskuksissa, vanhuspalveluissa kuin vaikkapa kouluissakin ovat tehneet kovasti töitä ja vaikka ala ei ole oikeistolaisen markkinaliberaalin ajattelun mukaan ”kaikkein tuottavinta”, on se silti yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämätön. Palkkojen määrä tulee olemaan myös keskustelussa, kun uudet aluevaltuustot aikanaan aloittavat toimintansa.

Palkkoja tulee harmonisoida ja katsoa, ettei esimerkiksi sairaanhoitaja Akaalla tienaa vähemmän, kuin sairaanhoitaja Tampereella.  Samalla on tärkeää kuitenkin tarkistaa myös tämän Tampereen sairaanhoitajan palkkaa ylöspäin ja näyttää, että heistä aidosti välitetään. Moni – etenkin oikeistolainen taho – on pelotellut palkkojenkorotuksen johtavan leikkauksiin ja valtaviin kulueriin.

Mutta se ei ole totta. Korottamalla palkkoja voidaan vähentää jo pelkästään työstressin johdosta johtuvia sairauspoissaoloja. Korottamalla palkkoja pidetään kiinni jo alalla olevasta työvoimasta ja saadaan uusia henkilöitä mukaan tekemään aidosti merkityksellistä työtä. Uusien toimijoiden jatkuva kouluttaminen tulee myös kalliiksi, kuten sairauspoissaolot ja etenkin kasvanut hoitovelka, josta moni asiantuntijakin on huolissaan. Leikkaukset palkkoihin ja hoitajamääriin vastaavasti tarkoittaa sitä, että hoitokriisi räjähtää entistä pahemmin käsiin. Leikkauksia on luvassa oikeistopuolueilta, sillä ne kuuluvat puolueiden vaaliohjelmaan.

Lisäksi alan henkilöstöä ja heidän toiveitaan ja pelkojaan tulee kuunnella ja saada johtajuus alalla tämän päivän vaatimusten tasolle. Tehyn teettämän kyselyn mukaan peräti 95 % alle 30-vuotiaista hoitajista on miettinyt alanvaihtoa. Jos tästä määrästä menetetään edes kolmannes, niin se vasta kalliiksi tulee.

Aluevaaleissa äänellä on aidosti vaikutus siihen, mitä tulee tapahtumaan jatkossa. Ei ehkä kannata äänestää ehdokasta, joka ajaa bensan hinnan alentamista, kun aluevaaleissa päätetään aidosti tärkeistä asioista, kuten hoitajien työoloista ja palkkauksesta. Siksi olen ehdolla – ajamassa tärkeitä asioita, joita ilman kenenkään meidän arki ei pyörisi sujuvasti.

Aluevaaleissa päätetään siitä, ajetaanko hyvinvointivaltio alas vai aletaanko siihen panostaa lisää

Suomalaisessa yhteiskunnassa on viimeiset kolme vuosikymmentä oltu enemmän tai vähemmän Kokoomuksen panttivankeina. Sinä aikana hyvinvointivaltiota on ajettu systemaattisesti alas ja pienituloisten tilanne on kurjistunut radikaalisti.

Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin rohkeudella panostaa yhteiskuntaan. Ajatuksena oli se, että ketään ei jätetä ja kaikista pidetään huolta. Investointien tekeminen ja yhteisen hyvän eteen pyrkiminen aiheutti sen, että Suomi maksoi ennätysnopeasti sotakorvaukset silloiselle Neuvostoliitolle ja meidän yhteiskunnassa alkoi ovet avautua myös niille, joilla ei ollut varakasta taustaa tai hyviä suhteita. Toisen maailmansodan jälkeen tehtiin vasemmistopuolueiden johdolla monia uudistuksia, jotka mahdollistivat ihmisille inhimillisen elämän sekä hyvinvoinnin useammalle kansalaiselle.

Aidosti kaikille mahdollisuuksia tarjoava hyvinvointivaltio Suomi voi hyvin aina 90-luvun alkupuolelle, jolloin valtaan pääsi pidemmäksi aikaa Kokoomus. Vähitellen tuloerot ovat kasvaneet valtaviksi, varallisuus on kasaantut pienelle osalle kansasta ja valtion velka on kasvanut valtavasti.

