Ennaltaehkäisevä mielenterveystyö luo säästöjä ja parantaa hyvinvointia

Video: Tampereen Vihreiden mielenterveysilta

Mielenterveys on edelleen aihe, josta tuntuu olevan liian vähän julkista keskustelua aiheen tärkeydestä huolimatta. Mielenterveyden merkitystä yksilön fyysiselle hyvinvoinnille ei oteta tarpeeksi usein ja vakavasti esille ja monesti mielenterveysongelmia kokevan kokemuksia vähätellään sanomalla vaikka masentuneelle, että ”kyllä se siitä kun alat vaan hymyillä”.

Mielenterveys on yksilöllisen kärsimyksen lisäksi myös yhteiskunnallinen tragedia. Tampereen kaupungin mielenterveyskulut ovat vuodessa hieman yli 70 miljoonaa euroa, mikä on valtava summa. Lisäksi eri arvioiden mukaan Pirkanmaalla noin 100 000-120 000 ihmistä kärsivät jonkinlaisista mielenterveysongelmista, mikä on aivan valtavan suuri ihmisjoukko.

Tällä hetkellä mielenterveyspalveluiden piiriin pääsy voi olla pitkäkin prosessi. Masentuneelle ihmiselle jo puhelinsoitto voi olla asia, minkä suorittaminen on tehty viimeisillä voimilla. Jos hoitaja kertoo seuraavan ajan olevan aikaisintaan parin kuukauden päästä, on peli yleensä menetetty ja hoito jää suorittamatta. Prosessi itse ensikeskustelusta varsinaiseen terapiaan voi viedä jopa vuoden tällä hetkellä, mikä on auttamatta liian pitkä aika ja johtaa väistämättä siihen, että jo heikossa asemassa oleva yksilö helposti putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle. Työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneista vaivaiset 10 % on saanut psykoterapiaa, joten loput 90 % ovat jääneet ilman sitä ja päätyneet monesti mielenterveysongelmien hoitamattomuuden takia pois työelämästä. Lukema on suuri ja aiheuttaa valtavia kuluja.

Mielenterveyspalveluiden saatavuuden ongelma tuleekin ratkaista panostamalla ennaltaehkäisevään hoitoon ja varhaiseen puuttumiseen. Puuttumalla ongelmiin viikon sisään edes etänä järjestettävän hoitokeskustelun avulla, voidaan saada asiakas jo hieman paremmalle mielelle ja luoda kokemus siitä, että juuri hänen ongelma otetaan vakavasti. Terapia tulisi aloittaa kuukauden sisään ensimmäisestä kontaktista hoitajan kanssa ja terapian saatavuutta tulee lisätä koko kaupungin alueella. Lisäksi hinta tulee pitää asiakkaalle maltillisena, sillä korkea hinta voi johtaa siihen, että hoito jää helposti kesken ja ongelmat ratkaisematta.

Panostamalla nyt vaikkapa 10 miljoonaa euroa lisää hoitohenkilökuntaan kasvattamalla muun muassa hoitajamitoitusta, lisäämällä hoitotiloja ja tarvittaessa ostamalla palveluita ulkoistettuna, voidaan odottaa jopa viisinkertaista säästöä tulevaisuudessa panostukseen nähden laskeneiden sosiaalimenojen, kuten työttömyyskorvausten, toimeentulotuen ja työkyvyttömyyseläkkeiden kautta. Lisäksi aikainen puuttuminen johtaa tulevaisuudessa verotulojen kasvamiseen lisääntyneiden ansiotyöläisten kautta. Myös työterveydessä on hyvä ottaa käyttöön laajemminkin nopeasti saatava keskusteluapu, sillä mielenterveyteen liittyvät sairauspoissaolot ovat valtava rasite yhteiskunnalle yli 100 miljoonan hintalapun kanssa.

Samalla vähennetään myös ihmisten omakohtaista kokemusta elämän merkityksettömyydestä ja säästetään läheisten sairaspoissaoloista, kun heidän energiansa eivät mene täysin omasta läheisestä huolehtimiseen. Itse tulen ajamaan panostuksia mielenterveyteen mikäli pääsen kunnallisvaaleissa läpi ja kymmenen vuoden päästä joku muu saa ottaa vaikka kunnian tästä päätöksestä – kunhan ihmiset tulevat hoidetuksi.

Video: Tampereen mielenterveyskriisi

Lyhytterapiapalveluita tulee lisätä ja hoitoonpääsyä on nopeutettava

Mielenterveyspalveluiden tilanne Tampereella on suorastaan katastrofaalinen tällä hetkellä. Jonot terapiaan ovat useiden kuukausien mittaisia ja hoidon saamiseksi on käytävä pitkä ja monimutkainen taistelu useiden eri toimijoiden kanssa.

Tällä hetkellä mielenterveyspalveluiden piiriin on hyvin hankala päästä. Pitkät keskustelut lääkärien kanssa ja päätökset hoidon aloittamisesta kestävät usein kuukausia. Tällöinkään takuuta varsinaiseen terapiaan pääsystä ei ole. Monella on kuitenkin ongelmia, joiden hoitaminen ei vaatisi akuuttia laitoshoitoa tai pitkää terapiasessiota, vaan elämään ilmestyneet mielenterveyden vaivat voisi hoitaa jo niiden ilmetessä lyhytterapian avulla.

