Tärkeimmät asiat omassa kunnallisvaalikampanjassani

Kuten juuri on tullut ilmi, olen tosiaan ehdolla kunnallisvaaleissa vuonna 2021. Tampereen Vihreät antoi minulle kunnian liittyä yhdeksi ehdokkaistaan, joten kiitos heille valtavasti tästä tilaisuudesta!

En ole vaaleissa mukana julkisuuden takia tai siksi, että haluaisin päästä hyötymään ihmisistä. Minua ajaa vaaleissa aito halu auttaa ihmisiä, tehdä muutoksia ja parantaa satojen tuhansien ihmisten arkea Tampereen alueella. Juuri kunnallisvaalit ovat ne vaalit, joissa vaikutetaan eniten ihmisten arkeen.

Tärkein asia henkilökohtaisesti minulle on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen tasa-arvoisesti kunnallistason päätöksenteossa. Kuntien talous on tiukalla, mutta sopeutuksia ja muutoksia ei voida tehdä sen ihmisryhmän kustannuksella, joka on jo valmiiksi taloudellisesti ahtaalla. Tampereella se tarkoittaa muun muassa sitä, että julkisen liikenteen hinnat pitää säilyttää tarpeeksi matalina, jotta kaikilla on tulotasosta riippumatta mahdollisuus hyödyntää laajaa infraa. Samalla se on ekoteko, sillä julkisella kulkeminen tuottaa huomattavasti vähemmän päästöjä, kuin mitä autoilu. Lisäksi julkista liikennettä tulee jatkuvasti kehittää ja parantaa palautteen pohjalta, ja kauempaakin pitää olla mahdollisuus päästä kohtuullisessa ajassa töihin ja vapaa-ajalle. Ratikan myötä tilanne kehittyy, mutta esimerkiksi paikallisjunia voitaisiin Helsingin alueen tapaan lisätä.

Terveyspalvelut eivät saa myöskään olla rahalla saatava juttu. Tällä hetkellä pelkkä sairaanhoitajan näkeminen voi olla jollekin kuluerä, joka kostautuu loppukuusta sillä, että rahaa ruokaan ei ole. Kunnalliset terveyspalvelut pitäisi saada mieluiten laskemaan hintojaan tai jopa poistamaan vastaanottokäyntimaksut kokonaan. Tällä tavalla ihmiset tulevat matalammalla kynnyksellä hoitamaan vaivojaan, eikä vaivojen hoidon pitkittyminen johdu tulevaisuudessa heikentyneeseen työkykyyn ja suurempiin hoitokustannuksiin.

Tulevaisuuden tarkastelu ja tulevaisuuden diskonttaaminen ovat vahvasti läsnä mielipiteissäni terveyspalveluja parantaessa. Pienituloisilla ei ole tällä hetkellä varaa kaikkiin hoitoihin tai mielenterveyspalveluihin. Näihin on myös paljon jonoa, joten hoidonsaanti pitkittyy välillä turhankin paljon. Panostamalla terveyspalveluihin nyt säästymme suurelta laskulta 10-20 vuoden päästä, kun vaivat ovat jo vaikeammin hoidettavissa ja työkyky alentunut.

Mielenterveyspalveluihin pääsy on tällä hetkellä haastavaa Tampereella, mikäli tilanne ei ole akuutti ja uhkaa henkeä ja terveyttä. Masennuksesta tai muista mielenterveysongelmista kärsivien tulisi saada 11 kuukauden sijasta ensimmäinen hoitokontakti jo parin viikon sisään. Tähän voisi auttaa esimerkiksi erilaiset hoitajien tapaamiset etänä – jo 15 minuuttia keskustelua videopuhelussa ja ongelman ymmärtäminen voivat auttaa potilasta. Mielenterveyteen pitäisi panostaa ensisijaisesti lisäämällä kunnan omia palveluita, mutta tarvittaessa ostopalvelut voivat tulla kyseeseen. Me kaikki ansaitsemme ihmisarvoisen elämän!

Tampereen tulee keskittyä myös moniammatilliseen hoitoon esimerkiksi päihdekuntoutujien osalta. Hoitojakso ei saa olla pelkästään vieroitusta, vaan ongelmien juurisyyt ja käytön taustat tulee hoidattaa moniammatillisella terveydenhoitoryhmällä. Terapian avulla ja jatkamalla hoitokontakteja edes etäyhteyksillä laitoshoidon jälkeen kuntoutettavilla on parempi mahdollisuus pysyä raittiina. Samalla he voivat vähitellen siirtyä kohti työelämää. Vaikka tähänkin hoitomuotoon liittyy hetkellisesti kasvavat kustannukset, voidaan hyödyt nähdä jo kymmenen vuoden päästä hoitokulujen laskemisena ja kasvaneena työläisten määrällä.

Tampereen tulisi kokeilla myös perustulokokeilua alueellisesti. Korona-aikaan moni ihminen putosi kannustinloukkoon, sillä satunnaisten työkeikkojen ottaminen saattoi johtaa tukien katkaisemiseen pitkäksikin aikaa ja oman toimeentulon vaarantumiseen. Perustulon avulla työnteko on aina kannattavaa, oli tunteja sitten paljon tai vähän. Samalla saataisiin valtakunnallisesti tuloksia siitä, miten perustulokokeilu vaikuttaisi ihmisten elämään. Skaalan on oltava kuitenkin suurempi, kuin mitä se oli Sipilän hallituksen epäonnistuneessa kyhäelmässä.

Tampereen keskusta on myös pidettävä vihreänä. Luontoalueet muun muassa Eteläpuistossa ja Pyynikillä tulee pitää rakennusvapaina. Luonto osoitti tärkeytensä etenkin pahimpaan korona-aikaan, kun ihmiset menivät sankoin joukoin tutustumaan kauniisiin suomalaisiin maisemiin. Lähiluontoalueiden säilyttäminen myös muilla asuinalueilla tulisi pitää prioriteettina samasta syystä.