Samalla on leikattu jatkuvasti vähitellen niin koulutuksesta, sosiaaliturvasta kuin terveyspalveluista. Edellisen hallituksen aikana oli hyvin lähellä, että terveyspalvelut olisi myyty alihintaan yksityiselle puolelle. Jokainen järkevä ihminen voi nähdä esimerkiksi vanhuspalveluiden tapahtumien kautta, miten terveydenhuollolle olisi käynyt – kannattamattomat laitokset olisi myyty kunnalle takaisin valtavalla ylihinnalla (koska kunnilla on lain mukaan velvollisuus järjestää terveyspalvelut) ja hinnat olisivat todennäköisesti karanneet pilviin kuin sähkömarkkinoilla konsanaan.

Nämä leikkaukset ovat johtaneet siihen, että lastensuojelu on kriisissä, opetusala väsynyttä ja hoitajat ovat valmiita vaihtamaan alaa. Valtion tasolla yksiköiden tilannetta on parannettu etuuksien korottamisella ja esimerkiksi kikystä luopumisella, mutta vuosikymmenien leikkauspolitiikka on aiheuttanut valtavan arven kansalaisten hyvinvointiin. Moni on velkaantunut, työkyky on heikentynyt ja mielenterveys ongelmissa.

Lue myös: Perustoimeentulotuella ei elintasosurffata

Kokoomus, joka markkinoi olevansa ihmisten puolella, on omilla toimillaan aiheuttanut kyseisen kriisin ja syventää sitä edelleen. Esimerkiksi Tampereella puolue on surutta ollut esittämässä leikkauksia niin lastensuojeluun kuin vanhustenhoitoon. On hankala kuvitella, että esimerkiksi aluevaltuustoissa puolue olisi yhtäkkiä panostamassa palveluihin, kun se on tähän mennessä kategorisesti niistä leikannut. Kokoomusta äänestämällä tälle menolle annetaan jatkossakin mandaatti ja silloin on turha syyttää ”vihervassareita”.

Todellisuudessa terveys- ja mielenterveyspalvelut, vanhustenhoito ja esimerkiksi lastensuojelu ansaitsevat jatkossa reformin, jossa panostuksia laitetaan kokonaisvaltaisesti kohti ennaltaehkäisevää toimintaa. Leikkaamalla kasvatetaan ainoastaan kuluja muun muassa pitkäaikaiskuntoutusten ja etuuksien muodossa. Investointi ennaltaehkäisevään toimintaan maksaa rahaa, mutta vähentää esimerkiksi erikoissairaanhoidon kustannuksia sekä mielenterveydestä johtuvia sairauspoissaoloja.

Panostuksilla voidaan luoda oikeudenmukainen hyvinvointivaltio, jossa jokainen saa tarvitsemaansa palvelua edullisesti ilman, että valtion talous romahtaa. Moni tutkimuskin tukee tätä. Aluevaaleissa voidaan äänestää parempien palveluiden puolesta tai siirtyä oikeistolaisittain yövartija-malliin, jossa valtiolla on väkivaltakoneisto ja jokainen hoitaa omat asiansa. Se on sydämetöntä eikä edusta hyvinvointivaltiota ja Suomea, jossa kaverista pidetään huolta. Sellaista Suomea me emme halua.

Lue myös: Opiskelijoiden mielenterveyspalvelut täytyy saada kuntoon

Voit tutustua aluevaaliteemoihini ja ajatuksiini sivun ylälaidasta tai klikkaamalla tätä linkkiä!

Tästä syystä tarvitsemme maksuttoman ehkäisyn Pirkanmaalle!

Maksuttomalla ehkäisyllä on monia hyviä puolia. Tilastojen mukaan suurin osa alle 30-vuotiaista käyttää ehkäisyä ja etenkin kondomi on hyvin yleinen metodi. Lukiolaisista ja ammattikoululaisista vain noin joka kymmenes oli käyttämättä ehkäisyä elämänsä aikana.

Maksuton ehkäisy on toimiva keino esimerkiksi siksi, että ehkäisyn ostaminen voi olla nuoren taloudelle kova paikka. Opiskelijoiden tulot ovat jo nyt aivan liian pienet ja talous tiukoilla, joten ehkäisypillerien tai kondomin osto voi romuttaa nuoren taloutta merkittävällä tavalla kuukaudessa, jolloin ehkäisyn käyttäminen voi jäädä vähemmälle. Jokainen esimerkiksi ehkäisypillereitä käyttänyt tietää, että esimerkiksi muutaman sadan kuukausituloilla ei välttämättä ehkäisyyn rahallisesti kauheasti panosteta.