Tampereen kaupungin tuleekin ohjata budjettiaan ennaltaehkäisevään mielenterveystoimintaan. Oma ideani on lisätä merkittävästi panostuksia mielenterveyden ennaltaehkäiseviin palveluihin ja lyhytterapiaan. Terveyskeskusten yhteyteen voisi lisätä mahdollisuuden käydä juttelemassa asioista ammattilaisen kanssa vaikkapa kävelemällä vastaanotolle, samaan tapaan kuin vaikkapa sairaslomaa hakiessa tai jalkavaivoja näyttäessä. Vaihtoehtoisesti tätä toimintaa varten voisi tehdä myös keskitettyjä palveluita. Mielenterveyden ongelmat tulevat kansanterveydelle kalliiksi ja ne ovat paljon yleisempiä kuin esimerkiksi migreeni – miksi niitä ei hoideta samaan tapaan? Ne tulevat myös kalliiksi, sillä mielenterveydestä aiheutuneet haitat maksavat valtiolle vuositasolla peräti 11 miljardia euroa.

Pääsemällä avun piiriin heti, kun siltä tuntuu, voidaan ehkäistä pitkittyneet mielenterveysongelmat ja niiden syveneminen, kuten myös suuret työkyvyttömyyskulut ja muut sosiaalimenot. Yksilöiden saadessa apua heti, voidaan ennaltaehkäistä paljon tulevia ongelmia ja yksilöt kokevat yhteiskunnan ottavan heidän vaivansa vakavasti ja syrjäytymisen uhka laskee. Panostamalla etupainotteisesti kaikkien mielenterveyden hoitoon, syntyy säästöjä sekä kuntatasolla että työnantajien piirissä, kun mielenterveysvaivojen takia vältytään sairaspoissaoloilta. Näiden säästöjen saamiseksi pitää kuitenkin lopettaa palveluista leikkaaminen välittömästi. Esimerkiksi koronan myötä kaupunki sai rahaa elvytykseen ja yksi parhaista keinoista olisikin kasvattaa merkittävästi panostuksia mielenterveyden ennaltaehkäisevään hoitoon.

Mielenterveys ei saa olla myöskään raha-asia. Jo nyt hyvätuloiset voivat halutessaan varata käytännössä samalle päivälle ajan yksityiselle klinikalle terapeutille, ilman lääkärin lähetettä. Kaupungin panostuksilla sama tilanne voitaisiin saada myös pienituloisille, opiskelijoille ja työttömille. Etenkin opiskelijoiden asemaa pitää parantaa ja opiskelijat tulisi asettaa samalle viivalle muiden kaupunkilaisten kanssa.

LUE MYÖS: Lyhytterapiapalveluita tulee lisätä ja hoitoonpääsyä on nopeutettava

Ilmastonmuutosta torjutaan parhaiten valistuksella ja poliittisella ohjauksella

Ilmastonmuutos näyttäytyy usein todella monitahoisena ja mutkikkaana ongelmana kaikille ihmisille. Jopa poliittisten toimijoiden on hankala saada kokonaiskuvaa ilmastonmuutoksesta, mutta eritoten tavallisille kansalaisille ilmastonmuutos tuntuu olevan hankala asia käsiteltäväksi.

Lue myös: Ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvitaan kaikkia

Yhtäältä on yhä kasvava joukko aktiivisia kansalaisia, jotka pyrkivät saamaan äänensä kuuluviin ja jotka pyrkivät painostamaan päättäjiä tekoihin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi tai hidastamiseksi, mutta toisaalta on olemassa myös iso joukko, jotka eivät osaa tai halua ottaa ilmastonmuutosta tosissaan. Pahimmillaan kansalaisten mielipiteet voivat jopa kääntyä siihen, että ilmastonmuutoksen olemassaoloon ei uskota. Huolestuttavinta kuitenkin on, että globaalisti on olemassa kasvava joukko ilmastodenialisteja, jotka kiistävät ilmastonmuutoksen kokonaan, vaikka faktat ja tiede muuta sanovatkin. Heillä yksi syy tähän kiistämiseen lienee se, että ihmismieli haluaa usein hankalien ja ahdistavien asioiden kohdalla valita helpomman selityksen defenssiksi itselleen – on helpompaa vain kiistää jokin fakta, kuin ottaa siitä kunnolla selvää ja käyttää aikaa siihen. Samalla tavalla toimii myös populismi, joka tarjoaa helppoja, joskin harhaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.

