Mielenterveyspalveluista puhuttaessa puhe keskittyy yleensä pelkästään siihen, mitä suoria palveluita on olemassa ja niiden rahoitukseen. Mielenterveys ei koostu kuitenkaan pelkästään esimerkiksi terapiapalveluista tai matalan kynnyksen kohtaamisista, vaan mielenterveyteen vaikuttavat useat eri kuntapolitiikan sektorit. Kompleksinen ongelma ei ratkea esittelemällä valtuustolle leikkauslistoja.
Tampereellaja muutenkin Suomessa on vuosien saatossa tehty paljon leikkauksia ja mielenterveyspalveluiden osalta käsillä on akuutti kriisi. Jonot ovat reilusti yli puoli vuotta pitkiä, apua ei saa nopealla kynnyksellä mistään ja matalan kynnyksen toiminta on lähes olematonta. YTHS:n palveluita käyttävillä opiskelijoilla jonot ovat jo yli vuoden mittaisia psykologille. Tilanne on suorastaan räjähtänyt käsiin koronapandemian aikana, mutta syyt tälle ovat paljon kauempana menneisyydessä ja mielenterveyden kompleksisuudessa.
Lue myös: Tampereen mielenterveyskriisi ratkeaa resursseilla, ei leikkaamalla
Monet muutokset elämässä, stressi, työelämän stressi tai työttömyys voivat vaikuttaa mielenterveyteen. Erilaiset leikkaukset aiheuttavat helposti stressiä toimeentulon kanssa ja pitkään jatkunut leikkauspolitiikka ajaa yhä useammat ihmiset joko ahtaalle tai pidemmän päälle syrjäytymisvaaraan ja syrjäytymään. Perheet kärsivät, nuoret kärsivät ja nämä heijastuvat helposti levottomuutena koulussa sekä sairauspoissaoloina työpaikoilla.
Samalla kun ihmisten työkuorma kasvaa, kasvaa stressi entisestään. Vapaa-aika ja työelämä ovat alkaneet monella hämärtyä etenkin etätöiden takia, mutta myös siksi, että jopa vapaa-ajalla joutuu vastailemaan työsähköposteihin. Nuorilla taas oirehtiminen näkyy esimerkiksi koulussa. Koulutuksesta on vuosikymmeninä leikattu paljon ja ryhmäkoot ovat paisuneet valtavan suuriksi – tämän takia opettajilla ei ole aikaa ja resursseja tukea nuoria yksilöllisesti, mikä johtaa helposti kierteeseen, jossa nuoren oma motivaatio opiskelua kohtaan laskee. Yhdessä kodin pahentuneen tilanteen kanssa nuoret alkavat oireilla ja pahimmillaan mennään sosiaalityöntekijöiden puheille. Mutta heiltäkin on leikattu resursseja, mikä on johtanut yksilöllisen avunannon heikkenemiseen ja tätä myöten edelleen kasvavaan ongelmien kierteeseen.
Kuntien leikkaukset muun muassa erilaisista nuorisopalveluista, liikunnasta, kulttuurista ja terveyspalveluista johtavat siihen, että apua ei saada ja esimerkiksi pienituloisille nuorille ei voida tarjota mielekästä tekemistä vapaa-ajalla. Leikkaukset koulutuksesta johtavat vähitellen opettajien väsymykseen ja sairauspoissaoloihin sekä oppilaiden heikentyvään yksilölliseen avunsaantiin.
Kaikki nämä leikkaukset kumuloituvat ja johtavat muun muassa kasvaneisiin sosiaaliturvamenoihin, sairauspoissaolojen lisääntymiseen, työkyvyttömyyseläkkeiden kasvamiseen ja vaikkapa pidentyneeseen kuntoutustarpeeseen. Kaikista leikkauksista syntyy kuluja, jotka näkyvät yleensä vasta viiveellä, mutta jotka tulevat kalliiksi. Esimerkiksi Suomessa mielenterveyteen liittyvät vaivat, kuten juuri edellä mainitut sairauspoissaolot, syrjäytyminen ja pitkittynyt terapiantarve, maksavat OECD:n raportin mukaan Suomelle vuosittain yli 11 (!!!) miljardia euroa. Summa on aivan järjettömän suuri ja se olisi vältettävissä, jos yhteiskunta pystyisi tukemaan kaikkia ja ehkäisemään syrjäytymistä sekä tarjoamaan mielenterveyspalveluita kaikille tarpeeksi nopealla aikataululla.
Tämän takia poliitikkojen pitää jättää leikkaaminen lääkäreille ja tarjota resurssit eri alojen ammattilaisille operoida kestävällä pohjalla. Koronan jälkeen leikkaukset ovat viimeinen asia, jolla hyvinvointialueiden talous tai sen asukkaiden hyvinvointi pelastetaan. Tilalle tulee tarjota elvytystä ja pitää huoli siitä, että syrjäytymisen aiheuttamat kustannukset eivät jatka kasvuaan. Matalan kynnyksen palveluihin tulee panostaa ja apua tulee saada alle 7 päivässä. Muuten on edessä monelle yhtä synkät ajat, mitä oli 90-luvun laman jälkeen.
Toteutetaan terapiatakuu koko pirkanmaalla. Äänestetään käsillä, ei suulla.
Tutustu teemoihini vaaleissa tästä linkistä!
Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.