Lopuksi kaupungin tulee edistää tasa-arvon toteutumista sen kaikissa toimielimissä ja edistää tasa-arvoa muutenkin Tampereen seudulla ja lähikunnissa. Lisäksi maahanmuuttajien integrointi osaksi Meidän Tamperetta pitää ottaa prioriteetiksi. Kaikki olemme tamperelaisia, ja ihmisten negatiiviset asenteet maahanmuuttajia kohtaan sekä rasismi tulee pitää poissa meidän kaupungista.

Avoimesti rasistisen PVL:n lakkauttaminen on ilouutinen demokratialle

Näkökulma. Jo kolme vuotta oikeudessa olleen uusnatsien Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen taru tuli lopullisesti päätökseensä. Korkein oikeus totesi tiistaina yhdistyksen toiminnan olevan laitonta, asettuen samalle kannalle käräjä- ja hovioikeuden kanssa. Tämän takia yhdistyksen toiminta, tunnukset ja kokoontumiset kielletään lopullisesti. Tämä on ainoa suunta demokraattisessa ja ihmisoikeuksia kannattavassa valtiossa.

Yhdistyksen omat tavoitteet olivat avoimen rasistisia ja rikkoivat sekä Suomen perustuslakia että demokraattisia ihmisarvoja. Lisäksi yhdistyksen toiminnassa yksi selkeä osa oli sen jäsenten väkivallan käyttö, joka johti jopa kuolemantapauksii. Yhdistyksen jäsenet oikeuttivat toimiaan muun muassa sananvapaudella ja poliisia syytettiinkin sen oikeuksien polkemisesta. Suomessa on kuitenkin muitakin ihmisoikeuksia, jotka menevät tässä tapauksessa heittämällä sananvapauden yli. Muun muassa oikeus elämään, vapauteen ja turvallisuuteen ovat tärkeitä. Lisäksi avoimen rasistisen järjestön tavoitellessa valkoista ylivaltaa, sen toiminta aiheutti vakavaa väkivallan uhkaa etenkin muista etnisistä taustoille oleville henkiöille.

Avoimen rasistinen toiminta pelkästään ihonvärin takia on lähinnä oksettavaa. Myös toisten ihmisten syrjiminen tämän takia on täysin väärin ja edesvastuutonta. Järjestö, joka pyrkii hävittämään eri väriä olevia henkilöitä ei voi olla lain hengen mukainen. Nyt korkeimman oikeuden linjaus jakaa samat näkemykset. Toivottavasti tämä linjaus johtaa tulevaisuudessa siihen, ettei yksikään väkivaltaa tai rasismia harjoittava yhdistys saa jatkaa toimintaansa. Asioista vaikenemalla ja rasismin sallimalla annamme käytännössä hiljaisen hyväksynnän vastaavankaltaisille toimijoille.

Yhdistyksen toiminnan kieltäminen on iso askel kohti parempaa, turvallisempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Isänmaallisuus ei saa tarkoittaa missään olosuhteissa väkivalta tai avointa rasismia. Toivottavasti linja pysyy vähintään yhtä tiukkana myös tulevissa oikeusistuinten päätöksissä, oli kyseessä sitten rasistinen tai väkivaltaan yllyttävä ryhmittymä. Tämän kaltaiselle toiminnalle ei ole eikä saa olla tilaa yhteiskunnassa, jota pidetään yhtenä maailman turvallisimmista ja tasa-arvoisimmista. Kieltämällä aatteellisesti harhaisiin mielikuviin perustuvat ja väkivaltaa ihannoivat yhteisöt pidämmekin yhteiskunnan parempana.

Seuraavaksi tulisi myös saada muutosta ihmisten sosiaalisen median käytökseen, sillä rasismi ei kuulu sinne sen enempää kuin marginaalisen yhteisönkään toimintaan. Se lieneekin jo haastavampaa, mutta toisaalta oikeuslaitoksien tehtävänä on arvioida yhdessä poliisin kanssa, mihin vedetään raja. Yhdistysten kanssa raja on löytynyt, olisiko seuraavaksi julkisen keskustelun rajanvedon paikka?

Vaalirahoitus vääristää vaalituloksia – vaalirahakatto mahdollistaisi tasapuolisemman edustajajakauman

Kunnallisvaalit 2021 lähestyvät kovaa vauhtia ja ehdokkaiden kampanjointi alkaa vähitellen lisääntyä. Lupauksia tehdään ja ehdokkaiden näkyvyys sekä mediassa että mainonnassa kasvaa jatkuvalla syötöllä. Vaaleihin liittyy kuitenkin eräänlainen näkyvyysvinouma, sillä rahan avulla ehdokkaat voivat saada jopa ”ansaitsemaansa enemmän” näkyvyyttä.

Jos totta puhutaan, niin tuntuu siltä, että esimerkiksi Kokoomus-puolueen saama äänimäärä 20 prosentin molemmin puolin kaikissa vaaleissa vaikuttaa kummalliselta, sillä puolue itsessään ajaa vain erittäin pienen prosentin asioita Suomessa. Tätä ajatusta tutkittuani päädyin edustuksen suhteen pariinkin hypoteesiin, miksi näin on. Yksi syy voisi olla kenties se, että kaikki äänestysikäiset eivät aina ymmärrä vaalien luonnetta.

Tässä kirjoituksessa käsiteltävä syy on kuitenkin toinen. Se on nimittäin vaalirahoitus – tai sen puute.

