Kapitalismi ja vihreä kasvu toivottavasti toimivat. Siinä oli Heikki Hiilamon viesti Ylelle kirjoitetussa kolumnissa. Kumpikaan järjestelmistä ei tule kestämään ja nyt on aika herätä siihen. Jatkuvaan kasvuun perustuva yhteiskunta tulee pian tiensä päähän, tai muuten ihmiskunnan taru päätyy.

Hiiilamo kyseenalaistaa Ylelle kirjoittamassaan kolumnissa degrowth-liikkeen näkemyksen kapitalismin romuttamisesta ja pitää sen periaatteita radikaaleina.

Alla ote Hiilamon kolumnista:

“Tutkijat luopuisivat lentämisestä, yksityisautoista, pikamuodista, aseista, risteilyistä ja huviloista. Tulo- ja varallisuuseroja kavennettaisiin, kulutusta hillittäisiin säätämällä enimmäistulo. Pitäisi päästä eroon teollisesta liha- ja meijerituotannosta ja siirtyä maataloudessa ekologisempaan tapaan toimia.”

Mallin “radikaalit” näkemykset kuulostavat oikeudenmukaisuutta puolustavan korviin oikeastaan unelmamaailmalta. Varallisuusvero tähän päälle, ja ollaan menossa oikeasti kohti parempaa maailmaa.

Degrowth-politiikka tarjoaa kestävän vaihtoehdon maapallon resurssien epäoikeudenmukaiselle riistolle. On tärkeää tunnistaa, että jatkuva talouskasvu on uhka ympäristölle ja maapallon tulevaisuudelle. Kapitalismin jatkuva kasvu on uhka myös ihmiskunnalle, sillä taistelu vähiin käyvistä resursseista tulee ajamaan ihmiset (lue: vallanpitäjät) käymään sotia resursseista. Ilmastopakolaisia teloitetaan jo nyt äänettömästi eli jätetään merelle. Tulevaisuudessa rajoilla saatetaan olla vastassa aseiden kanssa.

Tässä kohtaa pitää muistaa, että me emme ole tehneet mitään ansaitaksemme parempia resursseja ja parempia olosuhteita. Olemme syntyneet sattumalta länsimaihin. Toisilla ei käynyt niin hyvä tuuri. Meidän ylikuluttava elämäntaso ei ole oikeutettua eikä reilua ja se on pois niiltä, jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä.

Maailma ei ole reilu, mutta se voisi olla, jos alkaisimme kyseenalaistaa järjestelmää

Hiilamon ja muiden vastaavalla tavalla ajattelevien mielestä maailman ei kuulu olla reilu. Tällainen on puhetta etuoikeutetusta asemasta. Ja osoittaa hyvin empatian sekä oikeudenmukaisuuden puutetta.

Degrowth-ajattelu ei tarkoita talouden supistamista vaan ennemminkin kestävän ja oikeudenmukaisen kehityksen edistämistä. Se korostaa riittävyyden, tasa-arvon ja hyvinvoinnin periaatteita, mikä on olennainen näkökulma, kun pyritään tasapainoiseen yhteiskuntaan. Tälläkin hetkellä tilanne on se, että rikkaimmilla ihmisillä on suurin hiilijalanjälki. Etuoikeuksista luopuminen tuntuu olevan hankalaa, mutta samalla ollaan valmiita Suomessa ja maailmalla viemään lisää niiltä, joilla ei ole mitään. Kenenkään ei pitäisi kannattaa tällaista mallia. Silti malli on valtavirtaa ja käytännössä ainoa hyväksytty tapa toimia.

Lue myös: Ilmastonmuutoksen torjunta on paras keino vähentää tulevien sukupolvien velkataakkaa

Ahneus on ihmiskunnan tuho. Tulevaa romahdusta avittaa myös empatiakyvyttömyys ja sinisilmäisyys nykyjärjestelmää kohtaan. Ei muutos parempaan olisi mitenkään mahdoton, mutta mielikuvat on luotu sellaiseksi, että reilu ja oikeudenmukainen maailma on utopiaa. Ihmiset ovat tyytyneet kohtaloonsa ja jääneet levittelemään käsiään. Harva joukko elää etuoikeutettua elämää ja loisii toisten rahoilla, loput painavat pitkää päivää selvitäkseen hengissä.