EVA:n ja Ympäristöministeriön tutkimus vuodelta 2019 (EVAN TUTKIMUS) osoittaa osittain sen, että ilmastonmuutokseen suhtautumisessa on eroja kansalaisten välillä. Jopa 55 % olisi valmis tinkimään omasta elintasostaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta toisaalta peräti 61 % olisi valmis tekemään ilmastotekoja, jos voitaisiin varmistua siitä, että muutkin tekevät niin. Tässä kohtaa voidaan huomata, kuinka ilmastonmuutos on kuitenkin suomalaisille verrattain etäinen ilmiö, minkä lisäksi ilmiö koetaan vakavuudestaan huolimatta niin suurena, etteivät kansalaiset olisi välttämättä valmiita tekemään itse toimia. Ilmastokysymyksissä moni empii omia tekojaan juuri siksi, että yksilöt kokevat, ettei yksittäisen kansalaisen teot itsessään tule estämään ilmastonmuutosta millään tavalla.

Moni on itsekkäästi sitä mieltä, että omia toimiaan ei tarvitse muuttaa, koska yksin ei voi ilmastonmuutosta estää. Se taas ruokkii yhä useampaa ihmistä tekemään samanlaisen teon, minkä takia taas ilmastonmuutos saatetaan kokea niin suurena uhkana, ettei sille voi tehdä mitään, ja näin ollen tulee tietynlainen ilmastoahdistus ja -lamaannus, minkä myötä yksilö kokee olonsa voimattomaksi.

Tästä syystä poliittinen ohjaus ja toimet olisivat tärkeitä ilmastonmuutoskeskustelun eturintamassa, minkä lisäksi sekä kansalaisjärjestöjen että poliittisten toimijoiden ja yritysten tulisi lisätä ilmastovalistusta. Suomen ilmastopaneelin raportin mukaan ilmastokasvatus ja tiedon lisääminen sekä kuluttajien valistaminen ovat aidosti tehokkaita keinoja hillitä ilmastonmuutosta, minkä lisäksi ilmastotietoisuus auttaa tekemään usealla elämän eri osa-alueella tietoisempia valintoja ja suhtautumaan kriittisemmin muun muassa valeuutisiin. Näin ollen koulutus ja valistus voisivat auttaa ihmisiä tekemään vähemmän itsekkäitä ekologisia päätöksiä huolimatta siitä, mitä muut tekevät.

Lue myös: Asenteet ilmastonmuutoksen torjuntaan pitää saada muutettua

Ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvitaan kaikkia

Ilmastonmuutos on monitahoinen ja viheliäinen ongelma, joka koskettaa kaikkia eläviä olentoja maapallolla. Ilmiö aiheuttaa peruuttamattomia muutoksia elämisolosuhteissa ja koskettaa montaa politiikkaan ja talouteen kuuluvaa osa-aluetta.

Yksi merkittävämpiä pohdinnan aiheita viimeisen parin vuosikymmenen aikana on ollut esimerkiksi sen määritteleminen, kuinka monta astetta maapallo voisi lämmetä, ennen kuin on menty yli peruuttamattoman rajan. Tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, onko lämpeneminen pysäytettävä 1,5 vai 2 celsiusasteeseen. Tämän lisäksi erilaiset kansainväliset toimijat ovat olleet suurien haasteiden äärellä, kun esimerkiksi eri valtioita on pyritty saamaan mukaan ilmastotalkoisiin. Eri ilmastokokouksissa on ollut hienoja tavoitteita ja kauniita puheita, mutta varsinaisia pitäviä globaaleja sopimuksia ei ole saatu aikaan, ja esimerkiksi Yhdysvallat, joka on maailman kolmen eniten kasvihuonepäästöjä päästävän maan joukossa, ei ole sitoutunut vähentämään päästöjään samalla tavalla, kuin vaikkapa Euroopan Unioni.

Ilmastotekoihin on hankala pakottaa, sillä ilmastonmuutos ei ole hierarkkinen ongelma, joka voitaisiin ratkaista vain yhden johtajan tai johtajamaan johdolla, eikä ilmastonmuutoksen hidastamisesta kieltäytymisestä ole mitään välittömiä sanktioita olemassa – ainoa seuraus on se, että tulevat sukupolvet joutuvat elämään maailmassa, jossa olosuhteet tulevat olemana hyvin erilaiset, kuin ne ovat nykyään. Valtioilla ei ole siis välittömiä seurauksia eri ilmastosopimuksista irtaantumisessa, mutta seuraukset näkyvät tulevaisuudessa. Sama ongelma on myös yritysten suhteen, sillä sekä yritysten että valtioiden tekemät investoinnit ekologisempiin toimiin näkyvät vasta tulevaisuudessa, vaikka menot ovatkin nykyisyydessä. Tulevaisuuden diskonttaus on haastavaa, ja monesti hyötyjä ei haluta etenkään talouden alalla nähdä vasta esimerkiksi 2050-luvulla, sillä näistä hyödyistä eivät nykyiset omistajat pääse nauttimaan.

Lue myös: Asenteet ilmastonmuutoksen torjuntaan pitää saada muutettua

Poliittisesti toimiminen ilmastonmuutoksen suhteen on myös haastavaa. Toimet, joita sen torjuminen vaatisi, eivät näyttäisi kovin hyviltä äänestäjien silmissä, sillä puolueen/puolueiden suosio voisi laskea tämän myötä. Puolueetkin ovat organisaatioita joiden yksi tarkoitus on jatkaa olemassaoloaan, joten sen takia monesti vaativiin toimiin ei ole ollut riittävää tahtoa puolueen toiminnan päättymisen pelossa.