Vaalirahoitus koostuu pääosin kahdesta eri elementistä. Toisessa osana on Suomen valtio, joka jakaa eduskunnassa oleville puolueille aina tietyt summat rahaa vaaleja varten.

Toinen, eduskuntavaalien kaltaisissa henkilövaaleissa olennainen rahoituksen osa, on yksittäisten ehdokkaiden saama rahoitus. Tähän rahoitukseen lasketaan mukaan ehdokkaiden saamat lahjoitukset mm. yrityksiltä tai yksityisiltä tahoilta.

Vuoden 2015 parlamenttivaaleja tarkastellessa tilastoista löytyy erittäin suuri vinoutuma puolueiden välillä. Puolueiden kannatusluvut olivat seuraavat:

Keskusta (21,1 %), PS (17,65 %), Kokoomus (18,2 %), SDP (16,5 %),  Vihreät (8,5 %) ja Vasemmistoliitto (7,1 %).

Vuoden 2015 vaalirahoituslukemat ovat kovaa katsottavaa suurien puolueiden osalta. Tilaston löydät täältä. 15 eniten rahoitusta saaneen henkilön joukosta löytyy Antti Rinnettä lukuun ottamatta 14 Kokoomuksen, Keskustan ja RKP:n ehdokasta. Näistä yhdeksän oli ehdolla Kokoomuksen listoilla. Eniten näiden neljän suuren ja vanhan puolueen ulkopuolelta rahoitusta saanut oli Vasemmistoliiton Risto Kalliorinne (Oulun vaalipiiri), joka sai vaaleissa rahoitusta 31 000 euroa, eli noin parikymmentä tonnia vähemmän kuin yksikään 15 eniten rahaa saaneesta ehdokkaasta.

Tilastojen tarkastelusta päästäänkin juuri itse asiaan, eli rahoituksen vaikutukseen ehdokkaiden läpipääsyssä. Suurin osa enemmän rahoitusta saaneista ehdokkaista kuului juuri Kokoomukseen tai Keskustaan, kun taas vähemmän rahoitusta saaneita oli mm. Perussuomalaisissa, Vasemmistossa ja Vihreissä. Rahalla vaikuttaisi saavan näkyvyyttä, ja kuten kaikki tietävät, nykyaikana näkyvyys ja mediahuomio tuntuvat olevan jopa tärkeämpiä kuin itse harjoitettu politiikka. Sama pätee monella muullakin yhteiskunnan osa-alueella – esimerkiksi televisiossa mainostettavia tuotteita ostetaan huomattavasti enemmän kuin tuotteita, jotka vain sattuvat olemaan kaupan hyllyillä tai joita mainostetaan kevyesti kadunvarsilla.

Tylysti sanottuna vaalien alla ihmiset tuppaavat usein ostamaan tuotteen sen näkyvyyden, ei kykyjen perusteella. Näin suuri vinouma esimerkiksi Kokoomuksen ja monen pienen puolueen välillä johtaakin mielestäni väistämättä siihen, että Kokoomus saa kenties enemmän ääniä vaaleissa, kuin mitä se olisi sen puolueohjelmalla tai yksittäisten edustajien mielipiteitä kuunnellessa ansainnut.

Tilastoidun vaalirahoituksen lisäksi täytyy muistaa, että esimerkiksi EK tai muut lobbaavat tahot rahoittavat suuresti oikeistopuolueiden vaalikampanjoita epäsuorasti omien kanaviensa kautta. Lisäksi medianäkyvyys on usein saatavissa vain maineen ja rahoituksen kautta, joten siitä syystä monesti varakkaat tahot saavat mielipiteensä iltapäivälehdissä useammin julki kuin vaikkapa vasemmiston edustajat.

Samalla voidaan miettiä, mikä olisi viime vaaleissa ollut pienempien puolueiden osuus, jos heillä olisi taustalla samanlainen rahoitus kuin mitä vaikkapa Kokoomuksella ja Keskustalla olisi ollut. Nämä puolueet, kuten Perussuomalaiset, Vihreät ja Vasemmisto, saivat oman äänisaaliinsa kohtalaisen ylös enemmän poliittisen ohjelmansa avulla kuin rahoituksella. Jos äänestyskäyttäytyminen noudattaisi enemmän äänestäjien mielipiteitä ja kansan enemmistöä, Kokoomus tai Keskusta nykypolitiikalla eivät olisi olleet mukana hallituksessa.

Tulevaisuudessa meno tulee luultavasti pysymään samana. Näin ollen jokaisen kansalaisen omana tehtävänä on unohtaa jatkuva ”informaatio”tulva mediassa ja selvittää itsenäisesti, mitä kukakin puoluea tarjoaa juuri itselle.

Samalla vaalirahoitukseen tulee saada jonkinlainen maksimisumma, jotta tulevissa vaaleissa edustajisto edustaisi paremmin läpileikkausta kansasta, eikä pelkästään varakasta eliittiä. Sama pätee niin kunnallisvaaleissa kuin eduskuntavaaleissa.

Talous edellä -ajattelu ei saa ohjata koronatoimia

Vuoden 2020 ehdottomasti puhutuin aihe on ollut koronavirus, joka on aiheuttanut globaalilla tasolla ennennäkemättömiä toimenpiteitä ja valtioiden rajojen sulkemista sekä yritysten toiminnan rajoitusta. Eri valtioissa on otettu eri linjauksia asian suhteen, mutta Suomi on ollut yksi parhaiten ihmishenkiä suojellut valtio. Rajoitustoimenpiteet ovat tähdänneet siihen, että ihmishenkien menetyksiä tulisi mahdollisimman vähän, ja näin ollen esimerkiksi yritysten toimintaa rajoitettiin rajustikin pitkin alkuvuotta ja kesää.