Toiseksi maksuton ehkäisy vähentää aborttien määrää merkittävästi. Käyttämällä ehkäisyä epätoivottuja raskauksia syntyy vähemmän ja niiden hoitamiseen ei jouduta käyttämään rahaa yhtä paljoa, mitä ilmainen ehkäisy tulisi maksamaan. Lisäksi aborttien vähenemisen kannalta olennaista on se, että abortin tehnyt yksilö ei joudu vaikeuksiin esimerkiksi henkisesti, kun aborttia ei edes tarvitse tehdä.

Kolmas puoli on luonnollisesti seksitautien väheneminen. Jos ehkäisyä ja ehkäisyneuvontaa on aina saatavilla sekä testaaminen on tehty helpoksi ja stigmattomaksi, seksitautien riski laskee huomattavasti. Viimeisten vuosien aikana esimerkiksi klamydiatartuntojen määrä nuorilla on kasvanut selvästi ja panostamalla ehkäisyyn näiden määrää voidaan vähentää. Pahimmillaanhan klamydia voi olla oireeton ja aiheuttaa lapsettomuutta, mikä voi vaikuttaa yksilön elämään erittäin valtavalla tasolla.

Nuoret ovat usein myös pienempituloisia ja juuri edellä mainituilla opiskelijoilla ehkäisy voi olla isokin kuluerä (opiskelijoiden toimeentulo ja mielenterveys ovat muutenkin vaakalaudalla). Kaikki eivät opiskele, mutta moni on nyky-yhteiskunnan murroksen takia sirpaleisesti pätkä- tai osa-aikatöissä, joissa toimeentulo ei ole varmaa. Tämänkin takia ilmainen ehkäisy on tarpeellinen.

Mikäli minut valitaan Pirkanmaan aluevaltuustoon, tulen ensitilassa ajamaan kaikille alle 30-vuotiaille maksutonta ehkäisyä edellä mainittujen syiden takia. Meillä ei ole tätäkään asiaa varaa jättää hoitamatta.

Lue myös: Tampereen kaupungin tulee ottaa päätöksenteossaan huomioon mielenterveysvaikutukset

Opiskelijoiden mielenterveyspalvelut täytyy saada kuntoon

Jopa joka kolmas opiskelija kärsii mielenterveyden häiriöistä. Koronapandemian aikana oireilu on kasvanut ja valitettavasti vuosikymmenten oikeiston leikkauspolitiikka on pahentanut tilannetta. Silti ne tarjoavat samaa kaavaa ratkaisuksi ongelmaan, mikä on aivan älyvapaata!

Kun köyhältä opiskelijalta on kaikki leikattu pois, pandemia ja olemattomat mahdollisuudet sosialisoitua luovat helposti kierteen, jossa opiskelija jaa yksin opintojensa sekä elämän muiden ongelmien kanssa. Toimeentulo on jatkuvasti veitsenterällä ja esimerkiksi YTHS:sta mielenterveyspalveluiden saaminen on yhtä todennäköistä, kuin se, että mää voittaisin F1-kilpailun. Opiskelijat ovat myös kaukana viivalta muiden kuntalasten kanssa, sillä julkisen puolen palveluihin heitä ei oteta niin helposti. Mielenterveyspuolelle jono on kova julkisellakin ja silloin ohjataan YTHS:lle.

Lue myös: Mielenterveys ei ole pelkkiä terveyspalveluita

Avunsaanti on hidasta ja prosessi on haastava. Vuosi on helposti aika, minkä avun saanti kestää. Jokainen voi kuvitella, mitä käy toimintakyvylle, kun valmiiksi heikoilla oleva ihminen joutuu sinnittelemään vielä vuoden ilman mitään lisäapua. Ne, keillä on varaa, ovat niitä harvoja opiskelijoita, jotka apua voivat saada ja toisaalta heillä on harvemmin tarvetta avulle. Tilanne on sietämätön.

Sen sijaan, että lähdetään Kokoomuksen tielle ja leikataan opiskelijoiden asumistuesta ja muista jo valmiiksi olemattomista etuuksista, meidän tulisi panostaa siihen, että kaikkein haastavimmassa asemassa olevatkin voivat suorittaa opintonsa tavoiteajassa, vaikka voimia ei olisi töihin opintojen ohella. Siihen päästään, kun opiskelua tuetaan tarpeeksi hyvin taloudellisesti ja opiskelijalle annetaan nopeasti apua heikkona hetkenä. Terapiatakuu tulee toteuttaa ja keskusteluapua saada viikossa ensikontaktin hakemisesta.