Tämän takia ilmastonmuutoksen torjuntaan on otettava tiukempi ote lainsäädännön kautta. Säätämällä ilmastovelvoitteen ja ilmastonmuutoksen estämisen sekä luonnonsuojelun tiukemmin osaksi perustuslakia, voidaan välttää poukkoilevaa politiikkaa ja pyrkiä yhdessä kohti toimia, joilla saadaan sekä lokaalisti että globaalisti pysäytettyä ilmastonmuutos. Toimien aika on nyt, sillä jokainen vuosikymmen maksaa kymmeniä biljoonia euroja lisää. Tämän luulisi jokaisen ”talousviisaankin” ymmärtävän. Ilmastonmuutoksen torjuminen lähtee yksilöistä, yhteisöistä, yrityksistä, järjestöistä, kaupungeista ja valtioista. Meillä kaikilla on oma roolimme ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Santeri Kärki, Tampere.

Lue myös: Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tulisi lisätä perustuslakiin

Opetuksen laadusta ja opettajien hyvinvoinnista ei saa tinkiä

Koulutus on ollut yksi Suomessa eniten ylpeyden aihetta herättänyt aspekti. Kaikille kuuluva maksuton peruskoulu ja hallituksen tekemän uudistuksen myötä myös toinen aste ei ole tullut itsestään. Niiden eteen on pitänyt taistella monia kertoja. Laadun säilymiseksi koulutusta tulee myös vaalia ja kehittää.


Koulutuksen laadun ylläpitämisen taustalla on Suomessa annettava laadukas opettajan koulutus, jonka pohjalta maassamme on jokaisessa oppilaitoksessa ammattitaitoista väkeä, jotka hoitavat sen, että myös tulevaisuudessa meillä on itsenäiseen ajatteluun kykeneviä ihmisiä. Opettajien ammattikunnan arvostus on kuitenkin välillä kuntien toimesta heikolla tasolla.

Ryhmäkoot ovat nykyään vuosien säästökuurien ja leikkausten takia monin paikoin kestämättömällä tasolla. Yli 20 hengen luokkahuoneissa opettajien on hankala keskittyä pääasialliseen tehtäväänsä eli opettamiseen ja kasvattamiseen, sillä oppilailla on eri tarpeita, jotka kaikki tulisi pystyä huomioimaan. Samalla esimerkiksi hyvin menestyvien oppilaiden auttaminen vielä paremmiksi on haastavaa, keskitasoisesti suorittavien auttamiseen ei jää aikaa ja heikosti menestyviä ei pystytä auttamaan parempiin tuloksiin.

Opettajat tekevät parhaansa, mutta jatkuva resurssien leikkaaminen ja luokkakokojen kasvattaminen tekee opetustyöstä haastavaa. Luokkakokoja tulisikin selvästi pienentää – jos opettajat pystyvät laadukkaammin keskittymään opetukseen pienemmissä luokissa, uskon, että oppimistulokset paranevat ja opettajien mielenterveys ja jaksaminen kohoavat samalla. Ei ole järkeä ajaa opettajia uupumuksen partaalle ylityöllistämällä heitä. Esimerkiksi luokanvalvojilla olisi selvästi enemmän vapaa-aikaa omalla ajalla, kun ei tarvitsisi käydä keskustelua kouluajan ulkopuolella yhtä monen vanhemman kanssa. Samalla dialogi oppilaiden kotiin ja toisinpäin olisi varmasti parempaa, kun oppilaita olisi vähemmän – tällöin yksilöllisiä tarpeita olisi paljon helpompi huomioida.

Opettajia ei saa myöskään vähentää enää yhtään, vaan päinvastoin henkilökunnan määrää tulisi kasvattaa pienempien luokkakokojen saavuttamiseksi. Koulunkäyntiavustajia tulee olla tarpeeksi ja oppilaiden erityistarpeet tulee ottaa huomioon tarjoamalla tarpeeksi erityisopetusta. Myös mentaalipuolen toimintaa tulee tehostaa, eli esimerkiksi terveydenhoitajan ja koulupsykologin kanssa tulee päästä helpommin juttusille. Näidenkin kohdalla vaaditaan lisää resursseja.

Lue myös: Ennaltaehkäisevä mielenterveystyö luo säästöjä ja parantaa hyvinvointia

Vaikka lisäykset opettajien resursseihin näyttäytyvät kuntataloudessa budjetin kannalta negatiivisina, uskon, että panostamalla rahallisesti nyt, saamme tulevaisuudessa huomattavia säästöjä, kun sairauspoissaolot vähenevät ja oppilaiden tarpeisiin pystytään puuttumaan nopeammin. Panostus koulutukseen nyt on panostus myös tulevaisuuteen.

