Tällä hetkellä Suomessa on noin 250 000 ”työtöntä työnhakijaa”. Käytän tässä lainausmerkkejä, sillä kaikki työttömät työnhakijat eivät todellakaan ole työkykyisiä.
Suomessa on velvollisuus ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi ja turvata elatuksensa toimeentulotukeen nähden ensisijaisella tavalla. Mikäli ei ole työkykyä, tulee selvittää oikeus ensisijaisesti esimerkiksi sairauspäivärahaan, kuntoutusetuuksiin tai eläke-etuuksiin. Kuntoutusetuudet ja eläke-etuudet kulkevat osin käsi kädessä.
Lue myös: “Kalja-Make” on uusi sossu-Tatu
Tiivistetysti: monen työkyvyttömyysputki kohti ”työtöntä työnhakijaa” kulkee sairauspäivärahan kautta, jota voi saada enimmillään 300 arkipäivää samaa sairautta kohti. Tämän jälkeen tulee selvittää oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, joka voidaan myöntää määräaikaisena tai toistaiseksi voimassa olevana. Vajaat 190 000 suomalaista (12/2022) on työkyvyttömyyseläkkeellä, eli jopa 6 % työikäisistä ja työkyvyttömyys maksaa yhteiskunnalle miljardeja vuodessa (eli enemmän, kuin riittävä toimeentulotuki kaikille). Keskimäärin joka neljäs työkyvyttömyyseläkehakemus hylätään.
Kun ihminen ei saa työkyvyttömyyseläkettä tai jos häntä ei katsota lain vaatimalla tavalla sairaaksi/työkyvyttömäksi, päästäänkin absurdiin tilanteeseen. Tällöin elatus tulee turvata työttömyysetuuksilla, eli ihmisen pitää ilmoittautua kokoaikatyötä hakevaksi työttömäksi työnhakijaksi. Valitettavasti tämä on ainoa vaihtoehto, jos ei halua joutua perustoimeentulotuen perusosan alentamisen kohteeksi. Toki nykyään voidaan velvoittaa hakemaan 0 työpaikkaa kuukaudessa, mutta on aiheellista kysyä: kenen etu on pitää työkyvytöntä ihmistä työnhakijana ja jättää ensisijaiset tukitoimet tekemättä? Vastaus on suora: ei yksilön eikä yhteiskunnan.
Lue myös: Leikkauspolitiikka lisää mielenterveysperusteisia kustannuksia
Paras ratkaisu nykytilanteessa olisi pidentää sairauspäivärahan enimmäiskestoa ja tarjota joustavia kuntoutusvaihtoehtoja, jotka voidaan räätälöidä paremmin yksilön elämäntilanteen, terveydentilan ja jaksamisen mukaan. Ultimaattinen ratkaisu tähän päälle olisi perustulo, joka mahdollistaisi joustavan toiminnan jaksamisen mukaan.
Muutoksia parempaan ei valitettavasti hallitusohjelmassa näy, mikä tietää sitä, että erittäin moni on pulassa seuraavan 4 vuoden aikana. Leikkaukset eivät edistä työkyvyttömien toipumista ja paluuta ”yhteiskunnan tuottavaksi jäseneksi”, oli status sitten työtön tai työkyvytön.
Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.