Terapiatakuu toteutuu parhaiten, kun jokaisella opiskelijalla on olosuhteet ja elinolot kunnossa sekä mahdollisuus sosialisoitua varoista tai taustasta riippumatta.

Tähän voi vaikuttaa aluevaaleissa. Jos haluat uskoa Kokoomuksen kusetuksen siitä, että ei leikata (Tampereen uudella valtuustokaudella lapset ja nuoret on jo päässy leikkuriin), niin ok, usko sitten, että puolue, joka leikkaa köyhiltä, voi parantaa palveluita. Jos et usko, niin tervetuloa äänestämään fiksummin. Investoinneilla ja palveluita parantamalla me kuitenkin vähennetään tulevaisuuden kuluja ja vähennetään tarvetta eri tukien varassa elämiselle.

Nykytilanteessa apua voi saada esimerkiksi Mieli Ry:n palveluista tai akuutissa tilanteessa lähimmästä päivystyksestä.

Kuulumisia tarkastuslautakunnasta

Tiistaina 7.12.2021 oli ohjelmassa tarkastuslautakunnan syyskauden viimeinen kokous ja samalla kävimme tutustumassa yhteen arviointikohteistamme eli upouuteen Nokia Areenaan!

Areena oli tässä kohtaa jo kohtuu valmis ja viimeistelyt enää puuttuivat. Erityisen iloinen olin siitä, että näkörajoitteiset ja liikuntarajoitteiset oli huomioitu katsomoiden osalta hyvin. Lisäksi areenan palveluihin kuuluivat mm. Sukupuolineutraali inva-wc ja kierrätyksen korostaminen. Katsomotiloista oli mukava kuulla, että niitä voidaan sopeuttaa aina tilaisuuden mukaan ja esimerkiksi jääkiekko-ottelun ollessa ei-loppuunmyyty, voidaan yläparven katsomot peittää ja luoda halliin tiiviimpi tunnelma. Ilmastonmuutoksen vastustaja sisälläni oli lisäksi ilahtunut siitä, ettei hallin jäätä sulateta tapahtumien välillä, vaan hallin jää peitetään aina tapahtumien ajaksi ja se pysyy paikallaan.

Näkörajoitteisten ohjausviiva on tervetullut lisä ja tärkeä osoitus siitä, kuinka kaupungin hankkeissa huomioidaan esteettömyys.

Areenalla ei myöskään käytetä lainkaan käteistä. Toivottavasti siitäkin saadaan lisää kokemuksia tulevana vuonna.

Areenan ulkonäkö ei ole tarkastuslautakunnan arvioinnin pääkohteita, vaan enemmän painotetaan sitä, ollaanko pysytty valtuuston asettamissa tavoitteissa ja onko areenan rahoitus toteutunut toivotulla tavalla. Tarkemmat arvioinnit ja tapahtumat voit lukea Tampereen kaupungin sivuilta.

Ensi vuonna jatketaan arviointia eri kohteiden osalta ja päästään myös arvioimaan valtuuston tavoitteiden toteutumista. Lisäksi tilintarkastus vuodelle 2021 valmistuu vuoden 2022 alkupuolella.

Kiitos kaikille lautakuntatovereille kuluneesta vuodesta, pistetään taas tuulemaan ensi vuonna!

Tappara lämmitteli CHL-peliään varten aamuharjoituksilla Nokia-Areenan uudella jäällä.

Mielenterveys ei ole pelkkiä terveyspalveluita

Mielenterveyspalveluista puhuttaessa puhe keskittyy yleensä pelkästään siihen, mitä suoria palveluita on olemassa ja niiden rahoitukseen. Mielenterveys ei koostu kuitenkaan pelkästään esimerkiksi terapiapalveluista tai matalan kynnyksen kohtaamisista, vaan mielenterveyteen vaikuttavat useat eri kuntapolitiikan sektorit. Kompleksinen ongelma ei ratkea esittelemällä valtuustolle leikkauslistoja.

Tampereellaja muutenkin Suomessa on vuosien saatossa tehty paljon leikkauksia ja mielenterveyspalveluiden osalta käsillä on akuutti kriisi. Jonot ovat reilusti yli puoli vuotta pitkiä, apua ei saa nopealla kynnyksellä mistään ja matalan kynnyksen toiminta on lähes olematonta. YTHS:n palveluita käyttävillä opiskelijoilla jonot ovat jo yli vuoden mittaisia psykologille. Tilanne on suorastaan räjähtänyt käsiin koronapandemian aikana, mutta syyt tälle ovat paljon kauempana menneisyydessä ja mielenterveyden kompleksisuudessa.