Jatkuvaan kasvuun ja riistoon perustuva maailma ei toimi

Degrowth-politiikan “radikaalit” toimenpiteet ovat ainoita oikeita ja reiluja vastauksia kriittisiin ympäristöhaasteisiin, mutta samalla myös vastenmieliseen epätasa-arvoiseen maailmanjärjestykseen, joka perustuu eri ihmisryhmien riistämiseen. Degrowth ei välttämättä tarkoita väkivahvaa valtiota, vaan pikemminkin hallittua siirtymistä kohti kestävää taloutta, joka ottaa huomioon yhteiskunnan eli sen yksilöiden perustarpeet.

Maailma on toistaiseksi valitettavasti sellainen, että on ok, että joku kuolee nälkään. Kunhan minä saan lentää ja tuhlata resursseja. Uhrauksia tekee aina joku muu.

Lue myös: Kokoomus on tehnyt yksityistämisestä taikaseinän, jossa veronmaksajan rahoilla tehdään voitot

Maapallon kantokyvyn ja elinkelpoisen planeetan säilyttämiseksi on välttämätöntä harkita vaihtoehtoisia malleja, jotka eivät perustu jatkuvaan kasvuun ja resurssien liialliseen käyttöön. Kapitalismi ei koskaan korjaa jälkiään tai tule laittamaan voitontavoittelua toissijaiseksi. Se ei luo ihmisille hyvinvointia. Kapitalismi ja jatkuva kasvu pakottaa oravanpyörään, jossa töitä tehdään koko elämä, jotta joku muu voi elää leveästi ja nauttia vapaa-ajasta.

Keskustelua tulee laajentaa oikeistolaisesta mustavalkoisesta ajattelusta

Valitettavasti maailmaa on hankala muuttaa, sillä keskustelu elää tällä hetkellä oikeiston asettamien raamien sisällä. Kapitalismista luopuminen tarkoittaa siinä kommunismia (mitä ei ole koskaan oikeassa maailmassa ollutkaan), eikä vaihtoehtoja ole. Tämä maailmankuva on mustavalkoinen ja luvalla sanoen typerä ja tämä ajattelumalli on syy siihen, että maailmassa on kärsimystä ja nälänhätää.

Meidän ei ole pakko luisua kommunismiin. Maailma voi palkita ahkeruudesta, mutta se ei saisi palkita siitä, että olet hetken ahkera ja teet omaisuutesi sillä, että joku jossain muualla tekee työn kymmenen kertaa halvemmalla ja ei voi nauttia elämästä edes vanhana. Koska se on valitettavasti maailma, jossa nyt elämme.

Lue myös: Miksi ihmiset vaativat lisää työtä, eivätkä lisää vapaa-aikaa?

Nykyisiä globaaleja tulo- ja varallisuiseroja ei voi perustella millään rationaalisella tavalla. Elämme maailmassa, joka perustuu kestämättömään toimintaan ja jatkuvaan kasvuun. Tästä pitäisi luopua ja pyrkiä enemmänkin yhteiseen hyvään ja kasvavaan hyvinvointiin. Luonnon ja ihmisten jatkuva riistäminen ei tuota hyvinvointia.

Jatkuva kasvu ja kapitalismi eivät voi toimia ja niiden varaan rakentunut yhteiskunta ja maailma elää harhaisessa uskomuksessa paremmasta huomisesta. Muutoksen kohti reilua, rajatonta ja oikeudenmukaista maailmaa soisi tapahtuvan pian. En pidätä hengitystä sen suhteen, koska ihminen on empiiristen havaintojeni mukaan keskimäärin tyhmä ja itsekäs, empatiakyvytön eläin.

Muutos vaatisi sen, että talousjärjestelmä ei enää perustuisi jatkuvaan kasvuun. Silloin kasvun puute ei myöskään kaataisi taloutta. Ja silloin toki käy niin, että rikkaimpien elintaso ei kasva.

Me harvat jotka asiat ymmärrämme, olemme alakynnessä. Mutta asiat voivat muuttua paremmiksi. Se vaatii vain enemmän boksin ulkopuolista ajattelua. Joukkoa tulisi vain saada laajennettua ennen, kuin on liian myöhäistä.