Miten hyvinvointialueiden rahoitus järjestetään?

Onko hyvinvointialueiden rahoituksen vaihtoehtona joko leikkaukset palveluista tai veronkorotukset?

Tosiasiassa ei. Kolmas vaihtoehto on vaihtoehto, jonka avulla investoidaan tulevaisuutta ajatellen.

Itse koen aiheena rahoituksesta puhumisen olevan tärkeä ja etenkin  ajatusmallin muuttamisen sen taustalla. Monesti kysymys juuri kuuluukin, että leikataanko vai korotetaanko veroja, kun välttämättä asia ei ole niin yksinkertainen.

Jos annan lyhyen vastauksen, niin nykyisessä markkinatilanteessa reformi sote-palveluihin tehtäisiin lainarahalla. Tätä tukevat erilaiset tutkimukset ja tilastot. Esimerkiksi mielenterveyden ongelmat itsessään maksavat yhteiskunnalle vuosittain 11 miljardia (!!) euroa (OECD). Valtioneuvoston selvitys mielenterveys- ja päihdepalveluiden toiminnasta taas osoittaa, että lisäsijoitus masennuksen ja ahdistuksen hoitoon tuottaa 15 vuoden sisällä n. 3,3–5,7 kertaa sijoitetun summan takaisin. Nykyisellä olemattomalla lainankorolla saamme velkaa anteeksi samalla, kun panostamme palveluihin ja vähennämme kuluja tulevaisuudessa.

Samansuuntaisia tutkimuksia on olemassa myös esimerkiksi sairauspoissaolojen kohdalla. Ne maksavat työnantajalle (tulevaisuudessa siis hyvinvointialueelle) valtavia summia ja vaativat luonnollisesti aina sijaisia tekemään vuoroja ja kenties kouluttamista, mikä taas on vaikkapa hoitotyön kohdalla pois itse hoitotyöstä. Tällä hetkellä peräti 95 % alle 30-vuotiaista hoitoalan työntekijöistä on harkinnut alanvaihtoa (Tehyn kysely syksy 2021) ja se vasta tulisi kalliiksi työnantajille. Veto- ja pitovoiman ylläpitämiseksi on tärkeää, että alalla pysytään ja siellä voidaan hyvin. Rahoitusta turvaisin samalla tavalla, kuin mielenterveyden ongelmien kohdalla.

Lue myös: Mielenterveys ei ole pelkkiä terveyspalveluita

Sosiaalipalveluiden kohdalla tärkein syy lisärahoitukselle on myös tulevaisuuden kustannusten vähentäminen. Sosiaalipalveluiden puute johtaa samoihin ongelmiin, kuin jonot mielenterveyspalveluihin – ilman varhaista puuttumista tarve asiakkuudelle pidentyy helposti huomattavasti ja se taas johtaa lisäkuluihin esimerkiksi kasvaneiden etuusmenojen osalta. Tämän takia panostus ennaltaehkäisevään lastensuojeluun voi johtaa kulujen laskemiseen niin aikuissosiaalityön kohdalla kuin vaikkapa etuusmenojen osalta. Täten saadaan panostamalla leikattua kuluja tulevaisuudessa, vaikka ne eivät taseessa seuraavaan viiteen vuoteen välttämättä kovin dramaattisesti näykään.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden saaminen myös syrjäseuduilla ihmisten lähelle onkin hieman kinkkisempi juttu, joka voi vaatia osittain jonkinasteisia sopeutuksia. Pitämällä palvelut helposti saatavilla (=lähellä) saadaan kuitenkin sama efekti aikaan, kuin edellä mainittujen toimintojen osalta – hoitoon hakeutuminen ajoissa vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta ja täten myös tarvetta sen rahoitukselle. Nopea lähihoito voidaan taata terveyskeskusten ohella myös lisäämällä digipalveluita (ei kuitenkaan korvaamalla esim. vanhustenhoidossa ihmisten kohtaamista) ja hoitamalla potilaita sairaankuljetuksen osalta mahdollisuuksien mukaan paikan päällä. Tällä tavalla voitaneen saada jollain tavalla kuluja laskettua ja erikoissairaanhoidon kuluja lasketaan keskittämällä ne ns. yhdelle luukulle.

Vanhuspalveluiden osalta säästöjä on hankala luoda samalla tavalla ja tulevaisuuden säästöjen hakeminen on haastavaa. Parhaiten säästöjä luotaneen luomalla työntekijöille työympäristö, jossa he voivat hyvin ja jossa he ovat tyytyväisiä ja pitämällä nykyiset osaajat alalla sekä houkuttelemalla tulevia osaajia. Inhimillinen vanhuus tulee taata kaikille ja siihen saataneen rahoitus edellä mainittujen palveluiden kautta tulevaisuudessa kertyneillä säästöillä.

Tässä ”lyhyt” vastaus asiaan. Mutta, jos halutaan katsoa tuon dualistisen näkemyksen kautta eli leikataanko muualta vai nostetaanko veroja, olisin verojen korottamisen kannalla. Tosin tämän hyvinvointialueen rahoituksen kohdalla pitäisi varmistaa, että verotus tosiaan kohdistuu sinne, missä verojenmaksukykyä on – pieni- ja keskituloisten kohdalla verojennostot heikentävät ostovoimaa ja talouskasvua. Lisäksi pienituloisten kohdalla korotetut verot saattavat taas vähentää hakeutumista varhaisessa vaiheessa terveyspalveluiden pariin, mikä taas vähentää niitä säästöjä, joita olisi saatavissa tulevaisuudessa.

Tutustu aluevaaliteemoihini tästä!

Julkaissut Santeri Kärki

Kirjoitan lähes kaikesta ja minua kiinnostaa lähes kaikki. Jos pitää valita, aiheena ovat urheilu, politiikka ja historia. Tarkastuslautakunnan jäsen, Tampere, Vihreät. Ratkaisuasiantuntija. Yhteydenotot ja palaute: Santeri@santerikarki.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: