Orpon hallituksen työelämäheikennykset ja ylipäätään työelämäpolitiikka on ollut alusta asti yhtä suurta katastrofia. Hallitus on ajanut ja ajamassa läpi lukuisia heikennyksiä työntekijöiden oikeuksiin, työsuhteen ehtoihin, työttömyysturvaan ja sosiaaliturvaan muutenkin. Hallitus väittää, että näillä toimilla luodaan uusia työpaikkoja ja parannetaan kilpailukykyä, mutta todellisuudessa ne vain lisäävät eriarvoisuutta, köyhyyttä ja epävarmuutta.
Hallituksen työelämäheikennykset ovat paluu “kultaiselle” ja ajan multaamalle 1800-luvulle, jolloin työntekijöillä ei ollut juuri mitään oikeuksia tai turvaa. Hallitus haluaa tehdä työntekijöistä pelkkiä työnantajan armoilla olevia orjia, jotka voidaan irtisanoa, lomauttaa tai sairastuttaa ilman seuraamuksia. Se on mahdollista, jos paikallinen sopiminen esimerkiksi menee läpi. Hallitus haluaa myös rajoittaa työntekijöiden mahdollisuuksia puolustaa itseään ja vaikuttaa työehtoihinsa, muun muassa heikentämällä työntekijöiden neuvotteluvoimaa, lakko-oikeutta ja työehtosopimusjärjestelmää.
Orpon ja Purran työelämäheikennykset ovat myös täysin ristiriidassa hallituksen omien tavoitteiden kanssa. Orpo ja Purra väittävät pokkana, että haluavat edistää työllisyyttä, mutta valitut toimet tosiasiassa vähentävät työpaikkoja ja työllistymismahdollisuuksia, sillä ostovoiman vähentyessä niiltä, jotka oikeasti käyttävät rahaa palveluihin, tarkoittaa sitä, että pk-yrittäjillä ei ole varaa palkata ketään. Hallitus väittää, että se haluaa edistää talouskasvua, mutta sen toimet vain vähentävät ostovoimaa ja kulutusta sekä lisäävät eriarvoisuutta ja vähentävät terveyttä sekä onnellisuutta.
Paluu 1800-luvun vaikutusmahdollisuuksiin? Hallitus on uhka työelämän lisäksi demokratialle
Työelämän vieminen 1800-luvulle ei toki ole ainoa hallituksen vika, sillä 1800-luvun vaikutusmahdollisuudet ovat myös hallituksen tähtäimessä – demokratiaa ei haluta toteuttaa ja päätöksiä tehdään kansasata välittämättä. Hallitus ei kuuntele kansalaisten, työntekijöiden tai asiantuntijoiden mielipiteitä – leikkauksia ajetaan läpi, vaikka kansan enemmistö vastustaa niitä, eikä toki leikkauksia ennen vaaleja luvattu. Hallitus väittää, että se kunnioittaa oikeusvaltiota, mutta se rikkoo perustuslakia ja kansainvälisiä sopimuksia. Ihmisoikeuksia ei muutenkaan kunnioiteta ja hallitus loukkaa työntekijöiden, työttömien ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisarvoa. Käytännössä ihmisarvoa ei ole, ellet tienaa tarpeeksi, mikä näkyy esimerkiksi maahanmuuttajia kohtaan tehtävissä päätöksissä.
Hallituksen työelämäheikennykset ovat siis sekä moraalisesti että taloudellisesti kestämättömiä. Ne ovat myös poliittisesti lyhytnäköisiä, sillä ne vain lisäävät kansalaisten tyytymättömyyttä ja vastarintaa. Hallituksen työelämäheikennykset ovat jo aiheuttaneet laajoja mielenosoituksia, lakkoja ja ulosmarsseja. Hallituksen työelämäheikennykset ovat myös johtaneet siihen, että yhä useammat työntekijät ja työttömät ovat liittyneet ammattiliittoihin ja vaativat parempia työehtoja ja sosiaaliturvaa. Hyvä niin ja lakkoja on tulossa lisää, jos Orpon hallitus ei ala kunnioittaa demokratiaa. Se tulee kalliiksi, mutta lasku kannattaa laittaa Orpolle ja Purralle.
Hallituksen työelämäheikennykset ovat siis epäonnistuneet kaikilla mittareilla. Ne ovat vain pahentaneet Suomen tilannetta ja syventäneet kriisiä, eikä velkalaivakaan ole kääntymässä. Suunnitellut ja tehdyt työelämäheikennykset ovat osoittaneet, että hallitus on täysin kyvytön ja vastuuton, täysin väärillä raiteilla ja vie Suomea takaisin 1800-luvulle. Silloin ei muuten kovin moni viettänyt esimerkiksi viikonloppuvapaita tai kesälomia. Valitettavasti kansa ei ole opiskellut tarpeeksi ymmärtääkseen tätä.
Hallituksen työelämäheikennykset on siis pysäytettävä ja peruttava. Tarvitsemme uuden hallituksen, joka kunnioittaa työntekijöitä, työttömiä ja heikoimmassa asemassa olevia ja joka edistää työllisyyttä, talouskasvua ja hyvinvointia. Nykyinen hallitus ei siihen pysty ja kaikki kasvu valuu rikkaimmille – kuten 1800-luvullakin.
Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.
