Kelan myöntämä perustoimeentulotuki on viimesijainen etuus, jota voi saada, jos perheen tulot tai varat eivät muuten riitä elämiseen. Kuitenkin yli 6 % väestöstä saa tällä hetkellä toimeentulotukea, mikä on määränä liian suuri.
Kelan tietojen mukaan yli 6 % väestöstä saa vuonna 2023 perustoimeentulotukea, mikä vastaa lukemana noin 355 000 suomalaista. Kelan ratkaisukäytäntöjen mukaisesti tukea voidaan myöntää pidemmälle ajalle, kuin 1-2 kk, mikä on ollut alkuperäinen tarkoitus etuuden maksamisessa. Perustoimeentulotuesta on tullut samanlainen ”vakituinen tuki”, kuin yleisestä asumistuesta ja työttömyysetuuksista, kuten Kelan maksamasta työmarkkinatuesta tai peruspäivärahasta. Asiakkaiden kannalta tilanne on kuitenkin haastava, sillä eri etuuksia voidaan maksaa eri päivinä ja pahimmillaan maksupäiviä voi olla 3-4 per kuukausi. Koetapa siinä hoitaa kaikki menot ajallaan.
Etuuksien maksaminen eri aikoihin edistää valitettavasti Kelan asiakkaiden velkaantumista ja hankaloittaa heidän elämäntilannettaan. Tällä hetkellä tukiviidakko on monimutkainen ja esimerkiksi perustoimeentulotuessa pienet muutokset tuloihin voi johtaa pidempään kannustinloukkoon, esimerkiksi jos tulevan kuukauden ansiotulot joudutaan arvioimaan. Nykyisellään etuusjärjestelmä on turhan repaleinen ja viimesijainen tuenmuoto perustoimeentulotuki toimii turhan usein täydentävänä tukena ensisijaisiin tukiin nähden.
Lue myös: Perustoimeentulotuella ei elintasosurffata
Näin toimeentulotuen tarvetta voidaan vähentää
Perustoimeentulotuen tarpeen vähentämisessä pienemmillä paikkakunnilla ja omistusasunnossa tärkein tekijä on, että Kela yhdessä hyvinvointialueiden kanssa voi ohjata asiakkaansa hakemaan heille kuuluvat ensisijaiset etuudet. Perustoimeentulotuen saajissa on myös työssäkäyviä, mutta esimerkiksi suuremmassa perheessä pelkkä palkka ei aina riitä kattamaan pakollisia menoja. Toisaalta on myös ihmisiä, joilla ei ole oikeutta mihinkään ensisijaiseen etuuteen – esimerkiksi alle 25-vuotiaat, joilta on opintotuki loppunut ja opinnot ovat kesken.
Perustoimeentulotuessa moni ”vakioasiakas” voi saadakin ensisijaisia etuuksia, mutta suuremmissa kaupungeissa, kuten Tampereella, Helsingissä ja Turussa, asumiskustannukset ovat sen verran suuret, että vaikkapa yleisen asumistuen ja työmarkkinatuen jälkeen yksinasuvalle ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin nostaa toimeentulotukea.
Toimeentulotuen tarpeen vähentämiseen ei auta Kokoomuksen ehdottamat leikkaukset, sillä leikkaukset syventävät entisestään velkaantumista, syrjäytymistä ja mielenterveyden ongelmia. Leikkausten sijaan muita etuuksia tulisi nostaa merkittävästi ja esimerkiksi työttömyysajan etuuksien määrä tulisi tuoda jokseenkin samalle tasolle, kuin mitä se on kassojen maksamissa etuuksissa. Sairauspäivärahan määrä tulisi olla pidempään syrjässä olleilla suurempi ja myös kuntoutusetuuksissa on viilaamisen varaa ylöspäin. Samalla asumistuen määrää tulisi katsoa uudestaan, sillä nykyiset Kelan enimmäisasumismenot asumistuessa jäävät etenkin yksinasuvilla erittäin kauas siitä, kuinka paljon asuminen tänä päivänä maksaa. Perustoimeentulotuen osalta esimerkiksi Tampereella yksin asuvan kohtuullinen vuokra on edelleen 572 e/kk, vaikka sen hintaista asuntoa ei ole kovin todennäköistä enää löytää.
Tarjoamalla suomalaisille riittävät ensisijaiset etuudet vältytään viimesijaisen tukimuodon käyttämiseltä. Silloin ihmisillä on myös paremmin varaa hakeutua takaisin työelämää kohti tai elää inhimillisesti, jos esimerkiksi sairaudet estävät työskentelyn. Muiden tulojen korottaminen on hyvä ensiaskel, mutta lopulta paras ratkaisu on perustulo, jonka avulla puretaan kannustinloukkoja.
Politiikan tutkimuksen ja historian asiantuntija. Kirjailija, ongelmanratkaisija, humanisti ja generalisti.