Mielestäni tämän pitäisi olla inhimillisestä näkökulmasta maassa kuin maassa ainoa ja oikea lähestymistapa. Ihmishenkien menetystä ei voida mitata rahassa ja vaikka kuolemat ovat ”vain lukuja tilastoissa”, on niiden taustalla kuitenkin paljon inhimillistä tragediaa ja kärsiviä perheitä sekä ystäviä. Suomen BKT otti luonnollisesti kolausta rajoitustoimenpiteiden takia, mutta toisaalta samalla säästyttiin suurelta määrältä ihmisuhreja. Tästä voidaan kiittää vasemmistolaista hallitusta, joka päätti ottaa tämän lähestymistavan ja noudattaa virkamiesten suosituksia.

Kaikissa maissa ei ole otettu samaa lähestymistapaa. Maailmalla tartuntoja on tällä hetkellä yli 29 miljoonaa kappaletta ja kuolleita 900 000! Esimerkiksi hyvin talousorientoituneessa kapitalismin mallimaassa USA:ssa, jossa rajoituksiin ei juuri talous edellä -periaatteen takia ole ryhdytty, tartuntoja on yli 6,5 miljoonaa ja kuolleitakin lähes 200 000. Miksi tällainen inhimillinen kärsimys oikeutetaan talouden nimissä? Kuolleissa on paljon matalapalkka-aloilla työskenteleviä ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuuksia olla etätöissä ja USA:n kaltaisissa maissa myös niitä, joilla ei ole varaa ottaa sairausvakuutusta ja mennä hoitoihin altistumisten takia.

Suomessa saamme kiittää onneamme siitä, että vallassa on ollut vasemmistolainen hallitus. Ihmisuhrien määrä on jäänyt todella vähäiseksi, ja ”kaiken maailman dosentteihin” on uskottu ja toimiin tartuttu välittömästi, kun niihin on annettu suositus. Annan hallitukselle täydet pisteet heidän toiminnasta, sillä talouskysymysten sijaan on menty inhimilliset arvot edellä. Näitä toivoisin omaksuttavan myös oikeistolaisissa piireissä.

Talouden kustannuksella tehdyt rajoitukset näkyvät toki ihmisten kukkaroissa ja työttömien määrän kasvussa. Tulevina vuosina tuleekin varmistaa, että väliaikaisesti tulotasonsa romahtaneet ihmiset saavat kohtuullisen toimeentulon. Eläkeläisten ja työttömien tulot pitää pitää inhimillisinä, eikä niitä erilaisin indeksijäädytyksin tai vastaavin toimin saa leikata, jotta mahdollisuudet elää inhimillistä elämää säilyvät. Samalla yrityksille tulee antaa tukea ja kehittää innovaatioita, joiden avulla yritystoiminta pysyy mahdollisena. Yritysten tulee kantaa myös oma vastuunsa koronapandemian torjumisessa, jotta toimintaympäristö säilyy mahdollisimman hyvänä vallitsevassa tilanteessa. Tästä olen puhunut aiemmin tässä artikkelissa.

Ihmishenkien säästäminen menee mielestäni AINA taloudellisten kysymysten ohi. Oikeistolaiselle kuolleet saattavat olla pakollinen paha tilastossa, kunhan talous säilyy. Kuitenkin monelle se on pahempi menetys kuin yksikään velkakierre tai yrityksen konkurssi. Nämä asiat kannattaa muistaa myös tulevaisuudessa puoluetta valittaessa.

Koronarajoitusten noudattaminen on sekä kuluttajien että yritysten etu

Viime aikojen uutisoinnissa on voitu nähdä jo pientä nousevaa trendiä koronatartuntojen suhteen. HUS varoitteli jo kasvavista tartuntamääristä ja viimeisimpinä uutisoitiin rippikoulussa ja Kouvolan Amarillossa esiintyneistä tartunnoista, jotka altistivat useampia ihmisiä mahdolliselle tartunnalle. Emme ole vielä voiton puolella, ja jokaisella on vastuu estää viruksen leviämistä.

Lue lisää: Koronarajoitukset unohdettu baareissa täysin

Ihmisten käytöksessä on näkynyt jo pidemmän aikaa huolestuttavia trendejä. Asiantuntijat kehottavat edelleen pitämään turvavälejä ja desinfioimaan käsiään, mutta todellisuudessa tämä toteutuu heikosti. Yhä useammin itsekin kauppaan mennessäni huomaan, kuinka kukaan ei desinfioi käsiään ja jonossa voi tuntea hengityksen niskassaan. Kaupoissa kehotetaan edelleen varovaisuuteen, mutta kansalaiset eivät jostain syystä tätä neuvoa noudata tai eivät siitä välitä. Toisaalta esimerkiksi valtionyhtiö Alko saa minulta toiminnastaan kehuja, sillä useat myyjät eivät päästä seuraavaa edes maksupäätteelle, ennen kuin edelliset ovat pakanneet tavaransa. Vastakkainen esimerkki löytyy Lidleistä, joista käsidesit ovat hävinneet kokonaan.

Sama asia on näkynyt yökerhoissa, baareissa ja ravintoloissa viimeisen parin viikon aikana. Aukioloaikojen ja asiakasmäärien rajoitusten poistaminen ovat käytännössä johtaneet siihen, että ihmiset ovat pitkän tauon jälkeen päätyneet jälleen viihteelle ja ovat täysin unohtaneet turvavälit ja hygienian. Baareihin astutaan sisään puhdistamatta käsiä, monessa paikassa jonotetaan vierekkäin tuntemattomien kanssa tiskille ja tanssilattiat täyttyvät toisilleen tuntemattomista ihmisistä.

