Viime viikkoina Suomessa on puhututtanut paljon EU:n elvytyspaketti, jossa Suomi joutuu nettomaksajan rooliin. Keskustelu on kuitenkin turhan paljon polarisoitunut pelkän rahasumman ympärille ja populistien huudot köyhien etelävaltioiden rahoittamisesta ovat peittäneet alleen syyt Suomen maksamalle summalle, minkä lisäksi EU-jäsenyyden hyödyistä ei ole keskusteltu tarpeeksi.
Suomi joutuu maksamaan elvytysrahastoon vuoteen 2058 mennessä 6,6 miljardia, saaden samalla takaisin 3,2 miljardia euroa. Näin ollen Suomen osuus rahastosta on 3,4 miljardia tappiollinen. Tämä on luonnollinen lopputulos muutenkin, sillä Suomi on yksi EU:n varakkaimpia maita ja muutenkin nettomaksajan roolissa unionissa. Toisaalta Sanna Marin onnistui neuvottelemaan Suomelle edullisemman paketin kuin aiemmin oli tarkoituksena, joten siinä mielessä neuvottelutuloksia voidaan pitää onnistuneina. Tukipaketin tarkoitus on muutenkin elvyttää koronan runtelemaa unionin taloutta, mikä on myös Suomen etu, sillä Suomi tarvitsee sekä vientiä että tuontia EU-alueella.
Lue myös: Vappusatanen toteutui huomaamatta
Unioniin kuuluminen on Suomelle taloudellisesti merkittävä asia. Unionin vapaakauppasopimusten avulla Suomi pystyy viemään ja tuomaan haluamiaan tuotteita paljon halvemmalla, kuin ilman unionia olisi mahdollista. Samalla myös kansainvälisille yrityksille on houkuttelevampaa toimia Suomen maaperällä, sillä kriiseistään huolimatta euro luo vakaat toimintaedellytykset yrityksille ja takaa jatkuvuutta toiminnalle sekä helposti arvioitavat tulo- ja menoerät. Näistä asioista voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta se ei ole tämän kirjoituksen ydin.
Euroopan unionin jäsenyys on Suomelle taloudellisesti tärkeä asia, mutta unioni on kauppakumppanina tärkeä myös itäiselle naapurimaa Venäjälle. Nykyajan globaalissa kapitalistisessa maailmassa kaupankäyntiä ja kauppasuhteita harjoitetaan lähes kaikkien valtioiden kesken, ja EU onkin BKT:lla mitattuna maailman suurin talousalue. Länsinaapuri Venäjälle EU on yksi keskeisimpiä kauppakumppaneita, Ukrainan kriisin pakotteista huolimatta.
Suomen EU-jäsenyys on turvallisuuspoliittisesti kriittisen tärkeä
Turvallisuuspoliittisesti mietittynä Suomen EU-jäsenyys on meille kriittisen tärkeä. Tilanne itänaapurissa on muuttunut viime vuosien aikana entistä murheellisemmaksi länsimaisen demokratian kannalta, ja käytännössä viime viikkojen lakimuutokset ovat sinetöineet presidentti Vladimir Putinille itsevaltiaan aseman yli vuosikymmeneksi. Venäjän geopoliittisella agendalla on epävirallisesti ainakin ollut laajentaa vaikutusvaltaa länteen sekä entisen Neuvostoliiton alueelle.
Lue myös: Sota Ukrainaa vastaan on Venäjän valtion, ei kansalaisten aiheuttama
Suomi, Baltian maat ja Ukraina ovat olleet Euroopan maista ne kenties läheisimmät ja nationalistisen ideologian kannalta tärkeimmät kohteet. Ukrainan kriisin alettua vuonna 2014 Venäjä kohtasi EU:lta kovia pakotteita, mutta loppujen lopuksi kaupankäyntiä ei kokonaan voitu lopettaa, sillä Venäjä pystyi propagandallaan osittain jättämään epäselväksi sen, ketkä kävivät sotaa Itä-Ukrainassa. Venäjän kannalta Ukraina on tärkeä valtio sen takia, että siellä asuu suurehko venäjänkielinen vähemmistö, mutta myös sen takia, että maassa on muun muassa suurehkot öljyvarannot. Venäjän saamat haitat olivat todennäköisesti siis pienemmät kuin siitä saadut hyödyt.
Tästä päästään suoraan EU:n tuomiin hyötyihin. Ukraina ei ollut osa EU:ta eikä NATO:n jäsen, joten Venäjän toiminnoista ei voitu suoraan rangaista, eikä toisaalta suurempaa sotaa yksikään länsimaa olisi halunnut Euroopan alueelle. Vastaavasti Venäjän intresseissä olevat Baltian maat ja Suomi ovat EU:n jäseniä, joten jonkinlainen vastaava epäselvä ”sisällissota” tai muu johtaisi täysin eri skaalassa oleviin pakotteisiin ja mahdollisesti vastatoimiin sekä Unionissa että YK:ssa. Venäjä diskonttaa tässä kohtaa vahvasti tulevaisuuteen, sillä näiden maiden sisäiseen rauhaan koskeminen sotilaallisesti johtaisi valtaviin tulonmenetyksiin, mikä vastaavasti voisi jopa propagandan täyttämällä Venäjällä johtaa suurempiin talousongelmiin ja sisäisiin levottomuuksiin. Tästä syystä EU-jäsenyys suojaa näitä entisen Neuvostoliiton lähipiirissä olleita maita.
Venäjän intresseissä olevat Baltian maat ja Suomi ovat EU:n jäseniä, joten jonkinlainen vastaava epäselvä ”sisällissota” tai muu johtaisi täysin eri skaalassa oleviin pakotteisiin ja mahdollisesti vastatoimiin sekä Unionissa että YK:ss
Suomen kohdalla maamme luonnonvaroista voisi saadakin jotain tuloja, mutta toisaalta, metsät ja pohjoisen malmit eivät olisi riittävä kompensaatio EU:lta tuleviin sanktioihin nähden. Vaikka Suomen armeija tuskin kestäisikään isänmaallisesta sotilaspropagandasta huolimatta montaakaan viikkoa, niin minkäänlaisen sodan aloittaminen EU-jäsenmaata kohtaan voisi laukaista sellaisen ketjureaktion globaalisti, jollaista Venäjä ei missään nimessä halua. Nykymaailmassa globaali kapitalismi, vaikkakin se aiheuttaa valtavasti epätasa-arvoisuutta, suojelee kuitenkin kansalaisia sotilaallisilta uhkilta paremmin kuin yksikään ydinohjus tai valtava armeija. Unionilla yhtenäistä armeijaa ei ole, mutta se ei sitä tarvitsekaan.
Tämän takia Suomen tulee pysyä EU:ssa. Taloudelliset ja geopoliittiset hyödyt ovat vain liian suuria luovutettaviksi. Ilman EU:ta Suomen itsenäisyyden menetys on vain yhden itäisen oikun päässä.
Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.