Lue myös: Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tulisi lisätä perustuslakiin

Vaalikoneisiin valehteleminen nakertaa demokratian uskottavuutta

Monena vuonna olemme saaneet eri vaalien ehdokkailta kuulla paljon kauniita lupauksia. Moni on luvannut, ettei leikkaa vaikkapa koulutuksesta, lapsilta tai vanhuksilta. Silti politiikassa leikkaukset ovat olleet aina pöydällä ennen nykyistä hallitusta ja niitä onkin ahkerasti vuosien saatossa toteutettu.

Tämä toimintatapa vaarantaa mielestäni olennaisesti demokratian toimivuutta ja nakertaa uskoa järjestelmään.

Etenkin monella opiskelijalla on muistissa vielä Sipilän hallituskausi, jolloin leikkauksia tehtiin laajalti. Opiskelijoille nämä hallituksessa istuneet puolueiden puheenjohtajat lupasivat, ettei koulutuksesta leikata. Silti siihen kohdistettiin rankat leikkaukset ja opintorahaa leikattiin. Lisäksi tulonsiirtoja tehtiin työntekijöiltä työnantajille, eläkkeitä taitettiin ja eri tukien indeksit jäädytettiin. Samalla vuorotteluvapaita leikattiin, ansiosidonnaisen kestoa lyhennettiin ja julkisen sektorin työntekijöiden lomarahoja leikattiin 30 prosenttia. Tässä on vain lyhyt listaus kaikista leikkauksista.

Yksikään näistä ei ollut hallituspuolueita edustavien kansanedustajien vastauksissa kuitenkaan vaalikoneissa. Osalla kansasta oli petetty olo, osa uskoi, että leikkaukset ovat ainoa vaihtoehto hankalassa tilanteessa. Joidenkin puolueiden ohjelmissa sopeuttamistoimista oli puhetta, mutta ehdokkaat itse eivät näitä kovin hanakasti tuoneet ilmi vastauksissaan. He siis suoraan sanoen valehtelivat äänestäjilleen.

Nykyinen hallitus on osoittanut, että leikkauspolitiikka ei ole ainoa tie. Itsekin uskon kuntavaaliehdokkaana, että leikkauksilla ei saavuteta muuta, kuin ongelmien siirtämistä ja tulevaisuudessa maksuun räjähtävää terveys- ja mielenterveyspommia sekä infran uudistamista isommalla rahalla, kuin mitä se maksaisi nyt. Tästä lisää esimerkiksi blogissani ja Facebook-sivullani.

Mutta itse ongelma on isompi. Esimerkiksi hallituksessa leikkauksia toteuttamassa olleen Kokoomuksen ehdokkaat vastustivat suurissa määrin vaalikoneissa leikkauksia. Lupauksia annettiin, ettei esimerkiksi opiskelijoiden ohella leikata nuorilta tai vanhuksilta saatika sitten työntekijöiltä. Kaikki lupaukset petettiin. Samaa toki on ollut jo vuosikymmenien ajan havaittavissa. Eri ehdokkaat lupailevat panostuksia äänestäjien hyvinvointiin, mutta yhtäkkiä edessä onkin leikkauslistoja.

Samaa on odotettavissa tänä vuonna vaalikoneiden kanssa. Esimerkiksi Allianssin vaalikoneessa moni ehdokas sai käytännössä samat tulokset ehdokaskoneesta. SKP ja KOK saattoivat kumpikin olla vastaajan ehdokkaiden kärkipäässä, vaikka todellisessa politiikassa heidän ohjelmansa eroavat kuin yö ja päivä.

Tärkeää olisikin tulevaisuudessa, että ehdokkaat joutuisivat vastaamaan entistä enemmän medialle ja äänestäjilleen siitä, miten teot ja sanat ovat kohdanneet. Tiettyjen puolueiden ja ehdokkaiden äänet varmasti laskisivat merkittävästi, jos vastauksissa oltaisiin rehellisiä ja kerrottaisiin, että taloutta aiotaan sopeuttaa. Nyt moni valehtelee suoraan päin naamaa, niin vaalikentillä, sosiaalisessa mediassa kuin vaalikoneissa. Jonkinlainen vastuu puheista tulisi olla, jotta äänestäjät eivät tuntisi oloaan petetyksi ja kokisi, että ”kaikki puolueet ovat samanlaisia”.

Nykyinen hallitus on osoittanut, että äänestämällä pienituloisia ja heikommassa asemassa olevia puolustavia puolueita, politiikassa voidaan tehdä muutakin, kuin vain leikata. Leikkaus on aina ideologinen vaihtoehto. Taustalla on usein uusliberalistinen ajatus, jonka tavoitteena on ajaa alas hyvinvointivaltio ja lisätä yksilönvapautta ja vastuuta. Valtio olisi ikään kuin yövartija, jonka tehtävien määrä jätetään minimiin. Talouden teorioissa on kuitenkin esitetty myös vastakkaisia näkemyksiä valtion roolille, mutta niitä ei ole juurikaan kuunneltu viimeisten vuosien aikana.

Heikon valtion ja leikkausten tie ei kuitenkaan sovi kaikille. Korona-aika on jo osoittanut sen, että heikommassa asemassa olevat ihmiset tarvitsevat tukea valtion tasolta. Kuka tahansa voi koska tahansa päätyä heikompaan tilanteeseen ja esimerkiksi amerikan mallissa apua ei ole saatavilla pienituloisille.