Silloin kun kuluttaja ei ymmärrä ottaa tarvittavia varotoimenpiteitä, tulisi yritysten kantaa tässä kohtaa yhteiskunnallinen vastuunsa. Ravintoloiden ei tulisi välttämättä ottaa täydellä kapasiteetilla asiakkaita sisään. Jonotus yökerhoissa ja muissa tulisi olla ohjattua, ja viestintää pitäisi ylläpitää esimerkiksi kuulutuksin – muistakaa turvavälit ja hygienia. Nykyisellään näistä ei ole monessa paikassa tietoakaan, vaikka monella ovella, pöydällä ja tiskillä on ohjeet ja kehotukset hoitaa hygieniaa ja muistaa turvavälit. Jos konkretiaa ei ole ja mainontakin on tasoa ”palaamme normaaliin”, niin tilanne lähtee pian eskaloitumaan muun Euroopan tapaan ja palaamme takaisin tiukkoihin rajoituksiin. Aiempikin tilanne lähti liikkeelle pitkälti yökerhoista, joista etenkin pohjoisessa tuli turistien myötä viruslinkoja.

Uusi aalto ei ole kenenkään etu, joten meidän kuluttajien ja etenkin yritysten vastuulla on pitää huoli siitä, ettei uusi aalto ole yhtä paha kuin ensimmäinen.

Ei liene yhdenkään yrityksen etu, että liikkeet joutuisivat olemaan jälleen useamman kuukauden kiinni, eihän?

EU-jäsenyys tarjoaa Suomelle taloudellisen ja turvallisuuspoliittisen selkänojan

Blogit. Viime viikkoina Suomessa on puhututtanut paljon EU:n elvytyspaketti, jossa Suomi joutuu nettomaksajan rooliin. Keskustelu on kuitenkin turhan paljon polarisoitunut pelkän rahasumman ympärille ja populistien huudot köyhien etelävaltioiden rahoittamisesta ovat peittäneet alleen syyt Suomen maksamalle summalle, minkä lisäksi EU-jäsenyyden hyödyistä ei ole keskusteltu tarpeeksi.

Suomi joutuu maksamaan elvytysrahastoon vuoteen 2058 mennessä 6,6 miljardia, saaden samalla takaisin 3,2 miljardia euroa. Näin ollen Suomen osuus rahastosta on 3,4 miljardia tappiollinen. Tämä on luonnollinen lopputulos muutenkin, sillä Suomi on yksi EU:n varakkaimpia maita ja muutenkin nettomaksajan roolissa unionissa. Toisaalta Sanna Marin onnistui neuvottelemaan Suomelle edullisemman paketin kuin aiemmin oli tarkoituksena, joten siinä mielessä neuvottelutuloksia voidaan pitää onnistuneina. Tukipaketin tarkoitus on muutenkin elvyttää koronan runtelemaa unionin taloutta, mikä on myös Suomen etu, sillä Suomi tarvitsee sekä vientiä että tuontia EU-alueella.

Unioniin kuuluminen on Suomelle taloudellisesti merkittävä asia. Unionin vapaakauppasopimusten avulla Suomi pystyy viemään ja tuomaan haluamiaan tuotteita paljon halvemmalla, kuin ilman unionia olisi mahdollista. Samalla myös kansainvälisille yrityksille on houkuttelevampaa toimia Suomen maaperällä, sillä kriiseistään huolimatta euro luo vakaat toimintaedellytykset yrityksille ja takaa jatkuvuutta toiminnalle sekä helposti arvioitavat tulo- ja menoerät. Näistä asioista voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta se ei ole tämän kirjoituksen ydin.

Euroopan unionin jäsenyys on Suomelle taloudellisesti tärkeä asia, mutta unioni on kauppakumppanina tärkeä myös itäiselle naapurimaa Venäjälle. Nykyajan globaalissa kapitalistisessa maailmassa kaupankäyntiä ja kauppasuhteita harjoitetaan lähes kaikkien valtioiden kesken, ja EU onkin BKT:lla mitattuna maailman suurin talousalue. Länsinaapuri Venäjälle EU on yksi keskeisimpiä kauppakumppaneita, Ukrainan kriisin pakotteista huolimatta.

Turvallisuuspoliittisesti mietittynä EU-jäsenyys on Suomelle kriittisen tärkeä. Tilanne itänaapurissa on muuttunut viime vuosien aikana entistä murheellisemmaksi länsimaisen demokratian kannalta, ja käytännössä viime viikkojen lakimuutokset ovat sinetöineet presidentti Vladimir Putinille itsevaltiaan aseman yli vuosikymmeneksi. Venäjän geopoliittisella agendalla on epävirallisesti ainakin ollut laajentaa vaikutusvaltaa länteen sekä entisen Neuvostoliiton alueelle.

Suomi, Baltian maat ja Ukraina ovat olleet Euroopan maista ne kenties läheisimmät ja nationalistisen ideologian kannalta tärkeimmät kohteet. Ukrainan kriisin alettua vuonna 2014 Venäjä kohtasi EU:lta kovia pakotteita, mutta loppujen lopuksi kaupankäyntiä ei kokonaan voitu lopettaa, sillä Venäjä pystyi propagandallaan osittain jättämään epäselväksi sen, ketkä kävivät sotaa Itä-Ukrainassa. Venäjän kannalta Ukraina on tärkeä valtio sen takia, että siellä asuu suurehko venäjänkielinen vähemmistö, mutta myös sen takia, että maassa on muun muassa suurehkot öljyvarannot. Venäjän saamat haitat olivat todennäköisesti siis pienemmät kuin siitä saadut hyödyt.

