Tampereen köyhyysohjelma on ollut merkittävä työkalu kaupungin pyrkimyksessä vähentää köyhyyden vaikutuksia ja edistää tasa-arvoisuutta. Orpon hallituksen leikkausten takia köyhyysohjelmaa tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Kolmen valtuustokauden aikana toteutetut köyhyysohjelmat ovat tuoneet konkreettisia toimia ja parannuksia tamperelaisten elämään, mutta samalla ne ovat asettaneet kaupungin eteen jatkuvan haasteen vastata yhä kasvaviin tarpeisiin samalla, kun rahoitusta ei ole tullut liikaa lisää. Erilaiset kriisitkin ovat lisänneet köyhyyttä ja toisaalta siirtyminen hyvinvointialueisiin on hämärtänyt vastuunjakoa köyhyyteen puuttumisessa.
Vuoden 2023 puolella Tampereen kaupungin köyhyysohjelma on uudistettu vastaamaan kunnan uutta roolia ja tehtäviä. Pienituloisten osuus kotitalouksista on Tampereella 16,8 prosenttia. Se on suurempi kuin koko maassa keskimäärin, koko maassa pienituloisten osuus on 13,2 prosenttia. Köyhien määrä Tampereella on lähes kaksinkertaistunut viimeisten 20 vuoden aikana.
Erityisenä ongelmana Tampereella on yllättäen köyhyyden ja huono-osaisuuden sukupolvistuminen ja asuinalueiden eriytyminen. Myös kaupunginosien väliset tuloerot ovat kasvaneet. Tähän voidaan onneksi puuttua kaupunkitasolla tukemalla kohtuuhintaista asuinrakentamista eri kaupunginosiin.
Tampereen köyhyysohjelmasta konkreettista hyötyä asukkaille
Mitä mittarit kertovat tamperelaisten köyhyydestä? Köyhyyden mittarit ovat monimuotoiset, ja ne heijastavat väestön tulotasoa ja hyvinvointia. Aktiivipassin, Kaikukortin, ruokajakelun ja muiden tukitoimien käyttö ja tarve ovat olleet indikaattoreita siitä, miten kaupunki on vastannut köyhyyden haasteisiin. Tilastojen valossa saavutukset ovat olleet merkittäviä, mutta samalla haasteet ovat kasvaneet.
Mitä köyhyysohjelmilla on saavutettu? Ensimmäisten kahden köyhyysohjelman tulokset ovat nähtävissä käytännön toimissa, kuten aktiivipassissa, Kaikukortissa, ruokajakelussa ja talousneuvolassa. Kaupunki on panostanut erityisesti lasten, nuorten ja perheiden palveluihin madaltaen palveluihin pääsyn kynnystä. Kulttuuripalveluiden, museoiden ja konserttien saavutettavuus on parantunut, ja ruokapankin avulla on jaettu merkittävä määrä ruoka-apua niitä tarvitseville.
Tulevaisuudessa Tampereen köyhyysohjelman on jatkuttava vahvasti, vaikka Petteri Orpon hallituksen leikkaukset luovat varjoja ohjelman rahoituksen ylle. Ruokapankin, aktiivipassin ja Kaikukortin jatkaminen on tärkeää, sillä ne ovat osoittautuneet merkittäviksi tukimuodoiksi kaupunkilaisille. Erityisesti ruokapankki on ollut elintärkeä apu ruuan saannissa niille, joilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia huolehtia perustarpeistaan. Ruokapankin ja muun ruokajakelun turvaaminen on tärkeää ja kaupungin tulee hoitaa riittävä rahoitus toimintaan.
Köyhyyden torjumisen tukitoimet eivät ole vain taloudellisia tukia, vaan ne tuovat myös inhimillistä iloa ja mahdollisuuksia niille, jotka muuten jäisivät syrjään. Kaupungin koordinoimat ohjelmat, kuten Taidekaari ja vapaaehtoisten luotsitoiminta, ovat olleet osa laajempaa pyrkimystä vähentää eriarvoisuutta ja tarjota kaikille mahdollisuus osallistua kulttuuriin ja yhteiskuntaan.
Toivon, että Tampereen köyhyysohjelma jatkuu voimakkaana ja innovatiivisena, kyeten vastaamaan muuttuviin tarpeisiin. Vaikka haasteet ovat olemassa, kaupungin sitoutuminen köyhyyden vähentämiseen luo perustan kestävälle ja oikeudenmukaiselle yhteiskunnalle. Tulevaisuudessa on tärkeää ylläpitää ja vahvistaa näitä toimia, jotta jokainen tamperelainen voi kokea olevansa osa kasvavaa kaupunkia. Köyhyyden torjumiseksi on myös ehdottoman tärkeää, että yhteistyö hyvinvointialueen kanssa saadaan sujuvammaksi.
Lue myös: Talousosaajapuolue Kokoomus on ajamassa Suomen jälleen pulaan
Voit lukea lisää köyhyyden torjumisesta Tarkastuslautakunnan Arviointikertomuksesta!
Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.