Siksi Suomessa on tärkeää, että tarjolla on vaihtoehtoja sekä leikkaamisen puolesta, että sitä vastaan. Äänestäjille tulee kuitenkin olla rehellisiä, kummalla puolella ollaan. 

Ehdokas. Laita vaalikoneeseen ”Täysin samaa mieltä”, jos kysytään, pitäisikö menoja leikata tai pitäisikö leikata vanhuspalveluista, jos kerran olet sitä mieltä. Rehellisyydellä voidaan palauttaa kansalaisten usko monipuoluejärjestelmään ja siihen, että äänestämällä saa sitä, mitä luvattiin.

Vastaan asiallisiin kommentteihin tämän päivän ajan.

P.s Omia lupauksia voi tarkastella kuvamuodossa myös Instagram-tilini kautta.

Ilmastonmuutoksen torjunta tulisi lisätä perustuslakiin

Ilmastonmuutos on tieteellinen tosiasia. Silti siitä käydään edelleen jatkuvasti poliittista väittelyä ja ilmastotoimien soveltaminen on riippunut tähän mennessä siitä, millainen hallituskokoonpano on ollut.

Tulevaisuudessa meillä ei ole enää varaa soutavaan politiikkaan, sillä kiihtyvä lämpeneminen tulee asettamaan kovia haasteita elinkelpoiselle maapallolle ja nakertamaan valtioiden taloudellisia resursseja, mikäli ilmastonmuutoksen torjuntaan ei panosteta ennaltaehkäisevästi.

Santeri Kärki, Vihreät, Tampere, Kuntavaalit 2021, The greens, Municipal elections Finland 2021
Santeri Kärki ajaa Vihreitä teemoja Tampereella!

Tärkein syy kirjata ilmastonmuutos perustuslakiin tai perusoikeuksiin on se, että ihmiselle kenties tärkein oikeus Suomessa yhdenvertaisuuden ja laajojen vapausoikeuksien ohella on oikeus elämään. Koen tämän oikeuden olevan jokaisen mielessä yksi tärkeimmistä ellei tärkein. Ilmastonmuutoksen kiihtyessä tämän oikeuden toteutuminen vaarantuu monella tavalla. Ensinnäkin luonnonmullistusten määrä lisääntyy Suomessa ja maailmalla, mikä voi vaarantaa turvallisen elämisen. Toisaalta, ilmastonmuutos globaalina kriisinä johtaa siihen, että maailmalle voi syntyä nälänhätä ja pakolaisten määrä räjähtää täysin käsiin. Tällöin voidaan joutua jopa taistelemaan elintilasta, eikä Suomi ole näiden kansainvälisten tapahtumien ulkopuolella.

Lue myös: Jokainen yksilö voi osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan

Monet vastustajat puolustelevat tässä kohtaa ”oikeutta elinkeinovapauteen”, mutta rajujen ilmastotoimien tekeminen esimerkiksi yrittäjien toimintaan ei elinkeinovapautta rajoita sen enempää, kuin normaaleilla lakimuutoksilla tehtävät toimet. Elinkeinovapaus säilyy mielestäni kuitenkin laajana esimerkiksi päästörajoituksista huolimatta ja tarjoaa ennemminkin yrityksille mahdollisuuden kehittää ilmastonmuutoksen torjuntaan ja päästöjen vähentämiseen tähtääviä innovaatioita, joita voidaan myöhemmin myydä myös globaaleille markkinoille. Pitkällä tähtäimellä katsottuna ilmastotoimien tekeminen auttaa myös elinkeinon säilyttämisessä, sillä ilmastonmuutosta torjumalla pidetään ympäröivät olosuhteet vakaina ja turvallisena, jolloin yrittäminen on mahdollista pitkäjänteisesti.

Toisaalta ilmastonmuutoksen torjunnan kirjaaminen vahvemmin Suomen lakiin edistää myös politiikan pitkäjänteisyyttä ja vähentää turhaa politikointia. Nykyinen hallitus on asettanut kunnialliset ilmastotavoitteet, joihin pääseminen vaatii kuitenkin pitkäjänteistä työtä myös tulevilta hallituksilta. Esimerkiksi Kokoomus ja Perussuomalaiset ilmoittivat ainakin varjobudjeteissaan halustaan lisätä yksityisautoilua ja päästöjä, joten sellaiset päätökset tulevaisuudessa johtaisivat väistämättä ilmastopolitiikan takapakkiin. Jos ilmastonmuutoksella ei tarvitsisi politikoida ja ilmastonmuutoksen ehkäisy olisi kaikkien yhteinen tavoite, ei puolueiden tarvitsisi pelätä äänestäjien menettämistä vaaleissa siksi, että he ottavat tieteellisen tiedon pohjalta kantaa meitä kaikkia koskevaan ilmiöön. Yksi hyvä esimerkki ilmastopolitiikan tärkeydestä voidaan ottaa USA:sta, jossa maa otti kymmenien vuosien takapakkia Donald Trumpin johdolla, tuhoten pitkään kohti parempaa maailmaa mennyttä työtä. Tämmöinen vallan väärinkäyttö ja takapajuisuus voidaan ehkäistä vahvalla lainsäädännöllä eli esimerkiksi oikeudella ilmastomyönteiseen elämään.