Tästä päästään suoraan EU:n tuomiin hyötyihin. Ukraina ei ollut osa EU:ta eikä NATO:n jäsen, joten Venäjän toiminnoista ei voitu suoraan rangaista, eikä toisaalta suurempaa sotaa yksikään länsimaa olisi halunnut Euroopan alueelle. Vastaavasti Venäjän intresseissä olevat Baltian maat ja Suomi ovat EU:n jäseniä, joten jonkinlainen vastaava epäselvä ”sisällissota” tai muu johtaisi täysin eri skaalassa oleviin pakotteisiin ja mahdollisesti vastatoimiin sekä Unionissa että YK:ssa. Venäjä diskonttaa tässä kohtaa vahvasti tulevaisuuteen, sillä näiden maiden sisäiseen rauhaan koskeminen sotilaallisesti johtaisi valtaviin tulonmenetyksiin, mikä vastaavasti voisi jopa propagandan täyttämällä Venäjällä johtaa suurempiin talousongelmiin ja sisäisiin levottomuuksiin. Tästä syystä EU-jäsenyys suojaa näitä entisen Neuvostoliiton lähipiirissä olleita maita.

Suomen kohdalla maamme luonnonvaroista voisi saadakin jotain tuloja, mutta toisaalta, metsät ja pohjoisen malmit eivät olisi riittävä kompensaatio EU:lta tuleviin sanktioihin nähden. Vaikka Suomen armeija tuskin kestäisikään isänmaallisesta sotilaspropagandasta huolimatta montaakaan viikkoa, niin minkäänlaisen sodan aloittaminen EU-jäsenmaata kohtaan voisi laukaista sellaisen ketjureaktion globaalisti, jollaista Venäjä ei missään nimessä halua. Nykymaailmassa globaali kapitalismi, vaikkakin se aiheuttaa valtavasti epätasa-arvoisuutta, suojelee kuitenkin kansalaisia sotilaallisilta uhkilta paremmin kuin yksikään ydinohjus tai valtava armeija. Unionilla yhtenäistä armeijaa ei ole, mutta se ei sitä tarvitsekaan.

Tämän takia Suomen tulee pysyä EU:ssa. Taloudelliset ja geopoliittiset hyödyt ovat vain liian suuria luovutettaviksi. Ilman EU:ta Suomen itsenäisyyden menetys on vain yhden itäisen oikun päässä.

Asepalveluksen epätasa-arvoisuus on räikeä epäkohta yhteiskunnassa

Talvisodan hengelle -patsas Tampereella. Kuva: Santeri Kärki

Suomi on maailman mittakaavassa yksi tasa-arvoisimpia maita. Meillä on jo melko vapaa ilmapiiri eri seksuaalivähemmistöjen itseilmaisuille, naisilla on vähintään yhtäläiset oikeudet miesten kanssa, ja kielellisistä ja kulttuurillisista vähemmistöistä pidetään huolta. 

Suurin ongelma tasa-arvokeskustelun uskottavuudelle on kuitenkin räikein epäkohta, mitä koko valtiosta löytyy, eli miesten pakollinen asepalvelus. Jokainen yli 18-vuotta täyttänyt mies joutuu armeijan käymään, ellei ole jotain fyysistä tai henkistä vammaa tai jos henkilö on ahvenanmaalainen tai jehovan todistaja. Tämä sulkee täysin naissukupuolen ulos asepalveluksesta, toki hekin sinne vapaaehtoisesti saavat mennä. Viimeisimmässä saapumiserässä olikin hulppeat 500 naista.

YK:n ihmisoikeuksien yleisjulistus kieltää syrjimisen mm. sukupuolen, uskonnollisen vakaumuksen ja etnisen taustan perusteella, mutta silti Suomen perustuslakiin on kirjattu pykälä vain miehille pakollisesta asevelvollisuudesta.

Maanpuolustusvelvollisuus taas koskee myös naisia, mutta tähän velvollisuuteen päädytään vasta mahdollisessa sotatilanteessa.

Patriarkaatin viimeinen linnake?

Armeija on erittäin miesvaltainen instituutio, joka on jostain kumman syystä lähes koko kansan hyväksymä. Toki taustalla on ajatuksia sodasta ja oman maan puolustuksesta, mutta armeijan legitimointiin käytetyt argumentit ovat usein kuin suoraan 1800-luvulta tai 1900-luvun alusta. Silloin tasa-arvo pesi vain ideana harvojen hullujen päässä, mutta nykyaikana feminismin vapautettua naiset tasa-arvosta on tullut Suomessakin itsestäänselvyys. Silti meillä on yksi tällainen räikeä epäkohta, joka sortaa vähän alle 50 % kansalaisista.

Suurin tekijä tässä on vanhat, maskuliiniset arvot. Toisin kuin naisemansipaatiossa, armeijainstituution muutoksessa halu ei lähde sukupuolesta itsestään. Moni ”vanhan koulukunnan” mies pitää armeijaa edelleen paikkana, jossa pojista tehdään miehiä, ja armeijan käymättömät miehet ovat ”mikkihiiriä”. Miettikää, jos samaa sanottaisiin naisista, jotka eivät synnytä lapsia! Maskuliiniset arvot näkyvät vahvasti yli sukupolvien kulttuurissamme, sillä armeija on ”miesten paikka”, jossa naisilla ei ole sijaa eivätkä he pärjäisi siellä.

Toinen vahva tekijä räikeän epätasa-arvon ylläpitämiselle on yksinkertaisesti se, että upseerit ja armeijan leivissä palkkansa saavat tekijät kokevat tarpeelliseksi ylläpitää järjestelmää erilaisen propagandan ja toisaalta mutu-puheiden kautta. Korostetaan aina, kuinka maanpuolustus vaatii miehiä, miten naiset eivät pärjää tai miten kulurakenne muuttuisi kestämättömäksi, jos tilannetta muutettaisiin. Omat työpaikat ja toisaalta myös vaikutusvalta halutaan säilyttää, ja siihen pyritään luomalla uusia uhkakuvia sekä hiljentämällä vastapuolen ehdotukset. Tämän lisäksi sodasta hyötyvät osapuolet, kuten juuri palkkansa saavat upseerit tai vaikkapa asevalmistajat, haluavat luoda kuvaa sodasta ”isänmaallisena”, vaikka todellisuudessa sodassa on kyse jonkun sellaisen etujen ajamisesta, joka ei ole itse rintamalla mukana, vaan istuu jossain turvallisessa paikassa tekemässä voittoa.

