Vaalit lähestyvät kovaa vauhtia ja ehdokkaiden kampanjointi on koventunut. Vaaleihin liittyy kuitenkin eräänlainen näkyvyysvinouma, sillä rahan avulla ehdokkaat voivat saada jopa “ansaitsemaansa enemmän” näkyvyyttä. Vaalirahoitus vääristää vaalituloksia nykyisessä systeemissä niin paljon, että se uhkaa jopa demokratian toteutumista.
Jos totta puhutaan, niin tuntuu siltä, että esimerkiksi Kokoomus-puolueen saama äänimäärä 20 prosentin molemmin puolin kaikissa vaaleissa vaikuttaa kummalliselta, sillä puolue itsessään ajaa vain erittäin pienen prosentin asioita Suomessa (lue myös siitä, miten epäinhimillistä Kokoomuksen politiikka on). Tätä ajatusta tutkittuani päädyin edustuksen suhteen pariinkin hypoteesiin, miksi näin on. Yksi syy voisi olla kenties se, että kaikki äänestysikäiset eivät aina ymmärrä vaalien luonnetta.
Tässä kirjoituksessa käsiteltävä syy on kuitenkin toinen. Se on nimittäin vaalirahoitus – tai sen puute.
Vaalirahoitus jakaa ehdokkaat jo etukäteen “voittajiin ja häviäjiin”
Vaalirahoitus koostuu pääosin kahdesta eri elementistä. Toisessa osana on Suomen valtio, joka jakaa eduskunnassa oleville puolueille aina tietyt summat rahaa vaaleja varten. Puolueet itse päättävät, miten ja kenelle budjetti sekä vaalirahoitus käytetään. T
Toinen, eduskuntavaalien kaltaisissa henkilövaaleissa olennainen rahoituksen osa, on yksittäisten ehdokkaiden saama rahoitus. Tähän rahoitukseen lasketaan mukaan ehdokkaiden saamat lahjoitukset mm. yrityksiltä tai yksityisiltä tahoilta. Vaalirahoitusta voidaan jakaa myös kuntavaaleissa, mutta niissä jakovara on merkittävästi pienempi.
Vuoden 2015 parlamenttivaaleja eli eduskuntavaaleja tarkastellessa tuloksista löytyy erittäin suuri vinoutuma puolueiden välillä. Puolueiden kannatusluvut olivat seuraavat:
Keskusta (21,1 %), PS (17,65 %), Kokoomus (18,2 %), SDP (16,5 %), Vihreät (8,5 %) ja Vasemmistoliitto (7,1 %).
Vuoden 2015 vaalirahoituslukemat ovat kovaa katsottavaa suurien puolueiden osalta. Tilaston löydät täältä. 15 eniten rahoitusta saaneen henkilön joukosta löytyy Antti Rinnettä lukuun ottamatta 14 Kokoomuksen, Keskustan ja RKP:n ehdokasta. Näistä yhdeksän oli ehdolla Kokoomuksen listoilla. Eniten näiden neljän suuren ja vanhan puolueen ulkopuolelta rahoitusta saanut oli Vasemmistoliiton Risto Kalliorinne (Oulun vaalipiiri), joka sai vaaleissa rahoitusta 31 000 euroa, eli noin parikymmentä tonnia vähemmän kuin yksikään 15 eniten rahaa saaneesta ehdokkaasta.
Tilastojen tarkastelusta päästäänkin juuri itse asiaan, eli vaalirahoituksen vaikutukseen ehdokkaiden läpipääsyssä. Suurin osa enemmän rahoitusta saaneista ehdokkaista kuului juuri Kokoomukseen tai Keskustaan, kun taas vähemmän rahoitusta saaneita oli mm. Perussuomalaisissa, Vasemmistossa ja Vihreissä. Rahalla vaikuttaisi saavan näkyvyyttä, ja kuten kaikki tietävät, nykyaikana näkyvyys ja mediahuomio tuntuvat olevan jopa tärkeämpiä kuin itse harjoitettu politiikka (aiheesta lisää: Sanna Marinin hallitus on saanut 2023 päättyvällä kaudella aikaan paljon hyvää, mutta kansa on unohtanut sen). Sama pätee monella muullakin yhteiskunnan osa-alueella – esimerkiksi televisiossa mainostettavia tuotteita ostetaan huomattavasti enemmän kuin tuotteita, jotka vain sattuvat olemaan kaupan hyllyillä tai joita mainostetaan kevyesti kadunvarsilla.
Vaalirahoitus mahdollistaa ylinäkyvyyden ja vääristää jakaumaa eduskunnassa
Vaalien alla ihmiset ostavat tuotteen – tässä tapauksessa ehdokkaan ja hänen lupauksensa – vaalirahoituksen tuoman näkyvyyden, ei ehdokkaan kykyjen perusteella.
Tylysti sanottuna vaalien alla ihmiset ostavat tuotteen – tässä tapauksessa ehdokkaan ja hänen lupauksensa – vaalirahoituksen tuoman näkyvyyden, ei ehdokkaan kykyjen perusteella.. Näin suuri vinouma esimerkiksi Kokoomuksen ja monen pienen puolueen välillä johtaakin mielestäni väistämättä siihen, että Kokoomus saa kenties enemmän ääniä vaaleissa, kuin mitä se olisi sen puolueohjelmalla tai yksittäisten edustajien mielipiteitä kuunnellessa ansainnut.
Tilastoidun vaalirahoituksen lisäksi täytyy muistaa, että esimerkiksi EK tai muut lobbaavat tahot rahoittavat suuresti oikeistopuolueiden vaalikampanjoita epäsuorasti omien kanaviensa kautta. Lisäksi medianäkyvyys on usein saatavissa vain maineen ja rahoituksen kautta, joten siitä syystä monesti varakkaat tahot saavat mielipiteensä iltapäivälehdissä useammin julki kuin vaikkapa vasemmiston edustajat.
Lue myös: Kokoomuksen leikkauslistat ovat kylmäävää luettavaa
Samalla voidaan miettiä, mikä olisi viime vaaleissa ollut pienempien puolueiden osuus, jos heillä olisi taustalla samanlainen rahoitus kuin mitä vaikkapa Kokoomuksella ja Keskustalla olisi ollut. Nämä puolueet, kuten Perussuomalaiset, Vihreät ja Vasemmisto, saivat oman äänisaaliinsa kohtalaisen ylös enemmän poliittisen ohjelmansa avulla kuin rahoituksella. Jos äänestyskäyttäytyminen noudattaisi enemmän äänestäjien mielipiteitä ja kansan enemmistöä, Kokoomus tai Keskusta nykypolitiikalla eivät olisi olleet mukana hallituksessa.
Tulevaisuudessa meno tulee luultavasti pysymään samana. Näin ollen jokaisen kansalaisen omana tehtävänä on unohtaa jatkuva “informaatio”tulva mediassa ja selvittää itsenäisesti, mitä kukakin puoluea tarjoaa juuri itselle.
Samalla vaalirahoitukseen tulee saada jonkinlainen maksimisumma eli vaalirahakatto, jotta tulevissa vaaleissa valitut päättäjät edustaisivat paremmin läpileikkausta kansasta, eikä pelkästään varakasta eliittiä. Sama pätee niin kuntavaaleissa kuin eduskuntavaaleissa.
Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.