Lue myös: Tampereen mielenterveyskriisi ratkeaa resursseilla, ei leikkaamalla

Monet muutokset elämässä, stressi, työelämän stressi tai työttömyys voivat vaikuttaa mielenterveyteen. Erilaiset leikkaukset aiheuttavat helposti stressiä toimeentulon kanssa ja pitkään jatkunut leikkauspolitiikka ajaa yhä useammat ihmiset joko ahtaalle tai pidemmän päälle syrjäytymisvaaraan ja syrjäytymään. Perheet kärsivät, nuoret kärsivät ja nämä heijastuvat helposti levottomuutena koulussa sekä sairauspoissaoloina työpaikoilla.

Samalla kun ihmisten työkuorma kasvaa, kasvaa stressi entisestään. Vapaa-aika ja työelämä ovat alkaneet monella hämärtyä etenkin etätöiden takia, mutta myös siksi, että jopa vapaa-ajalla joutuu vastailemaan työsähköposteihin. Nuorilla taas oirehtiminen näkyy esimerkiksi koulussa. Koulutuksesta on vuosikymmeninä leikattu paljon ja ryhmäkoot ovat paisuneet valtavan suuriksi – tämän takia opettajilla ei ole aikaa ja resursseja tukea nuoria yksilöllisesti, mikä johtaa helposti kierteeseen, jossa nuoren oma motivaatio opiskelua kohtaan laskee. Yhdessä kodin pahentuneen tilanteen kanssa nuoret alkavat oireilla ja pahimmillaan mennään sosiaalityöntekijöiden puheille. Mutta heiltäkin on leikattu resursseja, mikä on johtanut yksilöllisen avunannon heikkenemiseen ja tätä myöten edelleen kasvavaan ongelmien kierteeseen.

Kuntien leikkaukset muun muassa erilaisista nuorisopalveluista, liikunnasta, kulttuurista ja terveyspalveluista johtavat siihen, että apua ei saada ja esimerkiksi pienituloisille nuorille ei voida tarjota mielekästä tekemistä vapaa-ajalla. Leikkaukset koulutuksesta johtavat vähitellen opettajien väsymykseen ja sairauspoissaoloihin sekä oppilaiden heikentyvään yksilölliseen avunsaantiin.

Kaikki nämä leikkaukset kumuloituvat ja johtavat muun muassa kasvaneisiin sosiaaliturvamenoihin, sairauspoissaolojen lisääntymiseen, työkyvyttömyyseläkkeiden kasvamiseen ja vaikkapa pidentyneeseen kuntoutustarpeeseen. Kaikista leikkauksista syntyy kuluja, jotka näkyvät yleensä vasta viiveellä, mutta jotka tulevat kalliiksi. Esimerkiksi Suomessa mielenterveyteen liittyvät vaivat, kuten juuri edellä mainitut sairauspoissaolot, syrjäytyminen ja pitkittynyt terapiantarve, maksavat OECD:n raportin mukaan Suomelle vuosittain yli 11 (!!!) miljardia euroa. Summa on aivan järjettömän suuri ja se olisi vältettävissä, jos yhteiskunta pystyisi tukemaan kaikkia ja ehkäisemään syrjäytymistä sekä tarjoamaan mielenterveyspalveluita kaikille tarpeeksi nopealla aikataululla.

Tämän takia poliitikkojen pitää jättää leikkaaminen lääkäreille ja tarjota resurssit eri alojen ammattilaisille operoida kestävällä pohjalla. Koronan jälkeen leikkaukset ovat viimeinen asia, jolla hyvinvointialueiden talous tai sen asukkaiden hyvinvointi pelastetaan. Tilalle tulee tarjota elvytystä ja pitää huoli siitä, että syrjäytymisen aiheuttamat kustannukset eivät jatka kasvuaan. Matalan kynnyksen palveluihin tulee panostaa ja apua tulee saada alle 7 päivässä. Muuten on edessä monelle yhtä synkät ajat, mitä oli 90-luvun laman jälkeen.

Toteutetaan terapiatakuu koko pirkanmaalla. Äänestetään käsillä, ei suulla.

Tutustu teemoihini vaaleissa tästä linkistä!

%d bloggaajaa tykkää tästä: