Onko Suomessa liian suuri julkinen sektori? Puheet ylipaisuneesta hallinnosta, liian suuresta julkisesta sektorista ja julkisen puolen tehottomuudesta ovat vahvasti arvolatautuneita ja vailla todellisuuspohjaa. Tarkoitus lieneekin luoda markkinoiden hallitsema malli, jossa ihminen alistetaan voittojen tekemiselle ja työttömät saadaan töihin halvalla tai ilmaiseksi.
Omalla työuralla julkisella sektorilla on tullut tehtyä muun muassa kerralla 5-10 ihmisen töitä, todistettua useamman työkaverin burnouteja ja huomattua, että julkisella on jatkuva aliresursointi päällä. Vähäisestä ihmismäärästä revitään kaikki mahdollinen irti ja uusia otetaan tilalle vain, kun lakisääteiset tehtävät uhkaavat jäädä tekemättä (jos silloinkaan). Yhteiskunta romahtaisi ilman toimivaa julkista sektoria. Iso-Britannia on hyvä osoitus tästä, sillä jatkuvat leikkaukset ovat ajaneet yhä useamman ihmisen köyhyyteen
Julkisen puolen palkkaus on heikko suhteessa työmäärään ja työnkuvaan. Julkisella sektorilla työskentelevien panosta ei valitettavasti arvosteta rahallisesti, koska työ ei tuo taseeseen suoria ja mitattavia voittoja. Julkisen sektorin työntekijät nähdään puheissa menoeränä. Julkisen puolen työ on kuitenkin arvokkaampaa, kuin myyntiin ja luonnon tuhoamiseen tähtäävä kaupallinen toiminta.
Leikkaaminen tulee myös julkiselle puolelle työnantajana sekä mahdollistajana kalliiksi. Riittävä julkisen puolen henkilöstö voisi jopa tuoda säästöjä, kun kalliit sairauspoissaolot ja uusien koulutus jäisivät pois.
Toimiva julkinen sektori mahdollistaa kukoistavan yksityisen sektorin
Julkinen puoli työllistää paljon ihmisiä ja mahdollistaa yksityisen toiminnan. Vai miten yksityinen puoli toimisi, jos terveys olisi harvojen etuoikeus ja lapsia ei saisi päivähoitoon? Ei toimisi lainkaan, uskallan väittää. Tai voisi siten toimia, että naiset jäisivät kotiin kuten oikeiston mielestä vanhoina hyvinä aikoina kuuluikin ja miehet tekisivät työt. Se ei ole kuitenkaan missään määrin tavoitteellinen tai toivottava suunta.
Jos julkinen puoli ajetaan minimiin, kaikki eivät ”pääsisi” töihin, vaikka oikeisto narratiivissaan tätä tykkää ajaa. Hyvin harva työtön nytkään on vapaaehtoisesti työtön. Kasvanut työttömyys ja pidentyvät työttömyysjakot sekä niistä seuraava työkyvyn aleneminen tulisi kalliiksi valtiolle.
However, hallitus on jo pohjustamassa tulevaa tekemällä työttömyyden ja sairauden ajan etuuksista täysin riittämättömät inhimilliseen elämään.
Jos nykyisen 10 työtöntä per työpaikka tilalle tulee 20 työtöntä per työpaikka, niin palkkoja ja työehtoja voidaankin ”paikallisesti sopia” lähemmäs orjuutta. Sehän hyödyttää tietenkin pientä porukkaa, mutta suurin osa kärsii. Myös jo työelämässä olevat kärsivät, kun heidän tilalleen otetaan työvoimaa, joka tekee leivän eteen töitä alle minimipalkan. Valitettavan moni ei tätä ymmärrä ennen, kuin osuu omalle kohdalle ja on liian myöhäistä.
Yhteiskunnan suunnan tulisi muutenkin olla kohti työnteon vähentämistä, resurssien tasaisempaa jakamista ja peruselämän edellytysten turvaamista kaikille. Nykyinen suunta on yksiselitteisesti väärä.
Joten ei, Suomessa ei ole liian suuri julkinen sektori. Oikeastaan sen kokoa voisi jopa kasvattaa ja luopua turhasta työstä.
Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.