Alla olevalla videolla asiaa ilmastonmuutoksesta!

Lue myös: Ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvitaan kaikkia

Miestenpäivän nostona miesten kokema epätasa-arvoisuus

Tänään vietetään miestenpäivää, jota ei kuitenkaan löydy liputettavista juhlapäivistä. Samalla on kuitenkin hyvä nostaa esiin epäkohtia, mitä miehet joutuvat elämässään kokemaan sukupuolensa takia.

”Miehisyyteen” liittyy edelleen vahvoja stereotypioita, joita on onneksi viime vuosina alettu murtaa. Pitäisi aina olla vahva, pitäisi olla miestenlehtien osoittamassa kunnossa, tunteista ei saisi puhua ja kaikki pitäisi osata tehdä itse. Kaikkien sukupuolien kohdalla tällainen kategorisointi on vaarallista. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa miehen mallia – jokaisen tulisi saada olla sellaisia kuin haluavat ilman, että aletaan haukkua vaikka inceliksi tai mammanpojaksi.

Yhteiskunnassa on myös monia miehiä koskettavia ongelmia. Miehet ovat tilastoissa erittäin yliedustettuja muun muassa mielenterveys- ja päihdeongelmissa. Miehet ovat useammin syrjäytyneitä ja miehillä on selvästi suuremmat itsemurhaluvut. Nämä liittyvät osittain stereotyyppiseen miehenkuvaan. Näihin ongelmiin tulee kiinnittää huomiota tulevaisuudessa entistä enemmän.

Myös perheen keskuudessa miesten asema on heikohko. Vapaat jakaantuvat epätasaisemmin, minkä lisäksi isillä on usein heikommat oikeudet ja mahdollisuudet omiin lapsiin. Lisäksi tunnustettua isyyttä ei voi perua määräajan jälkeen vaikka lapsi ei olisi oma, mikä on aivan käsittämätön epäkohta. Nämä tulisi korjata lakimuutoksilla.

Lisäksi asepalvelus on yksi räikeimmistä epätasa-arvon kohteista yhteiskunnassa. Miesten on pakko suorittaa joko armeija tai siviilipalvelus, muuten vaihtoehto on vapauden menetys. Ja tämä vain siksi, että olet sukupuoleltasi mies. Tämä tulisi korjata tasa-arvoisella asevelvollisuudella – sukupuoli ei saa johtaa eriarvoiseen asemaan.

Miestenpäivä on hyvä ajankohta nostaa myös näitä epäkohtia esiin. Muuttamalla asenteita ahtaita miesten rooleja kohtaan ja tekemällä muutoksia lakiin voidaan päästä lähemmäs tasa-arvoa.

Hyvää miestenpäivää kaikille. Toivottavasti tulevaisuudessa ei kuitenkaan vietetä erikseen miesten tai naisten päivää, vaan voitaisiin yhdess juhlistaa yhtenä merkkipäivänä sukupuolten monimuotoisuutta!

Halpa joukkoliikenne on elinvoimaisen kaupungin perusta

Tampereella kaupunginvaltuusto päätti aiemmin korottaa joukkoliikenteen hintoja muutamilla prosenteilla ja etenkin vanhuksilla hinnan nosto näkyy selvästi lompakossa. Sopeuttamispaineita on talouden puolesta paljon, mutta joukkoliikenne ja pienituloiset eivät saa olla niiden kohteena.

Elinvoimainen joukkoliikenne auttaa ihmisiä pääsemään helposti ja kätevästi syrjäisemmiltäkin alueilta ilman autoa keskustaan ostoksille ja kahviloihin tai ravintoloihin. Kaikilla ei autoa ole käytössä ja jos menot ovat valmiiksi pienet, pieni hinnannosto liikenteeseen ja toinen toiseen kohteeseen voi johtaa lopulta siihen, ettei joukkoliikennettä enää käytetä entiseen malliin. Tämä vastaavasti johtaa siihen, että pienemmän käyttäjämäärän takia hintoja pitää nostaa entisestään. Kierre on valmis ja ihmiset ostavat velkarahoilla todennäköisemmin auton tai jäävät kotiinsa ja käyttävät lähialueiden palveluita. Lähialueiden palveluiden käyttäminen on sinänsä positiivista, mutta se, ettei voida matkustaa vaikka keskustaan hinnan takia, ei ole oikein. Lisäksi hinnannoston kohderyhmänä ovat nimenomaan jo valmiiksi heikommassa asemassa olevat, joilla ei välttämättä bussin ohella ole edes vaihtoehtoista matkustusmuotoa.

Ennemmin pitäisi miettiä, miten saisimme ihmiset kulkemaan enemmän busseilla. Ruuhkaisimmille vuoroille tulisi lisätä vuoroja ja hinnan pitää olla sellainen, että bussilla matkustaminen nähdään huomattavasti vaivattomampana kuin omalla autolla liikkuminen. Tulevaisuudessa ratikka vähentää hieman paineita busseilta, mutta sitä odotellessa emme voi menettää joukkoliikenteen käyttäjiä.