Tosiasiassahan armeijalla ei luultavasti olisi mitään väliä sodassa, sillä kuolunuhreja ja tragediaa tulee joka tapauksessa valtavasti, ennen kuin joudutaan antautumaan. Mikäli tuntematon vihollinen hyökkäisi, nykyisten teknologisten innovaatioiden, kuten automaattisten dronejen käyttö, tekee sodasta vastustajalle lyhyen ja aiheuttaa kotimaalle suuren uhrimäärän. Ja täysin turhan takia.

Yksi piikki tasa-arvo-ongelmasta on pakko antaa myös feministiselle liikkeelle. Liike ajaa hienosti lasten, naisten ja seksuaalivähemmistöjen asemaa, mutta huolimatta alkuperäisestä tasa-arvoisesta ajattelusta miehet on unohdettu täysin tämän ongelman kohdalla. Siinä missä mediassa nostetaan kohu vaikkapa väärin perustein palkatusta yliopisto-opettajasta tai jonkun huolimattomasti lausumasta vanhoja arvoja korostavasta lauseesta, armeijan patriarkaalisia rakenteita ylläpitävästä asemasta ei jakseta kiinnostua. Kenties tämä menee osittain hedonistisen ”minulle parempi näin” -ajattelun piikkiin – eiväthän miehetkään halunneet aikanaan luopua ylivallastaan poliittisella kentällä.

Muutos kohti tasa-arvoa tulisi ottaa mahdollisimman pian joko luomalla palkka-armeija, tekemällä armeija vapaaehtoiseksi tai asettamalla kaikki yli 18-vuotiaat samalle viivalle sukupuolesta riippumatta. Nykyinen järjestelmä sorsii järkyttävästi miehiä, jotka yleensä menettävät vuoden elämästään lähes turhaan ja joskus toisenkin, sillä armeijassa harvoin on aikaa tai energiaa hankkia vaikkapa opiskelupaikkaa. Samalla jos mietitään mahdollista sotaa konseptina, nykyjärjestelmä suorastaan huutaa sitä, että miesten henki on paljon vähemmän arvokkaampi kuin naisen, vaikka se ei millään järjellä sitä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa voi olla.

Loppuun vielä: Mietitäänpä kääntäen. Mitä sinä tekisit, jos naiset määrättäisiin pakolliseen asepalvelukseen ja miehet saisivat rauhassa suorittaa opintojaan tai tehdä töitä ilman palveluspakkoa? Tai jos sota tulisi ja naiset olisivat eturintamalla? Ei kuulosta tasa-arvoiselta.

Tasa-arvon kannalta on siis vielä yksi suuri este ylittämättä. Samalla ei kuitenkaan tule unohtaa pienempiä epäkohtia, joihin puuttuminen on vähintään yhtä tärkeää. 

Asenteet ilmastonmuutoksen torjuntaan pitää saada muutettua

Ilmastonmuutos on aihe, joka aiheuttaa paljon tunteita ja keskustelua tällä hetkellä sekä kansallisella että globaalilla tasolla. Suurin osa tutkijoista ovat sitä mieltä, että ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttama, ja sen hidastaminen on meidän vastuullamme.

Ilmastontutkijat ovat jopa nostaneet ennustettaan ilmaston lämpenemisestä tulevaisuudessa, ja pahimmillaan parinkaan asteen nousu ei vielä riitä. Se johtaisi väistämättä ekokatastrofeihin, taloudellisiin kriiseihin ja todennäköisesti laajamittaiseen sotaan ihmisten taistellessa elintilasta. Silti denialisteja riittää paljon.

Jatka lukemista ”Asenteet ilmastonmuutoksen torjuntaan pitää saada muutettua”

Miksi duunarit vihaavat AY-liikettä, vaikka se puolustaa heitä?

Suomessa vallitsee tällä hetkellä työmarkkinoiden osalta jännittynyt ilmapiiri, kun postin lakossa ei ole vieläkään saatu sovintoa aikaan. Kamppailu heijastaa muutenkin suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta työehtojen pitävyyden suhteen.

Posti haluaisi siirtää lajittelijansa PAU:n sopimuksesta Medialiiton sopimuksen alaisuuteen, mikä laskisi työntekijöiden ennestään matalia palkkoja arviolta jopa 30-50 %. Tämä taas johtaisi siihen, että moni joutuisi tekemään todennäköisesti jopa kahta työtä tai nostamaan palkkansa päälle tukia. Tämä ei ammattiliitoille kelpaa, ja siitä syystä jopa 10 000 postin työntekijää on lakossa. Tänään lakot ovat levinneet laajemmalle muun muassa kuljetusalalle ja satamiin, ja tulevina päivinä lakkojen leviämisen vaara muillekin aloille kasvaa entisestään.

Nyt pääsemmekin sitten otsikon aiheeseen. Sosiaalisessa mediassa keskustelua seuranneena ihmettelen suuresti ihmisten empatiakyvyttömyyttä ja ay-vastaisuutta. Lakko nähdään monin paikoin AY-liikkeen syynä, ja he vain ajavat omia etujaan ja pyrkivät pilaamaan muiden elämää, kun esimerkiksi bussit eivät kulje tai kaljat uhkaavat loppua kaupasta. Moni kuitenkin unohtaa parikin tärkeää asiaa tässä keskustelussa.

