Kokoomuksen ansanedustaja Ben Zyskowiczin pahoinpitely oli laajasti otsikoissa viikonlopun aikana. Zyskowicz joutui pahoinpidellyksi kesken kampanjointinsa Helsingissä. Tapaus on täysin tuomittava, mutta valitettavasti se on myös suora seuraus vihapuheen sallimisesta suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ben Zyskowiczin pahoinpitely on kaikilla tavoilla tuomittava teko. Demokratiaan kuuluu vapaus kampanjoida ja tehdä politiikkaa ja Suomen kaltaisessa maassa harvemmin poliitikkoja on pahoinpidelty ja poliitikot eivät ole joutuneet pelkäämään henkensä puolesta. Valitettavasti vihapuheen lisääntyminen on johtanut siihen, että tekojen määrä on jo nyt kasvussa ja tulee kasvamaan myös jatkossa, mikäli vihapuheeseen ei puututa. Valitettavasti Kokoomus on ollut Perussuomalaisten ohella salonkikelpoistamassa vihapuhetta, mikä johti kyseiseen tekoon.

Oikeastaan kyseessä ei ole edes yksittäistapaus, sillä viimeisen vuoden aikana tapauksia on ollut useita, joissa vihapuhe on motivoinut tekijää tai tekijöitä viemään sanat tekoihin. Viimeisin vihapuheeseen liittynyt äärioikeiston tapaus oli, kun poliisi pidätti noin 30-vuotiaan entisen Perussuomalaisten jäsenen terroriteon valmistelusta myös maaliskuussa. Ben Zyskowiczin pahoinpitely on toki poikkeuksellisen näkyvä konkreettinen seuraus vihapuheesta, sillä se kohdistui istuvaan kansanedustajaan.

Valitettavasti rasismi uiskenteli Perussuomalaisten mukana Suomeen ja vihapuhe on koventunut vuosien saatossa, koska siihen ei ole puututtu ajoissa. Perussuomalaiset pitävät sitä jopa kampanjansa kärkiteemana, kuten Riikka Purra puheillaan osoittaa. Mutta mitä on vihapuhe ja miksi se on vaarallista ja johtaa väkivaltaisiin tekoihin?

Mitä on vihapuhe?

Vihapuheesta keskusteltaessa on tärkeä määritellä termi oikein, sillä etenkin äärioikeistolaiset tykkäävät spinnata keskustelussa ja määritellä vihapuheeksi myös sanat, jotka normaalin kansan keskuudessa määritellään kritiikiksi. Se on oikeastaan yksi tapa oikeuttaa vihapuhe – keskustelu ohjataan väärille urille ja vihapuhe yritetään hämärtää kritiikiksi.

Vihapuheella ei ole esimerkiksi Suomessa täysin virallista määritelmää ja sitä ei löydy sellaisenaan esimerkiksi rikoslaista. Vihapuheella tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään oikeuttamaan, puolustamaan tai ajamaan vihaa, väkivaltaa tai syrjintää joitain tiettyjä ryhmiä tai ihmisiä kohtaan. Vihapuhetta voivat olla erilaiset ilmaisumuodot, kuten kirjallinen tai kuvallinen ilmaisu tai vihamielinen käytös, jonka tarkoitus on syrjiä joitain ihmisryhmiä. Vihapuhe kohdistuu pääosin vähemmistöihin, kohdistuen muun muassa ihmisen uskontoon, etnisyyteen, kansalaisuuteen, ihonväriin, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen.

Ben Zyskowiczin pahoinpitelyssä kyse oli mitä ilmeisemmin antisemitismistä eli juutalaisvihamielisyydestä sekä ksenofobiasta eli maahanmuuttajapelosta. Nämä ovat valitettavan yleisiä vihapuheen muotoja ja nyt ne konkretisoituivat teoiksi. Vihapuhe on muutenkin laajasti uhka demokratialle niin Suomessa kuin länsimaissa.

Vihapuhe ei ole myöskään uusi ilmiö. Esimerkiksi Natsi-Saksassa, kommunistisessa Kiinassa tai Bosnian Srebrenican kansanmurhassa kammottavat teot oikeutettiin vihapuheella ja tietynlaisella toksisella nationalismilla eli ajatuksella oman kansan tai tietyn viiteryhmän paremmuudesta. Vastustajien inhimillisyys riisuttiin pitkän ajan kuluessa ja mitä enemmän vihapuhetta on olemassa, sitä vähemmän vihapuheen kohteet nähdään ihmisinä. Somen aikakautena vihapuhe leviää laajemmalle ja kun sitä tarpeeksi kauan kuuntelee, niin moni ihminen ei osaa enää hahmottaa vihapuheen kohteenkin olevan ihminen, joka elää, hengittää ja ajattelee.