Bussien käyttöön tulisi kannustaa esimerkiksi lisäämällä erilaisia alennuksia pienituloisimpien ryhmille (opiskelijat, eläkeläiset, työttömät) ja tarjoamalla linja-autoja tarpeeksi tihein vuorovälein. Näin pidämme kaupungin keskustan elinvoimaisena ja julkinen liikenne säilyy houkuttelevana vaihtoehtona myös silloin, kun palaamme takaisin ”normaaliin” aikaan koronan jälkeen. Samalla teemme ilmastoteon ja vähennämme merkittävästi päästöjä, kun yksityisautoilu vähenee.

Mielenterveyspalveluiden parantaminen vähentää kustannuksia tulevaisuudessa

Yksi laajalti aliarvostettu keskustelunaihe julkisuudessa on mielenterveyden hoitaminen. Erilaiset tutkimukset kertovat kuitenkin mielenterveydellisten ongelmien olevan yksi merkittävistä syistä esimerkiksi työkyvyttömyyteen tai työkyvyn laskemiseen. Silti moni kaupunki tai työnantaja ei halua panostaa siihen rahallisesti merkitsevästi, sillä sen kertakustannukset syövät usein paljon budjettia.

Tulevaisuuden diskonttaaminen meinaa usein kuitenkin rahasta puhuessa unohtua. Esimerkiksi Tampereella jonot ovat välillä käsittämättömät kaupungin mielenterveyspalveluiden pariin ja mikäli et ole akuutisti vaarallinen itsellesi tai muille, niin jonotus voi olla jopa vuoden. Jokainen voi miettiä, mitä tällainen reaktio tekee esimerkiksi masentuneelle ihmiselle, joka on voinut viimeisillä voimillaan hakea apua vaivoihinsa. Myös nuorisolla ongelmat ovat lisääntyneet ja moni kaupunki on koronan runteleman budjetin takia päätynyt jopa leikkaamaan mielenterveyspalveluista.

Suunta on kokonaan väärä. Ottamalla mielenterveyspalveluihin laajempaa palvelua tarjoavan otteen, yksilöiden elämänhallinta helpottuu ja samalla myös työkyky pysyy yllä tai jopa paranee. Ei voi olla niin, että apua saadaan vasta, kun ollaan jo menty todella syvälle. Hoitamalla ongelmat ennen kuin ne syvenevät, voidaan vähentää ihmisten syrjäytymistä ja henkilökohtaisia tragedioita. Hoitamalla ongelmat ennen niiden syventymistä, saadaan myös tulevaisuuden kustannuksia pienennettyä. Tällöin hoitojaksot voivat lyhentyä ja esimerkiksi erilaisia Kelan tukia joudutaan maksamaan vähemmän. Samalla ihmisten epätoivo ei myöskään johtaisi vaikkapa itsemurhiin.

Panostamalla miljoonia nyt, voidaan tulevaisuudessa säästää jopa kymmeniä miljoonia ihmisten henkisen puolen ollessa tasapainossa. Etenkään monella pienituloisella ei ole varaa kalliisiin yksityisiin palveluihin, ja täten huono-osaisessa asemassa jo valmiiksi olevat joutuvat usein entistä pahempaan ahdinkoon ja ahdistukseen.

Yksi keino ratkaista tämä ongelma olisi lisätä kaupungin ostopalveluita tai lisätä omaa henkilökuntaa, jotta kukaan apua tarvitseva ei olisi sen ulottumattomissa. Lisäksi matalan kynnyksen vastaanottoaikoja ja paikkoja tulisi lisätä, jotta ongelmiin apua saaminen ei tapahtuisi vasta, kun ollaan jo syvällä. Korona-aikana osa vastaanotoista on toteutettu etänä, joten miksi apua hakevalle ei voitaisi tarjota vaikkapa viikon sisään viimeistään edes 15 minuutin etävastaanottoa, jossa hoitaja tai terapeutti arvelee avun tarvetta? Usein jo hädän kuuleminen aloittaa parannusprosessin. Jos ihmisiä kohdeltaisiin kuin ihmisiä eikä laitettaisi jonoon pelkkinä lukuina, voisiko tämä jo itsessään auttaa mielenterveysongelmissa?

Tulevissa kuntavaaleissa yksi tärkeimpiä tavoitteitani on huolehtia, että jokainen tulotasoon katsomatta saisi apua mielenterveyden ongelmiinsa, oli kyseessä sitten lievä masennus tai jo pahaksi edennyt tilanne. Kaikkien kuuluu päästä kohtuullisessa ajassa avun piiriin ja kohtuullisella hinnalla, jotta avun hakeminen ei jäisi kiinni jo valmiiksi heikosta rahatilanteesta.

Tästä aiheesta tulen kirjoittamaan vielä myöhemmin lisää, mutta tässä on hyvä keskustelunaloitus.

%d bloggaajaa tykkää tästä: