Ihmisen ahneus, itsekkyys ja empatian puute ovat aiheuttaneet historian saatossa monia sotia. Kun ahneilla yksilöillä on ollut valtaa ja mahdollisuus omistaa paljon tai saada lisää omaisuutta, ihminen on pahimmillaan hankkinut lisää vaurautta ja mammonaa keinoja kaihtamatta, kuten Putin on nyt tekemässä Ukrainassa. Ja kuten niin moni despootti ennen häntä maailmassa. Sodat ovat aina jonkun ihmisen ahneuden ja itsekkyyden tuotoksia.
Valta, vauraus ja moraali ovat monella tavalla sotatoimien keskiössä. Mitä vähemmän valtaa ja varallisuutta ihmisellä on, sitä konkreettisemmin hän joutuu itse näkemään oman ahneutensa ja tekojensa seuraukset. Siinä missä Putin ja muut tyrannit murhaavat ihmisiä omia etuja tavoitellakseen antamalla käskyjä omassa vallan linnakkeessaan näkemättä uhrejaan, nälkäinen tai epätoivoinen ihminen joutuu itse näkemään tekojensa seuraukset. Toisen pahoinpitelemällä ryöstävä ihminen näkee uhrinsa ja joutuu kantamaan seuraukset. Sodassa rintamalla taisteleva duunari näkee tappamansa ihmiset ja traumatisoituu. Moraalisesti vallaton ja varaton kärsii teoistaan selvästi enemmän, kuin valtaapitävät ihmiset, joille toisen kärsimys ei näy konkreettisesti.
Mitä kauempana ollaan ihmisestä, sitä vähemmän ihminen ja seuraukset kiinnostavat ja inhimillinen kärsimys katoaa lukujen taakse. Ihmisuhrien ja inhimillisyyden häivyttämiseksi sodassa ihmistä ei kutsuta ihmiseksi, vaan sotilaaksi. Ei puhuta ihmishengistä, vaan kaatuneista. Ihmisiä ei uhrata oman maan eteen, vaan sotilaita. Retoriikka häivyttää inhimillisen kärsimyksen ja unohtaa täysin yksilön ja yksilön läheisten tragedian. Sama toistuu monissa tilanteissa jopa suomalaisten arjessa, kun ihmisten kärsimys ei kosketa suoraan itseä. Talouden ylläpitämiseksi moni perhe on menettänyt läheisensä tai ystävänsä koronavirukselle. Nykyään ei puhuta enää inhimillisestä kärsimyksestä, vaan ihminen dehumanisoidaan luvuksi, osaksi joukkoa, jotka nyt vain sattuivat kuolemaan. Koronaan kuollut henkilö on vain luku, joka liittyy edellisen ja seuraavan luvun väliin. Toimeentulotuella elävät ihmiset ovat kuluerä ja leikkauksen kohde, koska he ovat osa harmaata massaa, joiden tuloista karsimalla saadaan säästöjä. Afrikassa ihmiset kuolevat jatkuvasti nälkään samalla, kun me elämme vauraudessa. Pakolaisia tulee monista muistakin sotaa käyvistä maista, mutta heistä puhutaan lukuina ja kuluerinä, ei ihmisinä.
Lue myös: Sota Ukrainaa on Venäjän valtion, ei kansalaisten aiheuttama
Ukrainan kriisi on muistutus meille konkreettisuudesta ja toisaalta ihmiskunnalle pieni toivo paremmasta. Raaka sota ukrainalaisia kohtaan on saanut meidät myötäelämään ukrainalaisten kärsimystä ja pohtimaan, voisiko meillekin käydä näin ja mitä haluaisimme, että meille tehtäisiin samassa tilanteessa. Ukrainalaiset ovat eurooppalaisia, valkoisia ja asuvat sekä elävät hyvin samalla tavalla, kuin me. Se on saanut monet ihmiset, jotka eivät ennen ihmishengistä tai pakolaisista juurikaan välittäneet, osoittamaan empatiaa ja sympatiaa sekä antamaan tukea. Kriisi on saanut niin kansalaiset, poliitikot kuin mediankin puhumaan abstraktien termien sijaan konkreettisesti ihmisistä ja inhimillisyydestä.
Jos haluamme jotain Ukrainan kriisistä oppia, niin tärkein oppi on ehdottomasti se, että jokainen ihminen ja ihmishenki on arvokas. Kenties meidän ei aina tulisi tuijottaa niin tarkasti lukuja ja mennä talous edellä, samalla uhraten ihmisiä ja häivyttämällä heidän inhimillisyyttään. Kenties voisimme alkaa arvottaa ihmishengen ja ihmisten oikeuden elämään jatkuvan talouskasvun ja itsekkään omanedun tavoittelun edelle. Kenties meiltä löytyy jatkossa rohkeutta auttaa kaikkia hädänalaisia, ihonväristä, tulotasosta tai lähtömaasta riippumatta. Kenties me ihmiskuntana olemme joskus vielä inhimillisiä kaikkia kohtaan, jo ennen hetkeä, kun oma inhimillisyys ja ihmisoikeudet ovat uhattuna.
Lue myös: Perustoimeentulotuella ei elintasosurffata
Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.