Moni vihapuhetta suoltava yrittää spinnata keskustelua pois ja väittää vihapuheen olevan tervettä kritiikkiä. Se on kuitenkin täyttä valetta, sillä vihapuhe on puhetta, jolla leimataan tiettyjä henkilöitä tai ryhmiä ja puhe keskittyy puhtaasti näiden ihmisten syrjintään tai muuhun mollaamiseen ilman mitään faktapohjaisia perusteita. Vihapuhetta on esimerkiksi se, kun väittää kaikkien maahanmuuttajien olevan rikollisia. Se taas ei olisi vihapuhetta tai rasismia, jos puhutaan rikostilastoista sellaisenaan ja pohdittaisiin niiden syitä ilman, että syyksi otetaan ihonväri. Vastaavasti esimerkiksi Perussuomalaisten leimaaminen rasistiseksi puolueeksi ei ole vihapuhetta, koska puoluetta vastaan ei voi harjoittaa vihapuhetta – tässä tapauksessa kyse on kritiikistä, koska tässä ei käydä kenenkään kimppuun tai yllytetä väkivaltaan.

Mikäli vihapuheeseen ei puututa, se tulee johtamaan entistä kovempiin tekoihin. Amerikassa Capitolin valtaus oli yksi valitettava esimerkki siitä, miten pahaksi tilanne voi johtaa, kun jopa valtionjohtoa myöden suolletaan vihapuhetta ja disinformatiota. Itänaapuri Venäjä taas on luonut vihapuheen ja disinformation kautta oikeutuksen iskeä Ukrainaan ja alistaa oman kansansa vähemmistöjä. Ben Zyskowicin pahoinpitely taas voi olla alkua sille, että vähemmistötaustaiset eivät pian uskalla lähteä ehdolle vaaleihin.

Lue myös: Rasismi on epälooginen tapa välttää todellisia ongelmia

Miksi vihapuhe on uhka demokratialle?

Vihapuhe on vakava uhka demokratialle, sillä sen avulla pyritään heikentämään luottamusta yhteiskuntaan ja vähentämään muiden mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Sosiaalisen median aikakaudella erilaisten hörhöjen ajatukset leviävät paljon laajemmalle ja saavat vankkaa kannatusta. Muukalais- ja vähemmistöviha aiheuttavat ensinnäkin sen, että eri vihan kohteena oleviin ryhmiin kuuluvien ihmisten on turvatonta elää ja asua, olivatpa he missä tahansa päin maailmaa.

Toisekseen vihapuhe on johtanut monessa demokratiassa ihmisoikeuksien kaventumiseen. Venäjän demokratiakokeilu hävisi taivaan tuuliin, kun vähitellen vihapuheen avulla vähemmistöjen oikeuksia ja lopulta eri mieltä olevien oikeuksia alettiin kaventaa ja näitä ryhmiä vainota. Lopulta vihapuheen salliminen johti sananvapauden kaventumiseen ja katoamiseen, vaikka vihapuheen puolustajat usein puolustavat vihapuhetta sananvapaudella.

Tosiasiassa vihapuheen salliminen on johtanut laajalti sananvapauden ja osallistumisvapauden kaventumiseen länsimaisissa demokratioissa. Jatkuva vihapuhe somen keskustelupalstoilla on tehnyt sen, että ihmiset eivät uskalla enää osallistua keskusteluun. Kaikki keskustelu on yhtä öyhötystä ja jos uskallat sanoa jotain järkevää ja äärioikeiston paskanjauhajien mielestä sopimatonta, edessä voi olla kunnon maalituskampanja. Ja kun tarpeeksi moni sekopää lähtee mukaan, voi tilanne johtaa väkivaltaan. Moni saakin tappouhkauksia päivittäin. Samasta syystä moni on myös jättänyt politiikkaan halustaan huolimatta osallistumatta, sillä Perussuomalaisten Suomeen ajaman vihapuheen myötä ehdokkuus on riski omalle turvallisuudelle ja henkiselle jaksamiselle. Se on täysin väärin ja sanoinkuvaamattoman kammottavaa demokratian kannalta.

Vihapuhe voi johtaa myös laajempiin mellakoihin ja iskuihin vähemmistöjä vastaan, mikä luonnollisesti heikentää turvallisuuden tunnetta. Pidemmällä tähtäimellä vihapuhe ja disinformaatio voi johtaa demokratian kaatumiseen ja autoritääriseen hallintoon. Näin on käynytkin jo esimerkiksi Unkarissa, jossa demokratia uhkaa kaatua vihapuhetta suoltavaan äärioikeistoon. Unkarilla on muuten, kuten muillakin äärioikeistolaisilla, vahvat suhteet Venäjään. Myös Perussuomalaiset ovat Venäjän asialla ja tästä voit lukea lisää aiemmin kirjoittamastani blogista.

Myös YK ja EU ovat huolissaan vihapuheen määrän kasvusta ja ovat luoneet omat ohjelmassa vihapuheen taklaamiseksi.