Ensinnäkin, on olemassa myös vastapuoli, eli työnantajajärjestöt, jotka myös itsekkäästi ajavat omaa etuaan eli tässä tapauksessa palkkojen leikkaamista (leikkausvaikutukset siirtynevät suoraan bonuksiin ja muihin johtoportaan etuihin). Toisekseen, ihmiset eivät tunnu käsittävän, että kyseessä ei ole postin työntekijöiden itsekkyys tai yksittäinen tapaus – vastaavanlaista shoppailua on harrastettu enenevissä määrin muillakin aloilla, ja jos valtio-omisteinen yhtiö sallisi tämmöisen, ilmiö varmasti leviäisi entisestään muillekin aloille.

Somekansalaiset ja varmaankaan muutkaan ay-liikkeestä valittavat eivät ymmärrä, että tässä puolustetaan myös heidän etujaan. Mikäli täältä voidaan leikata noin radikaalisti palkkoja, miksi ei myös muilla aloilla tehtäisi samaa? Se voi olla, että pian ay-liikettä haukkunut duunari joutuu itse samanlaiseen tilanteeseen, missä hänen työehtosopimus siirretään toiselle liitolle, ja kohta ennen 20e/tunti tienannut henkilö tienaakin enää keskimäärin 11e/tunti, tehden kuitenkin yhtä pitkiä päiviä. Yleensä nämä asiat ymmärretään, kun on liian myöhäistä, eli sitten kun se sattuu omalle kohdalle.

Media on paljon demonisoinut ay-liikettä ja ylistänyt työnantajia, ja se näkyy kansan yleisessä asenteessa ay-liikettä kohtaan. Historiallinen jatkumo on samalla unohdettu lahjakkaasti, sillä ilman ay-liikettä elettäisiin luultavasti oikeistolaisessa utopiassa, jossa työntekijät tekevät 14 tunnin työpäiviä parin euron tuntipalkalla ilman mitään irtisanomissuojaa tai mahdollisuutta vaikuttaa työn ajankohtiin. Jokainen voi vaikka lukea itse Wikipediasta tai kirjoista, missä jamassa ihmisten vapaa-aika ja oma talous olivat ennen ay-liikkeen aikaa.

Joten, seuraavan kerran kun haukut ay-liikettä, muista tarkistaa se, minkä takia ay-liike on olemassa ja ketä varten. He ajavat juuri SINUN etujasi, duunari!

Aktiivimallin poistaminen hyödyttää kaikkia

Viime aikoina mediassa on paljon puhuttu niin sanotusta aktiivimallista, jonka Juha Sipilän johtama porvarihallitus lanseerasi hallituskautensa aikana. Malli törmäsi usein perustuslakiin, mutta se saatiin lopulta runnottua väkisin läpi asiantuntijoiden varoitteluista huolimatta.

Aktiivimallissa oli kyse siitä, että työnhakija velvoitetaan hakemaan työtä ja joko käymään 18 tuntia töissä tai olemaan kursseilla vaadittu määräaika. Työksi lasketaan vain TES:n mukaan tehty työ, eli esimerkiksi naapurin ruohikon leikkaamista ei tähän aktiivisuuteen lasketa.

Aktiivimalli oli, kuten useat asiantuntijat varoittelivatkin, täysi farssi. Arvioitaessa aktiivimallin toimintaa jo väliraportissa todettiin, ettei se lisännyt työllisyyttä oikeastaan ollenkaan ja loppuraportissa tuomio oli sama. Kyseisessä mallissa pitkäaikaistyöttömille ainoa tulos oli oikeastaan vain tukien leikkaantuminen, sillä heitä ei töihin pakotteista huolimatta otettu. Lisäksi aktiivimalli heikensi näiden ihmisten toimeentuloa siten, että toimeentulotukimenot kasvoivat. Hallitus ei ymmärtänyt tai ei halunnut ymmärtää, että työpaikkoja ei yksinkertaisesti ollut tarjolla kaikille työttömille. Tähän väliin iskivät myös erilaiset kurssien järjestäjät, jotka järjestivät kursseja, joissa opetellaan vaikkapa kättelemään tai hyppäämään tuolin päältä kohti työelämää. Kurssit eivät auttaneet ketään työllistymään, mutta kurssien vetäjät tienasivat hyvät rahat humpuukilla, ja aiheuttivat lisäkuluja veronmaksajille. Lisäksi ongelmana oli se, että esimerkiksi syrjäseuduilla ei ole työtä yhtä paljoa kuin kasvukeskuksissa, ja välimatkat jonkun parin tunnin keikan takia olisivat aiheuttaneet monesti työttömille enemmän kuluja kuin tuloja

Aktiivimallin kuoppaaminen on vain yksi lukuisista toimista, joita nykyinen hallitus on joutunut tekemään edellisen hallituksen säädettyä lakeja ja asetuksia pikavauhdilla välittämättä seurauksista. Nyt työttömät pystyvät jälleen hakemaan vapaasti itselleen sopivaa työtä. Se, että aktiivimallia ei ole, ei tarkoita kuitenkaan sitä, että työtön voisi vain lojua kotona – työttömyysetuuksia voidaan edelleen leikata tarpeen vaatiessa.

Valitettavasti aktiivimalli saattoi kuitenkin aiheuttaa lisää stressiä, nöyryytystä ja velkaantumista jo valmiiksi vaikeassa asemassa oleville.

Toivottavasti hallitus pystyy toteuttamaan esimerkiksi palkkatuetun työn tekemisen lisäämisen, sillä se on paljon parempi tapa työllistää oikeasti ihmisiä kuin malli, jossa tukia vain leikataan, vaikka töitä ei ole.

%d bloggaajaa tykkää tästä: