Miksi ihmisarvo määritellään työpaikan mukaan ja miksi riittävän moni ei kyseenalaista työn merkitystä meidän kaikkien elämässä? Miksi ihmiset vaativat lisää työtä, kun voisimme vaatia lisää vapaa-aikaa ja olemassa olevan työn tasaisempaa jakamista?
Työn merkitys on valtava meidän elämässä. Nykyään moni tekee n. 40 tunnin työviikkoja, jaettuna viidelle päivälle viikossa. Historiassa työtä on tehty enemmänkin. Työ on aina ollut jokin ihmisarvon mitta. Pienipalkkaisten alojen työntekijöitä arvostetaan, kun tehdään paljon tunteja ja hyväpalkkaisissa ammateissa ihmisarvo mitataan palkkakuitin mukaan.
Miksi? Miksi ihmisen pitää polttaa itsensä loppuun saadakseen vapautta tai muiden arvostusta?
Vaurautta on maailmassa nykyään enemmän kuin koskaan, mutta se on hyvin epätasaisesti jakautunut. Vauraus on keskittynyt hyvin pienelle ryhmälle. Samalla köyhiä on enemmän kuin koskaan. Kärjistäen pieni joukko nauttii massojen tuottamista hyödyistä ja saa paljon rahaa sekä vapaa-aikaa.
Lue myös: Kaikilta työttömiltä leikataan, koska lehdissä oli juttua ideologisesti työttömistä
Työstä syntyvät hyödyt tulisi jakaa huomattavasti tasaisemmin. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus myös nauttia elämästä ennen eläkettä, tehdä arvokkaita asioita vapaa-ajalla ja saada työstä korvaus, joka riittää inhimilliseen elämään. Toiset kituuttavat täysillä tunneilla köyhyysrajalla, toiset ovat nähneet koko maailman 40-vuotiaina.
Näin ei tarvitsisi olla. Se vaatisi radikaalia ajattelutavan muuttamista vauraudenjaosta ja jatkuvan kasvun tavoittelusta. Uusjako ei olisi edes mitenkään utopistinen. Valitettavasti ihmisille on iskostettu työllisyys ihmisarvon mittarina erittäin syvälle tajuntaan.
Maailma ei kaatuisi siihen, että ihmisillä olisi vapaa-aikaa jo ennen eläkettä. Pitäisikö tehdä uusjako ja arvostaa ihmisen oma elämä työn yläpuolelle? Mielestäni pitäisi.
Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.