Miten vihapuheeseen puututaan?

Vihapuhetta koskeva lainsäädäntö ei ole tällä hetkellä täysin ajan tasalla, sillä vihapuhe on moninainen ja kompleksinen ilmiö. Rikoslaki sallii erimuotoisten vihapuheeseen sisältyvien tekojen tutkimisen ja syyttämisen. Lähtökohtaisesti kuitenkin tutkintakynnys on vedetty viimeisen 10 vuoden aikana erittäin korkealle ja vihapuhetta ei aina edes tutkita sen haasteiden vuoksi.

Ainoa tapa puuttua vihapuheeseen on tunnistaa sen olemassa olo ja lähteä systemaattisesti sekä lainsäädännön että yhteiskunnan muun toiminnan kautta kitkemään sitä. Vihapuhe tulee saada rangaistavaksi lainsäädännön keinoin ja myös vihapuheen sallivat alustat tulee saada vastuuseen. Tällä hetkellä valitettavasti Twitter ja Facebook ovat täynnä kuvottavaa vihapuhetta ja ihmiset sanovat mitä tahansa ja toivovat ties kenen kuolemaa/raiskausta/kaasuttamista yms. Moni ei uskalla sitä omalla naamallaan tehdä, koska tietävät pohjimmiltaan tekevänsä väärin. Näiden palveluiden tulee ottaa vastuu vihapuheen kitkemisestä ja tehdä selväksi, että sitä ei sallita. Valitettavasti tällä hetkellä algoritmit suosivat keskusteluja, joissa viha ottaa vallan ja se tuottaa eniten.

Suomen tasolla voidaan tehdä myös paljon. Esimerkiksi Ilta-sanomien ja Iltalehden kommenttipalstat ovat yleensä täynnä käsittämätöntä tuubaa, jossa ihmisiä uhkaillaan ja haukutaan sekä tavallisen ihmisen sananvapautta rajoitetaan. Näiden palveluiden tulisi omaehtoisesti lisätä moderointia, vaikka se vähentäisi postausten näkyvyyttä. Nyt näiden toimijoiden keskustelupalstoilla sallitaan vihapuheen leviäminen ja muiden ihmisten sananvapauden kaventamisesta on tullut uusi normaali.

Eri mediatalojen tulee ottaa vastuu ja roolinsa yhteiskunnallisen keskustelun alustana. Samalla myös muut yritykset voivat ottaa koppia asioista – työpaikalla ei tule sallia syrjivää tai seksististä puhetta ja jokainen voi puuttua omassa elämässään tuttavapiirin ulkomaalaisvihamielisiin puheisiin. Meillä kaikilla voi olla siis roolimme vihapuheen ja rasismin kitkemisessä.

Vihapuheen olemassa olo tulee tunnustaa, mutta vaieta ei saa. Aiemmin on ajateltu vihapuheen kyllä loppuvan ja ihmisten puheiden olevan vain uhoja, joten asiaan ei ole puututtu. Valitettavasti viimeisen parin vuoden aikana trendi on globaalistikin ollut sellainen, että vihapuhe on johtanut aina vain kovempiin ja väkivaltaisempiin tekoihin. Jokainen vihapuhuja tulee saada vastuuseen ja tarvittaessa vankilaan. Samalla tulee muistuttaa, että kyseessä ei ole sananvapauden rajoittaminen, vaan sananvastuun pykälien täyttäminen. Jokainen saa suoltaa mitä haluaa, mutta kantakaa jumalauta vastuu sanoistanne. Se paska mitä monen öyhön ja rasistin suusta tulee, ei ole sellaista, mitä voisi sanoa omalle äidilleen. Ja kun vähemmistöt joutuvat kuuntelemaan tuota päivästä toiseen, niin ei ihmekään, jos keskusteluun ei haluta osallistua – öyhöjen toiminta pilaa sananvapauden monelta.

Ja hiljaisuuden takia yhä useampi ihminen uskoo myös vihapuheen olevan ok. Ja silloin kynnys lähteä itsekin öyhöttämään pienenee huomattavasti. Etenkin kun somessa harvoin nähdään keskustelun muita osapuolia ja moni unohtaa heidänkin olevan IHMISIÄ.

Lue myös: Kaikkien aikojen vastenmielisimmät vaalit? Rasismista ja ihmisoikeuksien polkemisesta on tulossa “uusi normaali”

Vihapuheessa täytyy ymmärtää myös tukea vihapuheen uhreja. Lisäksi olosuhteisiin, jotka johtavat vihapuheeseen, tulee puuttua.

Vihapuhe täytyy kuitenkin viimeistään nyt ottaa Suomessa vakavasti. Ben Zyskowiczin pahoinpitely voi olla alkusoittoa sille, mitä tulevaisuudessa on tulossa, jos nykyinen keskusteluilmapiiri sallitaan jatkossa.